Otetaanpa vielä yhdet Bacardi Breezerit! Jeren ja Jennin kanssa juttu luistaa, joten illan soisi vielä jatkuvan.
Se, että me ollaan nyt nelisin täällä Hua Hinissä, on niin eriskummallisten yhteensattumien summa, että se ansaitsisi oikeastaan ihan oman postauksensa. Lyhyt versio on se, että olemme tutustuneet Jereen pari vuotta aiemmin Kanarian Bahia Felizissä (jos meidän Kanarian-seikkailut kiinnostaa, kannattaa lukea pakettimatkasta, jolla kaikki meni pieleen), jonka jälkeen olemme pidelleet satunnaista yhteyttä. Kanarian jälkeen olemme treffanneet kerran Helsingissä, jolloin saimme ilon tutustua myös Jeren silloiseen tyttöystävään Jenniin. Yllätys olikin melkoinen kun kävi ilmi, että olemme matkustamassa Thaimaahan samaan aikaan. Ja tässä sitä nyt ollaan!
Tilaamme breezerit, joista on jostain syystä muodostunut tämän reissun nimikkojuoma (huhhuh mitä sokerilitkua, näin jälkikäteen ajateltuna…) ja istumme terassille jatkamaan juttua.
Nuori thaiboksaaja tulee myymään purkkaa – rahoittaakseen harrastustaan, kuulemma. Kundi kokeilee Arton ja Jeren hauiksia ja haastaa leikkisästi pieneen katutappeluun. Arto kertoo välttelevänsä fyysisiä yhteenottoja ja olevansa nopea jaloistaan. Poika tulkitsee tämän väärin ja luulee Arton kehuskelevan potkuosaamisellaan. Ruuan päälle ei kuitenkaan sovi taistella, ja niin teini häviää purkat ja tappeluhalut mukanaan pimenevään iltaan.
Limuviinat on hädin tuskin hörpätty loppuun kun tarjoilijamme pahoittelee paikan menevän pian kiinni. Mikä sulkemisaika se tämä on, iltahan on vasta nuori! Ja nuoria ollaan mekin, joten vaikka alla on jo usemman baarin kierros ja vielä useampi breezeri, yömyssy tai pari vielä maistuisi. Lähdemme etsimään yökyöpeleille suunnattua paikkaa, mutta kummastukseksemme tämän alueen aikki baarit näyttävät olevan kiinni. Mitäs nyt?
Kadut ovat pimeitä ja autioita. Ikkunat ja ovet ovat tiukasti säpissä. Muutamia kymmeniä metrejä edellämme kävelee yksinäinen mies. Pysähtyy sulketun nosto-oven eteen, katselee ympärilleen ja koputtaa. Ovi aukeaa ja kadulle tulvii lämmintä valoa.
Salakapakka!
Luomme toisiimme kysyvän katseen. Hmm, miksipäs ei. Painelemme ovelle ja koputamme. Ovi nousee jälleen ja sen takaa nainen katsoo meitä arvioivasti, kutsuu sitten sisään. Ovi sulkeutuu nopeasti perässämme.
Sisällä avautuu aivan toinen maailma. Pimeän kadun kolkkous vaihtuu rennon rempseään tunnelmaan. Baari on täynnä. Iloinen musiikki soi, ja tarjoilija tulee ottamaan juomatilauksemme. Jaloissamme pyörii pehmolelulta näyttävä hellyydenkipeä puudeli. Nappaamme koiranpennun syliin, tilaamme drinksut ja jatkamme hauskanpitoa.
Tasaisin väliajoin peltinen nosto-ovi aukeaa ja sisään puikahtaa mies. Niin, mies… Pistämme merkille, että valtaosa asiakkaista on miehiä. Arnan ja Jennin lisäksi baarissa pyörii vain muutama paikallinen nainen, jotka näyttävät sekä hoitavan juomatarjoilua että kiertävän seurustelemassa asiakkaiden kanssa. Silloin tällöin joku miehistä menee yläkertaan ja vastaavasti toinen tulee alas. Portaiden alapäässä on siisti rivi korkokenkiä.
Hetkinen… Tämähän on bordelli! Ilotalon salakapakka!
Baarista baariin. Mopolla, tottakai.
Lue lisää Tarinoita maailmalta
