≡ Menu

Arna ja Arto – keitä me olemme?

Olemme yli kymmenen vuotta yhtä köyttä vetänyt maailmanmatkaajapariskunta Helsingistä. Keskinäinen työnjakomme blogin suhteen on melko joustava, eli teemme molemmat aika pitkälti kaikkea, mutta Arnan vastuut painottuvat enemmän kirjoittamiseen ja blogin tekniseen ylläpitoon siinä missä Arto viihtyy paremmin kameran takana.

Arna || Intohimoinen maailmanmatkaaja ja krooninen matkahaaveilija. Viestinnän ja markkinoinnin rautainen ammattilainen. Freelance-toimittaja. Journalistiopiskelija. Salamannopea innostuja, huolellinen suunnittelija, särmä organisoija. Hyvää ruokaa, viiniä ja kauniita esineitä rakastava hedonisti. Kokeileva kotikokki. Kirjojen suurkuluttaja. Puoliso, tytär, sisko, täti. Matkabloggaaja.

Matkakärpänen puraisi pahemman kerran vuonna 1994, kun pääsin tätini ja tämän puolison mukana pitkälle matkalle Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Balille. Mikä silmien avautuminen 16-vuotiaalle Malmilla varttuneelle tytölle, joka oli aiemmin käynyt vain Ruotsissa, Virossa ja kerran Kanarialla! Silloin iski loppumaton nälkä ja jano maailmaa kohtaan, vaikka varsinainen reissaaminen alkoi vasta melkein kymmenen vuotta myöhemmin, kun tapasin matkustamiseen yhtä intohimoisesti suhtautuvan toisen puoliskoni. Uuden paikan äänet, tuoksut, maut, kielet ja tunnelma saavat minut kerta toisensa jälkeen aina yhtä huumaantuneeksi.

Haaveilen: Työstä matkailutoimittajana, matkakirjailijana ja paikkariippumattomana yrittäjänä. Sushintäyteisestä kylpylälomasta Japanissa. Toisesta maailmanympärimatkasta. Ja oikeastaan kolmannestakin.

Arto || Valokuvauksesta intoileva puulaakitason rokkari. Vakavasta musiikkiriippuvuudesta nauttiva säveladdikti. Sanoja mässäilevä lukutoukka. Kaikkiruokainen herkkusuu. Janoinen haaveilija. Matkarahoja tienatakseen työssä käyvä taivaanrannanmaalari. Jannu huoleton.

Faija oli töissä lentokentällä. Pääsin käymään siellä natiaisena usein. Muistikuvissa nousevan lentokoneen jyrinä, kuulutukset, lähdön tunnelma. Nauravat iloiset ihmiset matkalla johonkin. Jonnekin kauas. Jännittäviin paikkoihin. Ihan mihin vain! Niihin ja sinne halusin minäkin. Nähdä ja kokea kaiken! Mutta en päässyt. Kun ikää vihdoin oli tarpeeksi, onnistuin kaverini kanssa katkomaan kahleet ja suunnistimme kiertämään Eurooppaa. Muistan elävästi sen tunteen kun työnsin pääni ulos maisemia halkovan junan ikkunasta jossain Ranskan maaseudulla nähdäkseni laskevan auringon kajon taivaanrannassa. Oranssia hehkuva ilta. Tuuli kasvoissa. Täydellinen läsnäolo. Eläminen!

Se sama tunne tulee joka kerta uudelleen kun lähden matkaan.

Haaveilen: Uudesta vuoden irtiotosta, road tripista Amerikassa ja vaikkapa siitä että voisin joskus kutsua Barcelonaa toiseksi kotikaupungikseni.

Ota meihin yhteyttä: cocoaetsimassa@gmail.com