≡ Menu

Maistuva maailma: Lepakkocurrya Indonesiassa

Lepakkoa Tentenassa

Mikäs sen kivempaa kuin syöminen? Erityisesti matkoilla hyvällä ruualla nautiskelu on yksi parhaita tapoja viettää aikaa ja tutustua samalla paikalliseen kulttuuriin. Me harvemmin valitsemme matkakohdetta pelkästään ruuan perusteella, mutta kahden kohteen vertailussa vaakakuppi kallistuu yleensä sen puoleen, jonka makumaailma houkuttelee enemmän. Vaikka totta puhuaksemme meitä kiinnostaa kyllä ihan kaikkien maiden ruokakulttuurit…

Syöjinä olemme uteliaita ja ennakkoluulottomia. Maistamme rohkeasti kaikkea ja yleensä myös tykkäämme kaikesta. Mielenkiintoisimpia ruokaelämyksiä ovat sellaiset, jolloin saamme nenämme eteen jotain, mitä emme ole koskaan ennen maistaneet.

Me rakastamme paitsi syödä ruokaa ja kirjoittaa ruuasta, myös lukea muiden ruokatarinoita maailmalta.

Siksi päätimme polkaista käyntiin #maistuvamaailma-haasteen!

Haasteen tarkoituksena on tutustuttaa blogien lukijoita eri maiden ruokakulttuureihin sekä jakaa tarinoita erikoisista, hauskoista tai muuten vain mieleen painuneista ruokaelämyksistä. Toivomme, että tarinat lähtevät leviämään hurjasti ympäri internetiä, joten kehotamme kaikkia jakamaan somessa paitsi oman tarinansa, myös muiden tarinoita. Me lupaamme jakaa jokaisen haasteeseen osallistuvan tarinan Cocoa etsimässä -blogin Facebook-sivulla! Muista siis merkitä tarinasi #maistuvamaailma-tägillä ja linkata Cocoa etsimässä -blogiin.

Aloitetaanpa omalla tarinalla. Meille yksi ikimuistoisimmista ruokakokemuksista oli se, kun söimme lepakkoa Indonesiassa:

Lepakkocurrya Indonesiassa

Ilta hämärtyy jo, päivä on painumassa mailleen. Auringossa paahtuneiden mausteneilikoiden huumaava tuoksu täyttää tienoon. Verkkaisen tuokion keskeyttää tielle päättömästi säntäävä kanalauma. Jatkamme viehättävän puutalorivistön ohi kohti jokirantaa. Tentenan keskusta sijaitsee toisella puolella jokea.

Tentena

Katettu pitkä silta johdattaa joen yli. Joukko paikallisia nuoria on kerääntynyt sillan hämärään – arvatenkin uteliailta katseilta suojaan. Yksi pari on vetäytynyt kauemmas pitelemään toisiaan arasti kädestä, kukaties vähän pussailemaankin. Nuoriso on samanlaista kaikkialla.

Allamme virtaavassa Poso-joessa sen sijaan uiskentelee otuksia, jollaisia ei ihan joka ojasta ja lätäköstä löydä. Parimetriseksi kasvavien jättiläisankeriaiden paikallinen nimi kuuluu sugili. Näistä jättiläisistä valmistetusta ruokalajista Tentena on kuuluisa, ja sitä tulemme syömään myöhemmin, mutta nyt haluamme maistaa kaupungin toista tunnettua herkkua, lepakkoa.

Tentena on mukava pieni kylä Indonesian Sulawesillä. Sieltä ei jokimonstereiden ja lepakoiden lisäksi mitään kovin kummoista nähtävää löydy. Rauhallisen kylänraitin varrella on kirkko sekä paljon pieniä korjaamoja ja varaosaliikkeitä. Matkatoimistot ja matkamuistomyymälät loistavat poissaolollaan, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia.

Tentena

Taajaman ulkopuolelta löytyy toki komeaa vesiputousta ja muutakin vierailemisen arvoista, mutta turistit pysähtyvät Tentenassa yleensä siksi, että se on puolivälissä matkaa Tana Torajalta Togean-saarille. Siksi mekin pysähdyimme, mutta näin jälkikäteen on helppo suositella, että eksoottisia ruokaelämyksiä halajavien kannattaa piipahtaa vaikka näiden kahden paikallisherkun takia.

#maistuvamaailma

Yllättävää kyllä, Tentenasta löytyy myös turisti-info, ja vieläpä erittäin toimiva sellainen. Infon ystävällinen Debbie osaa heti suositella paria paikkaa, joista voisimme löytää herkullista lepakkoannosta, panikia. Toinen vinkkipaikoista löytyy vain kivenheiton päästä samalta kadulta. Sinne siis!

Istumme vaatimattoman näköisen pienen ruokalan, warungin pöytään. Muita asiakkaita ei ole, joten saamme valita muovituolipaikasta haluamamme pöydän. Tiskillä näyttää olevan useita herkullisen näköisiä ruokia, mutta emme tunnista niistä yhtäkään lepakoksi. Tiedusteltuamme panikia isäntä nyökkää ja kasaa lautaselle reilun annoksen.

#maistuvamaailma

Tilaamme muitakin herkkuja, sillä nälkä on kova, eikä pelkän lepakon varaan uskalla laskea. Paikalliset kyllä pitävät annosta sekä herkullisena että terveellisenä, lepakoille kun kelpaavat vain ja ainoastaan parhaimmat hedelmät.

Warungin omistajaperheen lapsi leikkii omissa oloissaan – mitä nyt silloin tällöin jumittaa katseensa kahteen kalkkilaivan kapteeniin. Tähän olemme ehtineet jo tottua parin päivän aikana, sillä kylässä ei juuri muita länkkäreitä ole. Juuri tänään olemme kuulemma ainoat, osasi turistitoimiston Debbie kertoa.

Pian perheen äiti komentaa lasta tavalla, joka on helppo ymmärtää kehotukseksi mennä nukkumaan. Lapsi nurisee hieman mennessään, mutta painuu kuuliaisesti pehkuihin – ruokalan tiskin alle pedattuun vuoteeseen. Tällaisina hetkinä sitä tuntee olevansa kaukana kotoa.

Olemme viettäneet Indonesiassa jo reilut pari kuukautta ja päässeet kokemaan sen monipuolisuuden. Ubudin joogaretriitin harmoniasta ja kevyistä kasvisruuista aina verisistä hautajaisistaan kuuluisaan Tana Torajaan. Pian olisimme syrjäisellä paratiisisaarella. Mitä kaikkea tulisimmekaan vielä kokemaan?

Ja nyt edessämme on lautasellinen lepakkoa.

Maistamme rohkeasti. Ruoka ei eroa ulkomuodoltaan muista liha-annoksista, ja makukin on erittäin hyvä. Mausteinen! Lihan ominaismaku on piilotettu todella tulisen maustesoosin alle, mutta kuvailisimme sitä riistamaiseksi, ehkä jopa maksamaiseksi. Ei huono! Hiki karpaloi otsalla, sen verran avokätisesti curryyn on lisätty chiliä.

Pian annoksen syövereistä löytyy kokonainen nahkasiipi, ja ajatus lepakon syömisestä alkaa vähän tökkiä. Nakerramme siiven reunaa urheasti, mutta sen verran kumisesta läpyskästä on kyse, ettei sitä varmaankaan ole tarkoitettu syötäväksi, päättelemme. Siipi jää siis lautasen reunalle, mutta lihat sooseineen katoavat tuossa tuokiossa parempiin suihin. Lopullinen tuomio: herkullista!

Loppuun vielä pieni varoitus. Lepakon lihassa on ihan sikana pieniä ja teräviä luita, joten olkaahan tarkkana siellä kotona lepakkopatojenne ääressä…

#maistuvamaailma

And the haaste goes to…

Haastamme mukaan Kaukokaipuu-blogin Nellan (we know you want to!), Aamukahvilla-blogin Henriikan (et voi vastustaa ruokahaastetta, ethän?), La Vida Loca 2.0 -blogin Sarin (ruokatarinoita ainakin riittää?), Kohteena maailma -blogin Ramin (oluen kyytipoikana täytyy joskus syödäkin, vai mitä?) ja Walleni.us-blogin Sannan (jos ei tältä perheeltä löydy erikoista ruokatarinaa niin ei keltään!).

HUOM! Haasteeseen saa ehdottomasti osallistua, vaikka ei olisi tullut henkilökohtaisesti haastetuksi. Jos sisältäsi kumpuaa halu jakaa ruokamuistosi maailmalta, pistä toki näppis sauhuamaan. Mitä enemmän ruokatarinoita, sitä maistuvampi maailma!

Jos tulit haastetuksi, tee näin:

  1. Kiitä sinut haastanutta bloggaajaa ja linkitä hänen blogiinsa.
  2. Jaa blogissasi ikimuistoinen ruokakokemuksesi maailmalla. Se voi olla hauska, koskettava, romanttinen, hurja, erityisen onnistunut tai erityisen pieleen mennyt ruokakokemus. Mikä syömiseen liittyvä stoori sinulle onkaan jäänyt päällimmäisenä mieleen matkoiltasi.
  3. Merkitse postaus hästägillä #maistuvamaailma ja linkitä Cocoa etsimässä -blogiin (jaamme tarinat omissa kanavissamme).
  4. Haasta haluamasi määrä bloggaajia kertomaan omista ikimuistoisista ruokakokemuksistaan maailmalla. Haastettujen ei tarvitse olla matkabloggaajia, vaan kaikki genret ovat haasteeseen enemmän kuin tervetulleita!

#maistuvamaailma on Cocoa etsimässä -blogin aloittama kampanja, jonka tarkoituksena on tutustuttaa blogien lukijoita eri maiden ruokakulttuureihin omakohtaisten tarinoiden kautta. Täyttäkäämme internet matkaruokatarinoilla ja jakakaamme rikkaiden ruokakulttuurien ilosanomaa yhdessä!

{ 51 comments… add one }
  • No huh, en tiedä, olisinko itse ensimmäisenä lepakkoa maistamassa! 😀 Ainakaan tämän jälkeen, jos maku muistuttaa maksaa. Riistasta pidän, mutta maksa kuuluu niihin harvoihin ruokiin, joiden maku on suorastaan ällöttävä. Ja viimeistään tuo siiven löytäminen olisi todennäköisesti sammuttanut ruokahalun mullakin, haha! 😀

    • Jenni / Unelmatrippi 2.4.2017, 18:32

      Sama! En ole pahemmin nirso, mutta maksan maku ei vain millään uppoa. Ajatus nahkasiivestä lautasella sen sijaan ei oikeastaan tuo mulle fiiliksiä suuntaan tai toiseen. Ei sitä varmaan syötyä saa, on varmasti niin sitkasta tavaraa.

      • Cocoa etsimässä 7.4.2017, 08:13

        Sinäkin! Meidän mielestä maksa on herkkua, harvoin tosin tulee syötyä. Sea Horsessa ja Juttutuvassa tulee muuten usein tilattua paistettua maksaa pottumuusilla. Nam.

    • Cocoa etsimässä 7.4.2017, 08:03

      Maksahan on hyvää, nam! Suosittelemme kyllä lämpimästi maistamaan lepakkoa, jos vastaan tulee, siiven voi jättää syömättä :).

  • Stacy Siivonen 2.4.2017, 13:04

    Onhan noita. Itselleni extremofiilinä ruoan yyberiys on lähtökohta sille, mitä syödään. Siksi esimerkiksi Vilnassa ”shit out, potatoes in” oli minun juttuni. Se löytyy kaikista mun Vilna-jorinoistani muistaakseni Mäkipuiston kohdalta. Marsua on syöty, rottaa, liskoa, kunhan ei juokse lautaselta karkuun. Kultasirkun kaltaisten harvinaisuuksien ja muun uhanalaisen eläimistön lisäksi kuitenkin yksi ruoka jää syömättä: ankka.

    • Cocoa etsimässä 7.4.2017, 08:06

      Yyberiys on aina hyvä lähtökohta ruokavalinnoille. Me maistetaan myös aina kaikkea, jopa hakeudutaan hieman erikoisempien ruokapatojen äärelle, mutta uhanalaiset eläimet jää meiltäkin syömättä. Ja ymmärrämme ankka-asian hyvin. Arnalla oli aikanaan lemmikkinä pupu, eikä siksi voinut kuvitellakaan syövänsä jänistä.

  • Anna / Tämä matka 2.4.2017, 17:37

    Vaikea sanoa, mikä olisi eksoottinen tai erikoinen ruoka. Ehkäpä oudoimmat ovat tulleet vastaan ihan Michelin ravintoloissa. Molekyylikeittiö menee kyllä paljon eksoottisemmaksi kuin moni Aasiassa ym. syödyt pöperöt. Eräässä esim. nautittiin ennen ruokaa erikoinen marja, joka muutti kaikkien ruokien maut erilaisiksi. Siis hapan ei ollutkaan enää hapan, tai makea enää sokerin makuinen jne. Se oli jo melkoisen outo kokemus.

    • Cocoa etsimässä 7.4.2017, 08:08

      Tämä on totta! Mekin syötiin juuri taannoin roomalaisessa fine dining -paikassa ruokalaji, joka näytti aivan kirsikkatomaatilta, mutta olikin täytettyä pastaa. Se on jännä, miten erilaiselta ruoka maistuu, kun se näyttää ihan joltain muulta kuin pitäisi. Molekyylikeittiön antimia olisi kiva päästä maistamaan.

  • Miraorvokki/Pöndekengissä 2.4.2017, 17:52

    En osaa yhtään enää sanoa mikä on eksoottisin ja erikoisin annos mitä olen syönyt. Tää lepallocurry menee aivan yli mun ajatuksien, en oikeesti edes tajunnut että tällaista ruokaa on olemassa 😀 Olen siis aivan untuvikko! Mun villein juttu löytyy varmaan Thaimaan katukeittiöstä, eli vielä vähän on matkaa tällaisiin tarinoihin…

    • Cocoa etsimässä 7.4.2017, 08:09

      Pakko myöntää, että ei mekään oltu ajateltu lepakkoa lautasella, ennen kuin päädyttiin Tentenaan. Mutta siellä se tuntui ihan normaalilta. Tähän haasteeseen voi muuten osallistua muunkinlaisella ruokamuistolla kuin erikoisella :). Ja kyllä niistä Thaimaan katukeittiöistäkin löytyy aika eksoottista kamaa, näin suomalaisittain katsottuna.

  • Janni / Lentopelko 2.4.2017, 18:14

    No nyt on kyllä jännittävä annos! Itse en syö lihaa, mutta en tiedä uskaltaisinko muutenkaan koskea tohon annokseen. En koe olevani kamalan ennakkoluuloinen, mutta varsinkin tuo siipi ja pienet luunpalat alkoi kummasti inhottaa. Hauska haaste, harmi kun ei ole mitään näin villejä juttuja kerrottavaksi!

    • Cocoa etsimässä 7.4.2017, 08:11

      Osallistu ihmeessä haasteeseen! Tähän ei tarvitse löytyä villiä juttua, vaan ruokaelämys voi myös olla jollain muulla lailla ikimuistoinen.

  • Sanna Wallenius 2.4.2017, 18:26

    Jaiks! Multa olis ainakin kans noi lepakon siivet jääneet syömättä, mutta muuten olisin varmasti ainakin kohteliaisuudesta maistanut. Heti tulee mieleen kans muutamia huikeita ruokaelämyksiä – ei välttämättä erikoisen ruuan, vaan ravintolan ja miljöön vuoksi.

    Perästä kuuluu!
    S

    • Cocoa etsimässä 7.4.2017, 08:12

      Kiitos Sanna jutusta, oli ihania ruokamuistoja! Ja tosiaan, siipiä lukuunottamatta tuo lepakkoannos oli oikein maukas, eli kyllä kannatti maistaa 🙂

  • Mikaela Savolainen 2.4.2017, 19:58

    En ole lepakkoon kyllä koskaan törmännyt! Ei tarvitse kuin mihin tahansa Chinatowniin sukeltaa ja etsiä paikallinen ruokakauppa, niin jo on kummaa raaka-ainetta tarjolla. Sammakoita ja alligaattoria on maistettu, mut nyt kirjoiteltiin maailman parhaista rapukakuista! Kiva haaste, oli hauskaa muistella road trippiä, jonka varrelta rapukakkumuisto löytyi!

    • Cocoa etsimässä 7.4.2017, 08:14

      Kiitos tyypit jutusta, oli ihanan kuuloinen ruokamuisto! Tuli oikein fiilis, että miksei sitä lähtisi vaikka roadtrippailemaan rapukakkujen perässä…

  • Jaakko / Lomalla viimeinkin 2.4.2017, 21:21

    Haha, hyvältä vaikuttaa lepakko wingsit 🙈😀 ei varmasti ihan joka päiväistä safkaa 😀 Elämyksiä matkan varrelta, pelkästään sen takia kannattaa jo maistaa 😂

    • Cocoa etsimässä 7.4.2017, 08:15

      Jep, elämysten takiahan tätä matkustelua tulee harrastettua :). Ja tämä oli toden totta elämys.

  • Anna | Muuttolintu.com 3.4.2017, 02:51

    Nam, sehän näyttää hyvältä! Oon nähnyt lepakkoa syötävän jossain ruokaohjelmissa, eikä se kyllä noin hyvältä ole näyttänyt. Ehdottomasti söisin!

    • Cocoa etsimässä 7.4.2017, 08:15

      No niinpä! Tää oli tosi hyvää, eli kyllä kannattaisi maistaa jos kohdalle osuisi :).

  • sari / matkalla 3.4.2017, 07:09

    No hui. En tiedä söisinkö lepakkoa vaikka parempi ka olisi, että ne olis kuolleita. HIH. Haasteeseen kai turha osallistua, koska eksoottisin mitä oon syönyt taitaa olla krokotiili ja hämähäkki. Hämähäkkiä söin pihvin kyytipoikana kun grillasimme. Oli tuo tarttunut pihviin. Vieläkin hämähäkin jalat tuntuu kurkussa.

    • Cocoa etsimässä 7.4.2017, 08:18

      Hämähäkkihän on erittäin eksoottinen! Ja tähän haasteeseen saa kernaasti osallistua muunkinlaisella kuin eksoottisella ruokamuistolla. Vaikka erityisen hauskalla tai romanttisella tai täydellisellä tai epäonnistuneella. Ja siis lepakothan ovat söpöjä ja kivoja eläimiä, etenkin koska ne pitävät huolen hyönteiskannan karsimisesta. Nämä lepakot tosin olivat hedelmälepakoita, niitä sellaisia isompia mötkäleitä.

  • Maria / Tinytrek 3.4.2017, 11:12

    Kaikenmaailman ötököitä ja mereneläviä on tullut maisteltua mutta lepakko! -> To the bucket list 😀

    Olisin kuvitellut sen maistuvan kanalta, hmm!

    • Cocoa etsimässä 7.4.2017, 08:19

      Juu ei maistunut kanalle! Ja liha ei ollut valkoista vaan sellaista tummempaa. Ei muuta kuin suunta kohti Sulawesiä ja lepakkopatojen ääreen! 😀

  • Uhh, kasvissyöjää ei alkanut jostain kumman syystä luinen ja nahkainen (ja etenkään maksamainen) lepakkoannos houkutella. 😀 Haaste sen sijaan on aivan mahtava! (Kala-)kasvissyöjänä ei niin usein tule mitään kamalan eksoottista mönkijää suuhunsa laitettua, mutta Thaimaassa söin soppaa, jossa oli kokonaisia pieniä mustekaloja imukuppeineen. Se oli mulle jo aika HC-osastoa.

    • Cocoa etsimässä 7.4.2017, 08:20

      Osallistu ihmeessä haasteeseen! Saa ja mielellään pitääkin kirjoittaa muunkinlaisista kuin erityisen eksoottisista ruokaelämyksistä. Joo, noita mustekaloja on muuten tullut syötyä myös, meille ne ei tosin ole erityisen hc-kamaa vaan ihan peruskauraa :).

  • Ne Tammelat 3.4.2017, 22:10

    Ruokajutut kiinnostaa! Itse valitsen reissussa aina ensisijaisesti paikallisen ruoan, ja jos mahdollista, niin jotain sellaista jota en ole ennen maistanut. Makuaistilla matkustelu on yhtä tärkeää kuin silmillä.

    • Cocoa etsimässä 7.4.2017, 08:21

      Naulan kantaan! Ja kiva kuulla, että ruokajutut kiinnostaa, niitä on meiltä tulossa jatkossa enemmänkin. Osallistu muuten toki haasteeseen?

  • Miika / Scenic Road Hunters 4.4.2017, 10:56

    Lepakosta on elävänä kokemusta ihan Turun seudulta. Joku meissä iltakävelijöissä ilmeisesti ärsytti tuota pikkulepattajaa kun teki muutamia syöksyjä kohti.

    Lautasella en ole nähnyt ja muutenkin olen hyvin varovainen sen suhteen mitä syön. Osiltaan johtuu kyllä ihan sisusongelmista ja sen takia on sellainen pieni varautuneisuus kaikkeen erikoisempaan.

    • Cocoa etsimässä 8.4.2017, 10:24

      Me ei osata olla kovin varovaisia ruuan tai juoman suhteen, edes eksoottisimmissa paikoissa. Nykyään katellaan kyllä vähän mistä katukojusta sapuskamme valitaan, mutta ilmeisen hyvä tuuri on käynyt, kun mitään pahempaa pöpöä ei olla mistään saatu. Sisusongelmat on kyllä ymmärrettävä syy noudattaa varovaisuutta :).

  • Sateenmuru 4.4.2017, 17:23

    Niin… miksei lepakkoa(kin) voisi lautaselle annostella…! Aika hurjalta kuulostaa – en ehkä ensimmäisenä listalta tilaisi, mutta jos eteen kannettaisiin niin kohteliaana (kasvissyöjänä!) kyllä maistaisin. Kokin uran aikana tuli maisteltua vähän kaikkea, ja matkaillessa kyllä maistan, mutta yleensä tosiaan ne kasvisannokset eivät ole niitä uskaliaimpia! Kerran jouduin jonkun kilin munuaisen piilottamaan lautasliinaan suustani, sillä en vaan saanut sitä nielaistua… O_O

    • Cocoa etsimässä 8.4.2017, 10:30

      Tuo on inhottava tunne kun suussa on jotain mitä ei saa alas ja se pitäisi saada piilotettua johonkin :). Joskus näin käy ihan vaan jonkun rustoisen lihanpalan kohdalla.

      Me tosiaan maistetaan aina kaikkea mitä eteen kannetaan. Kaikki ei aina ole ihan suurinta herkkua, mutta kohteliaina syödään kyllä kaikki ja kehutaan.

      Ja tosiaan, kasvisannoksissa ei varmastikaan monesti ole mitään kovin eksoottista. Mutta jos sulla tulis mieleen joku erityisen onnistunut kasvisannos tai joku muuten ikimuistoinen ruokailukokemus niin sähän voisit kirjoittaa haastepostauksen siitä!

  • Terhi / Muru Mou 6.4.2017, 07:15

    En ole lepakkoon ravintolan ruokalistassa törmännyt, mutta en ole kyllä osannut sitä etsiäkään. Ensimmäisenä reaktiona oli, että en varmasti edes maistaisi sitä, mutta koska teidän kokemus oli ihan positiivinen, niin miksei jos kohdalle osuu… 🙂

    • Cocoa etsimässä 8.4.2017, 10:33

      Tässä paikassa ei ollut varsinaisesti mitään ruokalistaa, vaan sieltä vitriinistä vain osoitettiin mitä haluttiin. Todennäköisesti joku turisti on ihan vahingossakin valinnut lepakkoa, tietämättä ollenkaan mitä sitä on tullut syötyä. Tosin nahkasiipi lautasella on saattanut herättää ihmetystä :D.

      Mutta kannattaa maistaa ehdottomasti, jos kohdalle osuu. Hyvää oli.

  • Tiia/ReiseReise 6.4.2017, 21:23

    Itse jättäisin tämän annoksen tilaamatta, mutta oli kyllä mielenkiintoista kuulla miltä lepakko maistuu. Haaste on kiva ja japanilaisesta ruokakulttuurista tiedän jonkin verran, kun mies on sieltä kotoisin.

    • Cocoa etsimässä 8.4.2017, 10:33

      Japanilainen ruoka on niin hyvää!

  • Hui, voisin varmaan ihan kokemuksesta kokeilla lepakkoa, mutta siiven löytyessä taitaisi homma loppua siihen. Olen ollut ennen erittäin kokeilunhaluinen, nyt on vähän into laantunut iän myötä 🙂 Niin kauan menee hyvin kun ei ruoka näytä ihan siltä ötökältä mitä syö, esim. ne uppopaistetut marsut Perussa voisi jäädä syömättä. Aikoinaan ravintolalinjalla koulussa tuli tehtyä kaikenlaista sammakonreisistä käärmeeseen ja kenguruun. Jotain toukkiakin tadettiin myös kokata ja alligaattoria. Nyt Japanin reissulla teki mieli ostaa sellainen skorpioni tikunnokassa mutta sekin sitten jäi. No, ehkäpä vielä ehtii…

    • Cocoa etsimässä 8.4.2017, 10:37

      Meillä ei ole vielä kokeilunhalu laantunut :). Katottiin tossa just ensimmäinen jakso Mad Cook Showta ja todettiin, että silmiä nyt ainakin vois ihan hyvin syödä :D. Ainut mikä ajatuksen tasolla tökkii todella pahasti, on se puoliksi kehittynyt linnunsikiö, jota jossain päin Aasiaa vissiin syödään.

  • Lepakkoa en ole maistanut, mutta yksi erikoinen ruokatarina on kyllä Macaosta. Tilasimme paikallisessa ravintolassa ruokaa, johon kuului alkukeitto. Keitto oli kanaa ja varsin hyvää kunnes kuopasin syvän vadin pohjaa ja lusikassa oli, mikäs muukaan kuin puoliksi halkaistu tipu höyhenineen kaikkineen. Siihen jäi se keitto, ja myös pääruoka. Ei vaan ollut enää nälkä…

    • Cocoa etsimässä 8.4.2017, 10:38

      Yöh, ei kovin herkullinen löytö… Toisaalta ihan perus kanaa se tipukin vissiin on :D.

  • Viikonloppukokki 7.4.2017, 11:04

    Eksoottisista ruuista on mielenkiintoista lukea. Omalle kohdalle ei ole osunut kovinkaan erikoisia ruokalajeje, olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että voisin maistaa kaikkea, mikä on ihmisravinnoksi kelpaavaa.

    • Cocoa etsimässä 8.4.2017, 10:39

      Sama täällä. Kaikki mikä on ruokaa jossain päin maailmaa kelpaa myös meille.

  • NelliL 7.4.2017, 17:30

    Lepakko voisi olla mielenkiintoinen makuelämys…

    • Cocoa etsimässä 8.4.2017, 10:39

      Sitä se oli. Mielenkiintoinen ja yllättävän hyvä!

  • Lotta | Watia.fi 8.4.2017, 16:57

    Melkoinen ruokalaji ja hyvä haasteidea! Aika vähän mitään tosi outoja on tullut syötyä. Tai sitten niistä on tullut jotenkin normaaleita. Ehkä noi lautasella yhä kiemurtelevat mustekalanlonkerot on ollut erikoisin. Herkullista sekin!

    • Cocoa etsimässä 10.4.2017, 08:12

      Sulla oli varmaan ikimuistoisia ruokakokemuksia Japanista tai Koreasta, kirjoita niistä? Kiemurtelevat mustekalalonkerot kuulostaa herkulliselta, nam.

  • Kohteena maailma / Rami 8.4.2017, 21:12

    Mahtavan ketjun polkaisitte käyntiin ja hienosti oli haastetut oikein laitettu pienen esittelyn keran mukaan! Ilman muuta osallistun, tässä kuussa tulee kyllä tarinaa ja ajatus on hautumassa. Melkein kyllä pitäisi tähän todeta, että eksoottisinta vehjettä on maistettu Mad Cookin harjoituskuvauksissa teidän kanssa 😀

    P.S. Arto oli aika batman tossa yhdessä kuvassa! 🙂

    • Cocoa etsimässä 10.4.2017, 08:15

      Mahtavaa, innolla odotamme sun ruokamuistoa :). Ja joo, pakko myöntää, että se vehje menee heittämällä eksoottisimpien ruokien kärkeen :D. Ei ollut pöllömpää, muuten. Arto tosin sanoi, että siinä menee hänellä raja.

  • whoah! kyllä minäkin itseäni melko kokeilunhaluisena pidän, mutta lepakko ei ihan ensimmäisenä tulisi mieleen… 😉

    • Cocoa etsimässä 10.4.2017, 08:16

      Lepakko kuulostaa pahemmalta kuin onkaan, se curry oli oikeesti oikein hyvää, ja lepakonlihakin oli maistuvaa, niitä luita ja siipiä lukuunottamatta :D.

      Sulla muuten olis varmasti ikimuistoinen ruokaelämys jos toinenkin kerrottavana. Nappaa haaste?

Leave a Comment