Alkuilta Bairro Altossa. Värikkäät paperiköynnökset roikkuvat kadun yllä muistuttamassa hiljan juhlitusta Pyhän Antoniuksen festivaalista. Useimmat ravintolat ovat vielä lähes tyhjiä, mutta yksi eroaa joukosta. Baari, jonka runsaslukuinen asiakaskunta on levittäytynyt kadulle asti, herättää mielenkiintomme. Astumme sisään tupaten täynnä olevaan pikkuruiseen viinikellariin, Garrafeira Alfaiaan, ja yhtäkkiä olemme keskellä juhlaa! Kädet kohoavat ympärillämme, ja vuolas maljapuhe saa peräänsä yhteen lausutun reippaan saúde-toivotuksen. Lasit kilahtelevat heleästi.
Raivaamme tietämme baaritiskille ja kuin tyhjästä ihmispaljouden keskeltä eteemme pelmahtaa Salvador Dali -viiksinen tarjoilija ja kysyy kuinka voisi auttaa. Alkuhämmennyksen jälkeen osaamme tiedustella suositusviiniä. Pian Salvador, tai oikeastaan Paulo, ojentaa meille lasilliset erinomaista Dory-punaviiniä. Siirrymme viineinemme ahtaasta baarista ulos kadun kesäiseen viileyteen.
Nautiskelemme lasillisemme viipyillen. Iloinen puheensorina täyttää kadun. Rehevä nauru kimpoilee mukulakivistä seiniin ja pujahtaa piiloon, singahtaakseen taas hersyvänä ilmoille jonkun toisen äänijänteistä. Tasainen virta vie juhlijaa baarista toiseen. Tällaisena hetkenä ei ole vaikeaa olla onnellinen.
Arto poseeraa laseinensa kännykkäkameralle, ja pian kuva onkin ulkona eetterissä sosiaalisen median loputtoman virran vietävänä.
Tässähän viihtyisi vaikka koko illan, mutta päätämme jatkaa alkuperäisen suunnitelmamme mukaisesti läheiseen kalaravintolaan Cantinho do Bem Estariin. Tänne on kuitenkin tultava uudestaan.
Palaammekin jo seuraavana päivänä. Nyt väkeä on huomattavasti vähemmän. Edellisenä iltana oli juhlittu synttärikemuja, siitä siis johtui väentungos. Nytkin ihmisiä riittää, mutta meille järjestyy pöytä varaamatta. Päätämme nauttia illallisen täällä. Päiväretki Sintrassa on ollut uuvuttava, emmekä jaksa lähteä merta edemmäs kalaan.
Arton poseerauskuva on ehtinyt tällä välin matkata Suomeen, kerätä muutaman tykkäyksen ja palata takaisin Lissaboniin. Kuvan Instagramista bongannut Teea on tägännyt kuvan tutuilleen, siis mainitulle viiksivallu-Paulolle ja tiskin takana häärivälle baarin omistajalle Pedrolle. Pian jutustelemmekin ruokailun lomassa herrojen kanssa viinistä, ruuasta ja Portugalista. Ja jos viini on hyvää, on sitä ruokakin. Kinkkua, makkaraa, juustoa… ja sitä viiniä. NAM!
Ilta on kaikkinensa erittäin mukava. Hetkessä Alfaiasta on tullut lempibaarimme Lissabonissa. Nyt on kuitenkin aika heittää hyvästit. Seuraavana päivänä jatkamme matkaamme Portoon ja Taviraan kohti uusia seikkailuja. Garrafeira Alfaiaan tulisimme varmasti poikkeamaan uudestaan joskus tulevaisuudessa.
Reilu viikko myöhemmin palaamme Lissaboniin. Tarkoituksena on vaihtelun vuoksi vierailla muissa kuppiloissa, joten päätämme jättää suosikkiviinibaarimme tällä kertaa väliin. Suunnitelmamme ei kuitenkaan mene ihan putkeen. Olimme listanneet useamman paikan, joissa olisimme vielä halunneet käydä syömässä ja lasillisella, mutta näin pyhäpäivänä suurin osa mestoista onkin yllättäen kiinni. Netistä löydetyistä aukiolotiedoista poiketen jopa!
Niinpä jalat vievät taas hyväksi havaittuun osoitteeseen, Rua do Diário de Notícias -kadulle, sen numeroon 125.
Sunnuntai-iltapäivänä paikka on lähes tyhjä. Mutta se ei meitä haittaa – onpahan parempi tilaisuus jaaritella niitä näitä frendiemme Paulon ja Pedron kanssa. Pienten herkkupalojen, petiscosten kylkeen maistelemme mitä mainiointa olutta, baarin omaa Alfaiaa. Jälkiruuaksi Pedro tarjoaa vielä lasilliset mainiota portviiniä kiehtovilla tarinoilla höystettynä. Pedro muuten jos kuka onkin mitä parhain henkilö kertomaan tämän jalon juoman hienouksista ja vivahteista, onhan hänet juuri nimetty portviiniritariksi portolaisen Confraria do Vinho do Porto -veljeskunnan toimesta. Näyttääpä hän vielä ylpeänä kännykästään kuvia juhlavasta tilaisuudesta.
Pedron intohimoinen asenne työtään kohtaan tekee vaikutuksen. Teemme miehen innoittamana yhteistuumin päätöksen: Joku kaunis päivä meillä on vielä oma pieni viinitila ja viinibaari ja olutpanimo.
Tai ainahan voimme vierailla Garrafeira Alfaiassa.
