≡ Menu

Ravintolavinkki Helsinkiin: menneiden aikojen taikaa ja modernia ruokaa Kappelissa

Ravintola Kappeli

Kaupallinen yhteistyö: HOK-Elanto, Ravintola Kappeli

Esplanadin puisto ja sen sydän ravintola Kappeli ovat olleet meille syntyperäisille stadilaisille aina olemassa. Olemmepa sitten olleet liikkeellä nuoruudesta humaltuneina juhlijoina, valkolakkisina skoolaajina, kakkukahvittelijoina tai ystävien kanssa parilla piipahtavina nautiskelijoina, on Kappeli tarjonnut aina sopivat puitteet. Vuoden- ja vuorokaudenajasta riippuen erilaisena, mutta aina arvokkaana ja ikuisena. Kesäisin valoisana keitaana, talven tultua paukkupakkasilta suojaavana lämpöisenä pesänä pimeyden keskellä. Kappelissa on naurettu paljon – joskus ehkä turhankin kovaäänisesti – ja välillä vakavoiduttu isojen asioiden äärellä, kuitenkin pilke silmäkulmassa ja ilo sydämessä.

Kappeli on paikka, jossa tyylikkyys kohtaa rentouden, menneisyys nykyisyyden. Myytit elävät ja todellisuus hämärtyy. Ei ihme, että taiteilijat ovat viihtyneet täällä vuosien mittaan. Niin eri tavoin kuin meidänkin polkumme ovat vuosien varrella Kappeliin johtaneet, emme olleet aiemmin illallistaneet siellä. Nyt 150-vuotissynttäreiden kunniaksi onkin jo korkea aika!

Kappeli_sali3

Ystävällinen tarjoilijamme Julius ohjaa meidät pöytäämme. Mukavaan erkkerisoppeen, joka on mitä mainioin paikka niin kahdenkeskiseen sydänkäpyilyyn kuin ravintolasalin ja esplanadin puiston elämänmenon tarkkailuun. Me syvennymme tutkimaan ruokalistaa, joka edustaa mielestämme perinteistä mutta modernia eurooppalaista keittiötä.

Kappeli_ruokalista

Oranssi valo siivilöityy lehvien ja ikkunan läpi ja valo välähtää silmissä epätavallisen kirkkaasti. Jokin muuttuu. Aika lakkaa olemasta. Se ei pysähdy, pikemminkin väreilee monella tasolla lämpimässä kesäillassa. Aivan kuin olisimme hypänneet vuosikymmeniä ajassa taaksepäin…

♦♦♦

Viereisen pöydän tyylikkäästi pukeutunut herramies hymyilee ja sukii huoliteltuja viiksiään. Vallattomat suortuvat kohoavat kohti kattoa ja luovat taiteellisen mielikuvan.

”Samppanjaa, kiitos” mies huikkaa tarjoilijalle, ”…ja tälle parille myös!” osoittaen meitä kuin kapellimestari heiluvalla kädellään.

”Pullon voi jättää pöytään, meitä on tulossa isompi kööri.”

Nautimme lasilliset kuohuvaa ja heittäydymme seuraamaan mitä ympärillämme oikein tapahtuu.

Sisään pelmahtaa mies leveälierisessä hatussa ja liehuvassa viitassaan. Sehän on Eino Leino!

”Janne! Oletkin jo tilannut juotavaa, mainiota!”

”Kas, pääsitkin vihdoin sieltä puskista ihmisten ilmoille. Luulin että aiot jäädä sinne rotkosi rauhaan…”

”…kuin peto kuoleva hiipimään”, vastaa Leino ja kaksikon reipas naurunremakka valtaa tilan.

Leino nakkaa viittansa ja hattunsa naulaan ja istuu pöytään.

J.L. tulee ihan kohta. Jäi vielä patsastelemaan hetkeksi ja nauttimaan keskipisteenä olosta. Tiedäthän hänet, taas naurattamassa naisväkeä temppuilemalla lokki päänsä päällä.”

Alkupalamme saapuvat. Leino katsoo Arton runsasta kalalautasta.

”No niin, herralle näyttää maistuvan meren antimet, hyvä hyvä. Taidanpa tilata itse samanmoisen. Sehän onkin minun nimikkoannokseni. Onko Onervaa muuten näkynyt?”, kysyy Leino muka ohimennen istahtaessaan alas kantapöytäänsä.

Kappeli_kalalautanen1

Kappelin kalalajitelma: Hiillostettua jääkellarin lohta, paahdettua siikaa, savumuikkuja, smetana-mätimoussea ja varhaisperunasalaatti. Annos on niin reilu, että se käy pienempiruokaiselle melkein pääruuasta.

Kappeli_maa-artisokkakeitto1

Arnan valinta alkuruuaksi on samppanjalla maustettu maa-artisokkakeitto ja paistettua kampasimpukkaa. Maukas ja sametinpehmeä kokonaisuus!

Pian sali kohahtaa ja sisään astelee välinpitämättömän oloinen neiti-ihminen, L. Onerva. Yksin. Runoilija istuu Leinon viereen ja sytyttää savukkeen.

”Sulle laulan neiti kesäheinä…” aloittaa Leino, mutta lopettaa kun Onerva katsahtaa häneen alta kulmain.

”Mikäs ihmeen kalju pitkätukka tuolla lavalla heiluu? Luulin että Aleksei Apostolin soittokunta olisi ollut viihdyttämässä meitä tänään. Ulkona paistaa aurinko ja mies lurittelee omiaan pilvistä. Mikä lie on miehiään mokomakin hampuusi. Joku kertoi nimensä olevan Juice. Outoa. Jotakin kiinnostavaa hänessä kuitenkin on, myönnettäköön.”

”Sinua nyt tuntuu kiinnostavan kaikki epäsovinnainen” takavasemmalta kuin salaa ilmestynyt Albert Edefelt huikkaa Onervalle ja saa tuta runoilijan terävän kielen.

”Paraskin sanoja, kyllä sinun Pariisin-retkesi tiedetään, kerro vain terveisiä muusallesi Virginielle. Missä muuten olet piileskellyt – Pariisin lisäksi?”

”Iloitsin armaan Kappelimme kylmästä oluesta niin, että päätin käydä ikuistamassa oluen keksijä Gambrinuksen kuvan tuonne seinämedaljonkiin. Mutta nyt teos on valmis, kurkkuni kuiva ja lasini tyhjä. Huomasittekos muuten Merikantoa tuolla ikkunapöydässä? Vielä tovi sitten hän tuijotteli kaukaisuuteen vienosti hymisten murheitaan, mutta nyt makaa paitaressu pitkin pituuttaan punssipullojen keskellä yksityisen Symposioninsa päätteeksi.”

”Herkeätkös siitä juoruilemasta Albert, hae kylmä olut itsellesi ja tilaa minulle samppanjalla maustettua maa-artisokkakeittoa. Tuntuu kuin en olisi syönyt päiväkausiin. Haluan ruokaa ennen kuin Bullworkers-yhtye aloittaa.”

Keskitymme nauttimaan erinomaisista pääruuistamme, jotka Julius on jo ehtinyt tarjoilla eteemme, mutta ympärillämme historia jatkaa kulkuaan.

Kappeli_tarjoilija

Kappeli_poro

Arton pääruokavalinta on paistettua poron ulkofileetä ja poro-ragu etuselästä, puikulaperunakroketti, paistettuja sieniä, hiillostettua salottisipulia, porkkanpyreetä ja tummaa rosmariinikastiketta.

Kappeli_siika1

Arnalle hiillostettua siikaa, paistettua kampasimpukkaa ja mäti-ranskankermakastiketta, tillillä maustettua puikulaperunapyreetä, grillattua varhaiskurkkua ja naattiporkkanaa. Annoksen yllätysmomentti on muusikeon kylkeen lepäävä vihreä oksa, joka paljastuu merikoralliksi. Hyvää! Kuten koko muukin annos tietysti.

 

”Katsooko kukaan muuten tuon Janssonin tenavan, Toveko hän oli nimeltään, perään? Leikkii tuolla taas omissa maailmoissaan suihkulähteen äärellä. Mitähän siitäkin vielä tulee… Vilkas mielikuvitus lapsella.”

Samassa sisään puhisee Akseli Gallen-Kallela. Paksut viikset näyttävät lepattavan puuskutuksen voimasta, ja tummat silmät ovat tulta ja tappuraa.

”Paskahousuksi! Se nulikka kehtasi kutsua minua paskahousuksi!”

Janneksi kutsuttu huokaa syvään. ”Jaahas, maalarit ovat taas paiskoneet palettejaan. Kuulehan Axl, älä välitä siitä Sallisesta, älä lähde hänen agitointeihinsa mukaan. Tyko tykkää vain haastaa vanhat auktoriteetit. Älä ota sitä henkilökohtaisesti.”

”Paskahousuksi!”

”Niin mukavaa kuin meillä täällä onkin, on minun kiirehdittävä taas Tukholmaan. Keskeneräinen teos on saatettava valmiiksi. Palaan parin päivän päästä.” toteaa Janne.

”Kuulehan Janne, joko olet ulkona tai sisällä, mutta noissa ovissa et ramppaa” huikkaa joku ja koko seurue räjähtää nauramaan.

Janne hypistelee viiksiään ja pyörittelee päätään. Katsahtaa sitten meitä ja käy vielä tervehtimässä.

”Suokaa anteeksi, en esitellyt itseäni tässä kaikessa tohinassa. Sibelius, Jean. Ihan Janne vaan. Olen säveltäjä. Oli mukava tutustua. Hauskaa illanjatkoa.”

Nyt Leino nousee ylös ja pyytää kaikkia yhtymään lauluunsa:

”Ja vaikk´ en ole, vaikk´ en ole Zeppelin, en Zeppelin, en Zeppelin,
mun tieni viepi, tieni viepi Kappeliin, jos join tai tappelin.”

Hiljennymme kuuntelemaan yhteislaulua nauttien samalla suussasulavista jälkiruuistamme ja lämpimästä kupposesta.

Kappeli_vaniljapannacotta

Vaniljapannacotta ja raparperia, caramelia-suklaamoussea, sitruuna-verbenaa ja rapeita suklaahelmiä. Raikas ja kevyt päätös Arnan kalapainotteiselle aterialle.

Kappeli_suklaakakku2

Tavoilleen uskollisena Arto päätyy suklaajälkiruokaan. Prässättyä suklaakakkua ja vadelmasorbettia, suklaa- ja vadelmakreemiä, minttumarenkia ja tuoreita vadelmia. Maistuu yhtä hyvältä kuin näyttää!

Kappeli_Arna2

♦♦♦

Äkkiä lämmin ilta-aurinko upottaa loistavan veitsensä pehmeään iltaan, ja kuin leikaten taika raukeaa. Poissa ovat Leino, Onerva ja kumppanit. He ovat kuitenkin läsnä tarinoissa, töissään ja paikan hengessä. Nyt heidän rinnallaan uudet hahmot ovat luomassa uusia tarinoita jälkipolvien ihmeteltäviksi. Ehkä me, ehkä te siellä ruudun takana?

Erinomaisen illallisen päätteeksi päätämme koukata vielä Esplanadin puiston läpi matkalla kotiin. Runeberg ei ole malttanut jättää paikkaansa puiston keskellä, muumimamma telmii keskenkasvuisena suihkulähteen reunalla autuaan tietämättömänä tulevista saavutuksistaan ja Leino on vetäytynyt paikalleen puiden siimekseen. Voimme vaikka vannoa hänen iskevän silmää ohi kävellessämme.

Puisena myyntikojuna aikanaan aloittanut ja 150 vuotta sitten – samana päivänä kun muuan Mannerheim syntyi – nykyisen muotonsa saanut Kappeli on todistanut monia historiallisia tapahtumia, tavannut ja isännöinyt monenmoisia persoonia ja toiminut niin meidän helsinkiläisten kuin muualta tulleidenkin juhlien näyttämönä ja arjen kohottajana. Kappelilla on komea ja värikäs historia ja se tulee olemaan tässä toisetkin 150 vuotta ja enemmänkin, näkemään uudet sibeliukset, edefeltit ja gallen-kallelat, sekä pysymään kaupunkilaisten kohtaamispaikkana ja meidän kaikkien eläväisenä aarteena.

Hyvää syntymäpäivää Kappeli! Olet vasta matkasi alussa!

Esplanadin patsaat

Ehkä olet huomannut, että Esplanadin puistossa on lukuisia patsaita, mutta tiedätkö keiden merkkihenkilöiden kunniaksi ne on pystytetty? Pakko tunnustaa, että meille asian laita oli hieman hämärän peitossa, kunnes kävimme taannoin koluamassa patsaat läpi. Runebergin patsas keskellä puistoa oli meille entuudestaan tuttu, samoin puiston Stockmannin päässä ryhdikkäänä seisova Eino Leino, mutta tiesitkö, että Leino-patsaan vasemmassa kämmenessä on viiden markan kolikko? Kuvanveistäjän apulaiset tekivät pienen jäynän ja painoivat kolikon märkään patsaan valumuottiin.

Puistosta löytyy myös Tove Janssonin isän, kuvanveistäjä Viktor Janssonin suihkulähdepatsaita (joissa Aallottaren mallina Jansson on käyttänyt tytärtään Tovea), Zachris Topeliuksen kunniaksi pystytetty neitopatsas sekä tietysti kaikkien tuntema Havis Amanda, jonka ympärillä on poksautettu vappuskumppa jos toinenkin…

Jos haluat tutustua patsaisiin ja niiden esittämien henkilöiden historiaan tarkemmin, kannattaa ladata puhelimeen QR-koodinlukija ja lähteä virtuaaliselle patsaskierrokselle! Patsas puhuu sinulle -kierroksella kuusi keskustan patsasta – Runeberg, Havis Amanda, Leino ja Topelius mukaan lukien – herää eloon näyttelijöiden esittämien videoiden kautta. Tarvitset vain älypuhelimen, jo mainitun QR-koodinlukijan (saa ladattua ilmaiseksi sovelluskaupasta) sekä halutessasi kuulokkeet.

Kappeli_Esplanadinpuisto

Postauksen fiktiivinen tarina perustuu osittain historiallisiin tositapahtumiin.

{ 2 comments… add one }
  • Ananas2go / Popot pogoillen 8.7.2017, 00:38

    Herahdin itkuun ihanaa kirjoitusta lukiessani. Kiitos tunnelmallisesta jutusta.

    • Cocoa etsimässä 8.7.2017, 12:03

      Oi! Kiitos ihanasta kommentista ja kiva että juttu kosketti ❤️

Leave a Comment