≡ Menu

Saksa on paska maa ja Berliini sen pääkaupunki

Berliini

Maaliskuinen Berliini otti meidät vastaan kuulaana ja kirkkaana, joskin tasaisen harmaana. Kevät ei ollut edennyt juurikaan pidemmälle kuin Helsingissä. Aamun koleus puri luihin ja ytimiin. Vain pari päivää aiemmin Rooma oli flirttaillut meille keväisellä lämmöllään.

Pienistä sadekuuroista huolimatta viisi päivää ikuisessa kaupungissa kului rattoisasti kiireettömyydestä, hyvästä ruuasta ja pittoreskeilla kujilla lampsimisesta nautiskellen. Rooman kauneuden ja historian havinaa henkivän tunnelman jälkeen hailakan kevätvalon paljastama Berliini tuntui alkuun vähän… valjulta.

Ja siltä se on tuntunut aiemminkin. Berliini ei ole meillä mukana kärkikahinoissa kun suosikkikaupungeista puhutaan. Se ei ole mitään verrattuna New Yorkiin, Lissaboniin, Barcelonaan tai vaikkapa mainittuun Roomaan.

Saako niin edes sanoa? Koska kaikkihan rakastavat Berliiniä! Siltä ainakin tuntuu kun kaupungin ottaa puheeksi kenen kanssa tahansa. Me ei olla totta puhuen osattu edes itsellemme myöntää, että kaupunki ei ole oikein iskenyt. Siitä huolimatta, että sieltä saa (kuulemma) maailman parasta kebabia.

Onhan Berliini toki meidänkin mielestä mukava. Oikeastaan aika kiva, miksei ihanakin. Mutta näkemystä, että Berliini olisi Euroopan New York, emme allekirjoita. Jotenkin se ei vain säväytä samalla lailla kuin moni muu paikka.

Tällä reissulla toivoimme mielemme muuttuvan.

Berliini_katunakyma

Mutta miksi ylipäätään olimme menneet tunkemaan pari matkaa ihan peräkkäin ja ajautuneet rentouttavan Rooman-loman jälkeen Berliiniin?

Arnalle kyseessä oli työmatka. Berliinissä järjestettiin maaliskuussa yhdet maailman suurimmista matkamessuista – legendaariset ITB-messut – jolle Arna oli ajatellut osallistua tuoreen yrittäjän ja matkailutoimittajan ominaisuudessa. Vain pari viikkoa ennen messumatkaa Arna oli jo päättänyt sittenkin skipata messut tältä vuodelta, kunnes tapahtui seuraavaa: perjantai-ilta, pari lasia viiniä, halvat lennot ja Arton käyttämättömät lomapäivät yhdistettynä spontaaniin luonteeseen ja kas, päätimme lähteä Berliiniin yhdessä.

Ja pian viiletimmekin S-Bahnilla halki Berliinin. ”Nächste station: Schönhauser Allee”. Meidän pysäkki!

Berliini_BerlinBaseApartments

Asetuttuamme taloksi avaraan ja valoisaan väliaikaiskotiimme painuimme isäntämme suosittelemaan vietnamilaiseen syömään nuudelisoppaa, mitäpä muutakaan. Herkullisen (ja edullisen!) aterian jälkeen väsy hiipi simmuun ja hetken potslojoilujen jälkeen olimme taas tarmokkaita tarttumaan kaupungin tarjontaan.

Berliini vaikutti edelleen ihan nastalta paikalta. Mutta vieläkin ”se jokin” puuttui.

ITB-messujen yhteyteen oli järjestetty jos jonkinlaista iltatapahtumaa, joissa oli mukava käydä moikkaamassa tuttuja ja solmimassa uusiakin suhteita. Heti ekana iltana laitoimme sosialisointimoodin päälle ja lähdimme parin kilometrin päässä sijaitsevaan viinibaariin tapaamaan muita matkabloggaajia.

Berliini_viinibaari

Matkalla ihastelimme Stargarder-kadun putiikkeja ja mukavan oloisia kuppiloita. Muutaman metrin edellämme kävelevä pariskunta ei ollut aivan yhtä myyty vallitsevasta ilmapiiristä. Tyylikkään parturiliikkeen kohdalla tämä, sanotaanko nyt ”käytännöllisesti” pukeutuneen parivaljakon miesoletettu pysähtyi ja ylinäytteli rouvalleen aivastuskohtauksen, tiedättehän, sarjakuvamaiseen tyyliin sormi poikittain nenän alle ja suurieleisesti muka-aivastaen ”Hi-hi-hi-HIPSTERS!”

Hauskaa.

Niin, hipstereitähän täällä Berliinissä kuulemma riittää. Lieneekö kaupunki vain näiden trendikkäiden urbaani-ihmisten temmellyskenttä? Pitääkö olla hipsteri rakastaakseen Berliiniä? Ei kai sentään.

Jatkoimme pienessä tihkusateessa baariin. Emme viipyneet kauan, sillä seuraavana päivänä oli aikainen herätys. Messupäivä!

Messualue oli valtava. Sinkoiltiin sinne tänne. Välillä pulistiin ja pölistiin, kuunneltiin ja kyseltiin, istuttiin päät pyörällä seuraamassa esityksiä ja välillä törmättiin tuttuihin ja vaihdeltiin kuulumisia. Tonga, Uusi-Seelanti, Intia, Senegal… Niin monta kiinnostavaa paikkaa, niin vähän aikaa.

Messupäivän päätteeksi kumosimme tutulla porukalla pari lasia kuohuvaa ja suunnistimme Pingviinimatkojen Millan (tai siis nykyään uuden Satumilla-blogin Millan!) kanssa tuttuun korealaiseen syömään. Kimchi Princess ei pettänyt taaskaan. Huippupaikka!

Berliini_KimchiPrincess

Ennen yöpuulle vetäytymistä päätimme poiketa vielä kotikadullamme sijaitsevaan tunnelmallisen näköiseen baariin yömyssyille. Avattuamme oven sankka savupilvi iski vasten kasvoja ja huomasimme, että jokainen baarissa oleva tuprutteli menemään. Myös baarimikko, joka ei ymmärtänyt lainkaan ihmettelyämme Saksan vapaamielisestä sauhuttelusta.

Aamulla vaatteet haisivat röökinkatkulta, sillä sitkeästi istuimme tuopillisten verran. Aivan tuli nuoruus mieleen. Voi niitä aikoja kun Suomessakin sai polttaa sisätiloissä. Sitä ei muuten ole ikävä…

Berliini_tupakkamies

Seuraavana päivänä lähdimme tuulettumaan Prenzlauer Bergiin, trendikkääseen kaupunginosaan, jossa edellisellä reissullamme gonzoilimme päämäärättömästi. Ja niin teimme nytkin. Vähän tuliaisiostoksia (Lionel Richien kuvalla ja Hello? Is is tea you’re looking for? -tekstillä varustettu keittiöpyyhe, heh), lounas mainiossa japanilaisessa grillissä ja kakkukaffet jälkkäriksi.

Toki matkaan piti saada messuilun, herkuttelun ja hengailun lisäksi hieman historiaakin, ja sitähän Berliinissä riittää. Varasimme liput Berliner Unterwelten -puljun kaupunkikierrokselle, jolla painuttiin maan alle tutustumaan muurin jakamaan kaupunkiin. Kierroksia on tarjolla erilaisia. Tällä kertaa valitsimme muurin ali kaivettuihin pakotunneleihin keskittyneen kierroksen. Rundi oli todella kiinnostava, ja seuraavilla reissuilla tulemme varmasti käymään samaisen firman jollain toisella kierroksella.

Berliini_Berliner_Unterwelten

Ja sitten koitti viimeinen iltamme Berliinissä – vaikka juurihan vasta saavuimme kaupunkiin! Avaran ikkunan takana ilta jo tummeni. Puheensorina täytti korttelikuppilan. Juna kiisi korkeuksissa ohitsemme, ja David Bowie lauloi kaiuttimissa sankareista. Bowie nauhoitti kappaleen täällä Berliinissä aika tarkkaan 40 vuotta aiemmin. Voi vain kuvitella kuinka kaupunki onkaan muuttunut noista ajoista. Tuo kahtia jaettu kaupunki on nykyään kulttuurien sulatusuuni ja eläväinen metropoli.

Berliini_olutbaari

Perjantai-ilta oli houkutellut ihmiset ulos. Kaljapullo löytyi useamman vastaantulijan kourasta. Joku merkkasi pikkuhönössä reviirinsä puuta vasten ja keltainen virta laski kadulle. Hihnaton koira käveli isäntänsä vieressä kuuliaisesti. Eihän tunnelma lopulta eronnut kovinkaan paljoa kotoisesta Kalliostamme. Rosoista ja aitoa.

Ehkä siinä onkin yksi merkittävä syy sille, ettei Berliini ole noussut ykköslemppariksemme? Se on liian helppo ja mukava. Liian tuttu ja turvallinen, vaikka olisi käymässä ensimmäistä kertaa.

Olutbaarista jatkoimme matkaamme illalliselle Onkel Ho -nimiseen vietnamilaiseen ravintolaan, jonka olimme netin arviointisivujen perusteella valinneet viimeiseksi illallispaikaksemme. Halusimme hyvää aasialaista ruokaa läheltä kämppäämme, ja paikka osoittautui napakympiksi. Suosittelemme lämpimästi!

Berliini_OnkelHo

Illallisen jälkeen valuimme hissukseen kämpille. Pohdimme kävellessämme viettämäämme kolmea päivää. Herkullista ruokaa, kavereita, uusia tuttavuuksia, katutaidetta, historiaa… kaikkea tätä Berliini ehti tarjota vajaassa kolmessa päivässä. Ei huono!

Vaikka emme aluksi meinanneet lämmetä kaupungille, lähdön hetkellä tuli tunne, ettemme halua lähteä vielä pois. Ehkä aloimme ymmärtää Berliinin viehätysvoimaa.

Tunsimme Berliinin!

Kolme päivää on vain niin kovin vähän. Berliiniin pitää päästä uudelleen ja sille pitää antaa enemmän aikaa. Aivan kuin olisimme päättäneet viime kerran jälkeen samoin?

PS. Unelmatrippi-blogin Jenni kirjoitti muuten hiljattain suosikkikohteestaan Berliinistä ja totesi, että että rakkaus kaupunkiin syttyi vasta kolmannella silmäyksellä. Ehkä meidän ja Berliinin suhteella on siis vielä toivoa? Jennin perustelut ovat ainakin varsin vakuuttavat…

{ 6 comments… add one }
  • Lea 11.5.2017, 22:03

    Saa toki sanoa, että et pidä Berliinistä. Minulla ei ole vertailukohdetta New Yorkiin, Lissaboniin, Barcelonaan, Roomaan eikä edes Helsingin Kallioon. En ole niissä käynyt ja tuskin lähden käymäänkään. Sattuneesta syystä olen ollut Tukholmassakin useammin kuin Helsingissä ja tunnen sen paremmin. En vain lämpene Helsingille. Lähden taas pian käymään Berliinissä, en turistina vaan kahden ihanan lapsen mummina. Olen viihtynyt Saksassa jo 48 vuotta ja Berliinillä on minun sydämessäni täysin erilainen sija kuin satunnaisella turistilla, vaikka asunkin Lounais-Saksassa 600 km;n päässä. Pääsin ajelemaan muinoin useamminkin transitreittejä DDR:ssä Berliiniin ja vierailemaan murin takana hermeettisesti suljetussa Itä-Berliinissä. Olen vihdoin saanut selville että tuo sitaatti ”Saksa on paska maa” on peräisin Seppo Rädyltä vuoden 1993 Stuttgartin maailmanmestaruuskisoista, joissa hän epäonnistui jo karsinnoissa. Oliko tuo postauksen otsikko tarkoitettu vitsiksi? Vitsi vain ei avaudu. Voiko olla niin, että olit huonolla tuulella?

  • Sateenmuru 12.5.2017, 09:18

    Olen vain kerran käynyt Berliinissä pikavisiitillä (myös omalla kohdalla matka oli täynnä ”bisnessjuttuja”, joten omista lähtökohdista ja mielenkiinnonkohteista en siis kaupunkiin singahtanut), ja minun ja brassimieheni (joka on 2 vuotta nyt asunut Suomessa) toteamus oli, että ei ihme että suomalaiset niin pitävät kaupungista. Tässä syitä: ensinnäkin se ei ole liian iso paikka niin että pää menisi pyörälle. Paikkojen välillä on helppo liikkua, siellä on edullisempaa ruokailla, ja lopulta juuri tuo rosoisuus, mikä Suomen katukuvasta puuttuu. Galleriat ja kahvilat (riippuu tietysti alueista), jotka Suomesta myös samassa tyylilajissa lähestulkoon puuttuu… Siinäpä muutamia seikkoja, mitä ajattelin Berliinin suosion syyksi. ^_^ Itse pidän enemmän Barcelonasta ja kunhan vain pääsen ensimmäistä kertaa Roomaan, niin minulla on sellainen olo, etten koskaan lähde sieltä pois! Nämä ”paras paikka Euroopassa” -jutut on aina vähän sellaisia, että kertovat enemmän kirjoittajasta kuin itse paikasta, eikös? Mielenkiintoista, oli kiva lukea tämä kirjoitus!

  • Teija / Lähdetään Taas 12.5.2017, 13:16

    Berliini kaipaa selkeästi lämmittelyä. Minä lämpenin sille toisella yrittämällä. Nyt taas reissu sinne tiedossa, joskin töiden puolesta, mutta hyvää ruokaa ja juomaa on varmasti taas tiedossa, ja se on matkassa kuin matkassa parasta 🙂

  • Milla - Satumilla 13.5.2017, 22:25

    Voi luojan kiitos meillä oli tuo mukava ilta Berliinissä! Muuten kun ehdin näkemään vain messuhallin ja lopulta kuumeisena hotellihuonetta, niin oli mukavaa, että meillä ehti edes tämä ilta barbequen äärellä olemaan. Itselleni Berliini lupaili niin paljon hyvää pikavisiitistä huolimatta, että oli aivan pakko buukata seuraava reissu jo kesäkuulle ja toivoa että tällä kertaa pysyn terveenä. Kiitos teidän asunto löytyi tulevallekin helposti ja ekan illan dinneripaikkakin on jo valittu, joten alkuun toivon ainakin pääseväni seuraavalla reissulla helposti 🙂 Kyllä ystävien treffaaminen kannattaa aina <3

  • Jenni / Unelmatrippi 18.5.2017, 17:09

    Kiitos linkkauksesta!

    Niinhän se menee, että eivät kaikki paikat vain sytytä jokaista samalla tavalla. Kiva kuitenkin kuulla, että ei Berliini teille mikään inhokkikaan ole, kun itse tykkään Berliinistä niin paljon. 🙂 Mua mikään kaupunki ei ole sytyttänyt samalla tavalla kuin Berliini, mutta jollekin toiselle samanlaisen efektin tekee vaikka Bangkok tai New York. On muuten jännä, miten noita vertauksia syntyy (viittaan tuohon Berliini on Euroopan New York -kohtaan). Viimeksi taisin jossain törmätä sellaiseen vertaukseen, että Belgrad puolestaan on uusi Berliini. Mutta eihän se niin mene! 😀 Jokainen kaupunki on omanlaisensa. Mun mielestä esim. Berliiniä ja New Yorkia ei oikein voi verrata samalta viivalta. Ne ovat niin eri kokoluokassa, eri kulttuurista, eri mantereelta…

    Nuo Berliner Unterweltenin kierrokset ovat muuten olleet meidän todo-listalla jo pienen ikuisuuden. Ensi kerralla varmasti mennään!

  • Susanna/Matkapatonki 25.5.2017, 11:53

    Mulla on myös vähän ristiriitaiset tunnelmat Berliinistä; toisaalta kiva kaupunki, mutta en sinne uudestaankaan enää hingu. Monissa Euroopan pääkaupungeissa on tullut käytyä, ja Berliini kuuluu mulla niihin, joissa yksi kerta riittää. Kaupungin parasta antia taitaa olla nimenomaan baari/pubikulttuuri?

    Ainiin, elämäni parasta kiinalaista (Kiinan ulkopuolella) olen kyllä syönyt Berliinissä! 😀

Leave a Comment