Palataanpas ajassa hyppäys taaksepäin Splitiin, joka osui reitillemme matkalla Sarajevosta Korčulalle. Vietimme Splitissä ainoastaan yhden illan, yön ja seuraavasta päivästä puolikkaan, joten tutustuminen kaupunkiin jäi melko pintapuoliseksi. Kuvasaaliskin jäi laihaksi, sillä keskityimme valokuvaamisen ja nähtävyyksien bongailun sijaan hyvästä ruoasta ja juomasta nauttimiseen.
Turistien määrä oli alkuun järkytys. Kauniin vanhankaupungin kapeilla kujilla mentiin paikoin etanavauhtia jonomuodostelmissa. Oli isoa ja vielä isompaa ryhmää oppaineen, oli reppureissaajaa, oli bileporukkaa… Peristil-aukio keräsi turistimassat kokoon kuulemaan operetteja, klassista ja kevyempääkin musiikkia. Turistirihkamaa myytiin joka puolella. Unescon maailmanperintökohteen Diocletianuksen palatsin edustalla legioonalaispukuiset sisäänheittäjät muistuttivat Rooman valtakaudesta.
Palmupuiden reunustaman rantabulevardin Rivan terassit ja kahvilat olivat aurinkoisena hellepäivänä tupaten täynnä. Maksavaa asiakasta siis riitti tähän aikaan vuodesta. Ja tämä lysti ei todellakaan ole balkanilaisittain halpaa. Söimme maittavan illallisen viihtyisessä mutta turistisessa ravintolassa, ja alkuruokineen ja viinipulloineen aterialle tuli hintaa lähes saturainen. Euroissa siis… Pienet pullot olutta, ainoalla terassilla mihin mahduimme, maksoivat lähes saman verran kuin Suomessa. Päätimme laittaa seuraavana päivänä sniiduiluvaihteen päälle. Tuli ikävä Bosnian hintatasoa.
Palmujen reunustaman rantabulevardin Rivan varrella oli terassia toisensa perään.
Maittava mutta hintava illallinen (muistaaksemme) Posejdon-nimisessä ravintolassa.
Aamiainen napattiin pystybaarista, lounastamaankin tyydyimme halvimman mukaan. Kukkaron nyörien kiristely jäi kuitenkin nopeasti unholaan kun sattumalta osuttiin mukavan viinibaarin kohdalle. Zinfandel (suositus!) ei ollut täyteen ahdettu, ja pahimman keskipäivän paahteen ajaksi oli hyvä päästä vilvoittavien viinten tykö. Ensiluokkainen juoma sekä erittäin osaava ja ystävällinen tarjoilija tekivät vaikutuksen. Myös paikan ruoat näyttivät hyviltä, mutta koska oltiin sniiduilupäissämme täyttäneet masumme katukeittiöpizzalla, kiinteä ravinto jäi tällä kertaa kokeilematta.
Lyhyen pysähdyksen jälkeen olikin aika hypätä lauttaan ja suunnata kohti Korculaa. Split on kaunis kaupunki ja siellä voisi pistäytyä joskus uudestaankin, mutta ei missään nimessä pahimman turistisesongin aikaan.
Zinfandel-viinibaarin viini oli makoisaa ja palvelu ensiluokkaista.
