≡ Menu

Liebster Award eli 11 asiaa matkustamisesta

Mangostanian Päivi heitti meitä matkablogeissa jonkin aikaa pyörineellä Liebster Award -haasteella ja oli keksinyt niin hauskat kysymykset, että pakkohan tähän oli vastata! Tarkoituksena on vastata 11:een matkailuaiheiseen kysymykseen, haastaa muita bloggaajia ja keksiä heille uudet kysymykset. Näin saadaan lisää liikennettä ja lukijoita blogeihin.

Tässäpä meidän vastaukset. Ollaan vastattu suurimpaan osaan kysymyksistä yhdessä – meillä kun on pääsääntöisesti yhteiset matkakokemukset – ja osaan erikseen.

1. Mitkä ovat parhaat matkailuun tai muihin kulttuureihin liittyvät kirjat, jotka olette lukeneet?

Arna: Luen aika vähän suoranaisesti matkailuun liittyviä kirjoja (miksiköhän – saa suositella hyviä!), mutta hiljattain luin Rauli Virtasen Reissukirjan, joka oli kyllä mukaansatempaava! Kaunokirjallisuuden puolelta muihin kulttuureihin liittyviä kirjoja sen sijaan tulee luettua todella paljon. Ikisuosikkini on Barcelonaan sijoittuva Tuulen varjo, josta me julkaistiin blogissakin viime vuoden puolella arvoituksellinen valokuvapostaus.

Arto: Tietokirjallisuuden puolelta on pakko sanoa lapsuuden suosikki Maailman ihmeet (tai jotain vastaavaa…), joka sai pienen pojan halajamaan kaikkiin jänniin paikkoihin. Niistä aika moneen olenkin jo päässyt tutustumaan! Kaunokirjallisuudesta Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa teki vaikutuksen. Kuin olisin käynyt Afganistanissa! Hmm, saako tästä nyt maapisteen?

2. Käytättekö vielä perinteisiä opaskirjoja vai etsittekö kaiken tiedon netistä?

Arna: Mä rakastan opaskirjoja! Käytän niitä kuitenkin ehkä enemmän ihan vain reissufiiliksen nostattamiseen kuin varsinaiseen tiedonhakuun, johon netti on kyllä varsin lyömätön väline.

Arto: Opaskirjoja fiilistelyyn ja yleiskuvan muodostamiseen. Yksityiskohtaiseen tarkasteluun netti futaa parhaiten.

3. Mikä on ollut hankalin tilanne, johon olette matkalla joutuneet kieliongelmien takia?

Tämä tilanne ei ollut varsinaisesti hankala, mutta ihan hervottoman hauska kylläkin! Oltiin vuosia sitten ekalla Thaimaan-matkallamme, ja Arto oli pähkinäallergisena printannut mukaan netistä löytyneen thaikielisen “olen pähkinäallerginen” -tekstin. Vilautettiin lappua heti ekassa ravintolassa tarjoilijalle, joka ei kuitenkaan selvästikään ymmärtänyt lapusta hölkäsen pöläystä. Yritettiin siis selvitä tilanteesta puhumalla. “For me, no peanuts”, Arto sanoi selvästi artikuloiden. Tarjoilijatyttö näytti miettivän asiaa hetken ja varmisti sitten: “No penis?” Arto ryhtyi tietysti korjaamaan väärinkäsitystä: “No, no, no, I mean, no peaNUTS!” Tarjoilija edelleen yhtä hämillään. “No penis?” Keskustelu jatkoi samanlaisena vaikka kuinka kauan (Arna puri huulta, ettei olisi revennyt nauramaan), kunnes me päätettiin luovutettaa, ja laitettiin sormet ristiin että ruoka saapuu ilman pähkinää. Ai että, kylläpä me ollaankin naurettu tälle stoorille monet kerran tässä vuosien varrella. Ja kävipä tuolla samaisella reissulla muuten niinkin, että jossain ruoassa sitä pähkinää sitten olikin, ja Arto vahingossa sitä söi, mutta oireita ei tullutkaan. Eli tulipahan testattua, että pähkinäallergia oli parantunut, jee!

4. Oletteko koskaan myöhästyneet lennolta? Miten tilanne ratkesi?

Kyllä, kerran. Oltiin maailmanympärimatkalla reilusti yli puolen välin ja lentämässä Havaijilta Los Angelesin kautta Méxicoon. Losin kentällä kävi ilmi, että aikaero oli tehnyt meille tepposet, ja oltiin jossain ihmeen mielenhäiriössä ostettu lennot väärälle päivälle. Eli meidän lento oli lennetty jo edellisenä päivänä! Tilanne ratkesi siten, että me päästiin ei seuraavalle mutta sitä seuraavalle lennolle peruutuspaikoille ilman lisämaksua. Blogista löytyy seikkaperäisempi selostus tästä jännittävästä ja tapahtumarikkaasta matkasta Méxicoon.

5. Oletteko päässeet jossakin maassa vierailemaan perinteisessä kodissa? Kertokaa unohtumattomin kokemuksenne. 

Harmillisen harvoin ollaan päästy vierailuille paikallisiin koteihin, mutta Indonesiassa, Sulawesin saarella meitä kohtasi tällainen onnenpotku. Vietettiin Tentena-nimisessä kylässä muutama päivä, ja buukattiin yhtenä päivänä mopot kuskeineen viemään meitä muun muassa yhdelle upeimmista näkemistämme vesiputouksista. Toisen mopo-oppaan balilainen suku oli – kuultuaan että oppaalla oli länsimaisia asiakkaita – kutsunut meidät kyläilemään ja nauttimaan Galungan-juhlapäivän herkkupatojen antimista. Päästiin maistelemaan aitoja paikallisherkkuja ja istumaan olohuoneisiin, joissa meidän ympärille oli kerääntynyt koko perhe vauvasta vaariin ihmettelemään meitä länkkäreitä. Tuolloin oltiin muuten opeteltu sen verran indonesiaa, että ymmärrettiin sananen sieltä täältä, mutta kovin paljon ei kyllä juttua irronnut, ei heiltä eikä meiltä. Tämä päivä oli muuten kaikkineen yksi matkamme ikimuistoisimmista, Tentena-aiheisesta blogipostauksestamme voit käydä lukemassa, mitä kaikkea muuta tuon päivän aikana – ja Tentenassa muutenkin – tapahtui.

6. Jos matkailette maassa, jossa on erilainen pukeutumiskulttuuri kuin meillä, käytättekö paikallisia vaatteita? 

Arna: En, mutta pukeudun paikallista kulttuuria kunnioittavasti. Peitän olkapäät ja polvet paikoissa, joissa se on suotavaa, enkä kekkuloi bikineissä muualla kuin rannalla tai uima-altaalla. En ole matkaillut maissa, joissa naisilla huivin käyttö on suositeltavaa tai jopa pakollista, enkä tiedä miten suhtautuisin asiaan, jos tilanne sattuisi eteen. Haluan kyllä kunnioittaa paikallisia tapoja, mutta haluan myös säilyttää vapauteni valita miten pukeudun.

Arto: Farkut ja t-paita on lyömätön yhdistelmä missä vain.

7. Minkä kaikkien uskontojen pyhissä paikoissa olette käyneet?

Me jätetään nykyään yleensä pyhät paikat väliin, ulkopuolella saatetaan käydä pällistelemässä, mutta uskonnottomina meille saattaa tulla lievästi epämukava olo paikoissa, jotka on toisille ihan tosissaan pyhiä. Mutta vuosien varrella on kyllä tullut käytyä niin kirkoissa ja katedraaleissa kuin buddhalaisissa ja hindutemppeleissä. Moskeijoissa ei olla käyty, ei jotenkin nappaa se naisten ja miesten erottelu omille puolilleen.

8. Oletteko matkalla saaneet eteenne paikallista ruokaa, jota ette ole pystyneet syömään?

Ei, me pystytään molemmat syömään mitä vain ja ollaan syötykin kaikenlaista ötököistä lepakkoon. Meksikossa kyllä kävi kerran niin, että kieltäydyttiin syömästä salaattia kun huomattiin, että se pestiin valkaisuaineella. Siis kloritella! Saimme selityksen, että kaikki Meksikossa käyttävät rehujen pesemiseen valkaisuainetta, eikä siitä ole mitään haittaa, sillä ainetta laitetaan vain ihan vähän ja se huuhdellaan lopuksi pois. Me ei joka tapauksessa haluttu syödä klorite-salaattia, joten kieltäydyttiin kohteliaasti mutta jämäkästi, eikä syöty Meksikossa tuoreita vihanneksia sen koommin.

9. Mikä on kaunein maa, jossa olette käyneet?

Tää on paha, mutta me valitaan Australia, joka on yksi lempimaistamme, eikä vähiten sen kauneuden takia. Punainen autiomaa, turkoosina kimmeltävä meri, vehreät sademetsät, ihmeelliset ja kummalliset eläimet, ruskettuneet ja hymyilevät ihmiset… Ah, Australia on niin kaunis!

10. Mihin maahan ette menisi uudelleen?

Vietnam on meidän osaltamme nähty. Ollaan käyty siellä kaksi kertaa, ja sikäläinen kusetusmeininki ja nyrpeys kasvoivat erityisesti tokalla reissulla sellaiseen mittaan, että sinne ei tarvitse enää matkustaa. Kirjoitettiin Vietnamin jättämästä huonosta mausta blogiinkin maailmanympärimatkan alkutaipaleella.

11. Jos saisit valita vain yhden: vuoristo/ranta/viidakko/aavikko – minkä valitsisit ja miksi?

Arna: Olen ehdottomasti rantatyttö! Rakastan merta, sen voimallista pauhua ja kaukaisuudessa siintävää horisonttia, kuumaa hiekkaa, leppoisaa rantaelämää, loikoilua rantatuolissa hyvän kirjan ja drinkin kanssa, auringonlaskukävelyjä pitkin rantaviivaa… En tosin rakasta täyteen ahdettuja turistirantoja, mutta rauhallisia ja (lähes) koskemattomia rantoja rakastan. Helsingissäkin rakastan eniten merenrantaa, vaikka täällä ei varsinaisia biitsejä (Hietsua lukuunottamatta) ole.

Arto: Apina kuuluu viidakkoon. Eläimet ja luonto on lähellä sydäntä. Samoin puihin kiipeily. Ehkä lapsena tuli luettua liikaa Tarzaneita? ”Aaaaaaah-ah-ah-ah-aaaaaah-ah-ah-ah-aaaaaaaaaah!” Noh, oikeasti minäkin olen rantaty.. poika, mutta enhän mä voinut samaa vastata.

Säännöt

  • Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
  • Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
  • Nimeä  ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
  • Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille.

Haastetut blogit:

Tää haaste on pyörinyt blogeissa jo kauan, joten iso osa matkabloggareista on varmaankin jo vastannut siihen tai vähintäänkin tullut haastetuksi, mutta me haastetaan joka tapauksessa seuraavat blogit. Vastatkaa jos jaksatte!

Reason for a Season, Curious Feet, Tarinoita maailmalta, Reissuesa, Marimente, Panun matkat, Syö matkusta rakasta, Maailman äärellä, Kohteena maailma, Unelmatrippi ja Laamanaaman maailma.

Kysymyksemme haastetuille:

  1. Omatoimimatka, pakettimatka vai tilanteen mukaan? Miksi?
  2. Suunnitteletko matkat aina tarkasti etukäteen vai menetkö fiiliksen mukaan?
  3. Mikä on mieleenpainuvin kohtaamisesi villieläimen kanssa?
  4. Millaista roolia ruoka näyttelee matkoillasi?
  5. Mihin maahan et matkustaisi? Miksi?
  6. Mikä on jännittävin tilanne, mihin olet matkalla joutunut?
  7. Mikä tapa matkustaa miellyttää eniten: Tuttua ja turvallista, vai uutta ja ihmeellistä?
  8. Matkustatko mieluiten yksin, kaksin, kolmin…? Miksi?
  9. Mieleenpainuvin kuuluisa nähtävyys?
  10. Entä yliarvostetuin kuuluisa nähtävyys?
  11. Keräätkö jotain matkatuliaisia, mitä ja miksi/miksi et?
{ 9 comments… add one }
  • Tiina 6.7.2015, 20:24

    Tota kloritea käytetään salaatin pesuun ihan koko Latinalaisessa Amerikassa. Tappaa jotkut bakteerit, joita salaatissa mullan mukana muuten olisi. Mä oon yli vuoden syönyt kloritella pestyä salaattia ja edelleen porskutan hengissä. 🙂 Muita vihanneksia meillä kotona ei kyllä pesty kuin vedellä.

    • Cocoa etsimässä 7.7.2015, 07:31

      Joo niinhän ne meille yritti selittää, mutta meistä koko homma kuulosti niin hurjalta, että ei haluttu olla tekemisissä koko asian kanssa :). Kyllä me kuorittavia rehuja syötiin, mutta salaatti ja vastaavat ei enää maistuneet. Yrittivät nekin siellä vakuuttaa, että se klorite-määrä on niin pieni, ettei siitä ole haittaa, mutta jotenkin ei napannut… Se tyyppi muuten, joka tätä juttua meille selitti, oli todella ihmeissään kun me kerrottiin, että Suomessa kloritea ei käytetä rehujen pesuun. Se ei voinut käsittää, että meillä vesi riittää, eikä sitäkään välttämättä tarvita. Se kauhisteli mullan pöpöjen lisäksi sitä, että ihmiset torilla ja kaupassa hipelöi niitä rehuja =D.

  • Jenni / Unelmatrippi 6.7.2015, 20:45

    Heh, lennolta myöhästyminen on aika paha! Odotuksista huolimatta sitä ei sattunut omalle kohdalle maailmanympärirundilla. Kiitos haasteesta, otan sen vastaan. Postaus tulee uunista ulos jahka tässä ehdin. 🙂

  • Rimma-matkablogi 8.7.2015, 08:42

    Ahahahaha ihan huippu tuo ravintolasekaannus! Ja on varmasti ollut ikimuistoinen vierailu indonesialaisessa kodissa. Ihana postaus, näitä on aina hauska lukea 🙂

    • Cocoa etsimässä 9.7.2015, 06:28

      No älä, vieläkin naurattaa vaikka tosta on jo kymmenen vuotta =D. Ja kiitokset, näitä on myös kiva tehdä :).

Leave a Comment