Me ollaan törmätty Aasiassa pyöriessämme jos jonkinmoiseen lentävään ja mönkivään otukseen. Siinä määrin vauhdikkaita vipeltäjiä ovat olleet, että kuvia ei olla ehditty räpsiä (tai esim. vessanpöntössä lymyilleen hämähäkin tapauksessa ei paniikiltamme hoksattu kaivaa kameraa esille), mutta tässä muutama otos.
Kaikki mahdolliset fobiat on muuten tällä reissulla karisseet. Hämähäkki, käärme, lentävä jättikoppakuoriainen, ampiainen, bring it on!
Lisää eläinkunnan edustajia löydät tunnisteen Eksoottiset eläimet alta.
Tällaisia pikkuruisia, kaunista verkkoa kutovia hämähäkkejä löytyi sieltä täältä pitkin Poya Lisaa.
Tämä veijari löytyi eräänä iltana meidän vessasta Poya Lisassa. Tämä on sellainen kämmenen kokoinen kaveri.
Edellistä hämistä vähän pienempi sälli löytyi Poya Lisan yhteiskäyttövessasta.
Gili Trawanganilla meidän suihkun seinässä majaili tällainen. Raukka oli menettänyt kolme jalkaa ja niinhän siinä kävi, että se löytyi vähän kuvanottohetken jälkeen delanneena.
Tähän vikkelään puuhämähäkkiin törmättiin Balilla pyöräilyretkellä.
Ollaan törmätty sammakoihin vähän siellä sun täällä, tämä about röökiaskin kokoinen yksilö löytyi parin metrin korkeudesta palmusta Lake Tobalta.
Aasiassa matkaava ei välty gekoilta, niitä vipeltää ihan joka puolella. Ja hyvä niin, koska ne syövät hyönteisiä.
Tämä kaunis lisko asusteli Borneossa Sepilokin majapaikkamme pihapiirissä.
Tämä on tokee-gekko, tarkistettiin intterinnetistä. Ekan kerran törmättiin valkoiseen, oranssipilkkuiseen, about 30-senttiseen tällaiseen yhden Ubudin kämpän kylppärissä keskellä yötä, Arto meinasi unenpöpperössä saada slaagin. Tässä kuvassa on toinen meidän Gili Trawanganin kämpässä asuneista tokee-gekoista.
Tämäkin hieno vihreä lisko asusteli Borneossa Sepilokin kämpän pihapiirissä.
Toukka Borneossa. Ei oltais otettu käteen ellei opas olisi sanonut, että se on turvallista. Joku ruotsalaishemmo oli pistänyt tällaisen poskeensa, ei hyvä juttu, koska tää eläin erittää jotain polttelevaa juttua uhattuna ollessaan.
Tämäkin karvamato löytyi Borneon sademetsästä.
Tuo risun näköinen tuossa ei sitten ole risu vaan stick insect eli kummitussirkkojen lahkoon kuuluva (ilmeisesti) Phobaeticus chani. Maailman pisin hyönteinen, joka voi kasvaa yli puolimetriseksi. Tämä yksilö ei jäänyt paljon puolesta metristä. Bongattiin tämä Sepilokin orankikeskuksesta, Borneosta.
Skorppari Borneossa. Tätä päästiin pitämään kädessäkin.
Poya Lisan kämppään eksyi tällainen pieni sirkka tai hepokatti tai mikä lie.
Tämä hurjan näköinen otus on kookosrapu, joka bongattiin niin ikään Poya Lisasta. Lajin suurimmat yksilöt voivat kasvaa jopa viisikiloisiksi jötkäleiksi, tällä yksilöllä tommonen saksi oli jotakuinkin röökin mittainen. Arto meinasi astua tällaisen päälle polulla, mutta oli hyvä juttu ettei astunut, nämä saavat nimittäin avattua kookospähkinän.
Tällainen koppakuoriainen oli lentänyt meidän kylppäriin (ilmeisesti voi tehdä johtopäätöksen, että ötökät viihtyvät kylppäreissä) Nusa Lembonganilla eikä päässyt itse ulos. Selälleenkin se oli kiepsahtanut ja räpiköi lattialla. Pelastettiin se kantamalla paperipussissa ulos.
Me nähtiin Hartolassa sellainen aivan ihmeellinen kirkkaankeltainen puuhkannäköinen toukka! Että aina ei pidä mennä edes merta edemmäs kalaan.
Mutta hienoja ötököitä tekin ootte kyllä bonganneet.
Nonni, nyt Arto haluaa varmasti matkustaa Hartolaan! Mutta mikäs siinä, se on varmaan hieno paikka. Kyllähän noita ötököitä kotimaastakin löytyy, ja hienoja metsiä ja erämaita, aiotaan koluta niitä sitten kun päästään taas kotiin, näin ollaan päätetty.
Mut näin hienoja hämähäkkejä ei kyllä varmana löydy Suomesta :).
Hehe hauska lukea miten ajatukset kulkevat pidemmän päälle samoja polkuja 🙂 Mekin päätettiin tutustua Suomen luontoon kunnolla kun palataan.. Tänä kesänä piti mennä Lappiin, mutta päästiin Poriin saakka.. Kyllä me vielä!!
Joo, saa nähdä miten käy, mutta kyllä sitä nyt ainakin Nuuksioon asti pitäis yrittää :).
Yök, yök ja vielä kerran yök!! Pelkkä kuvien katsominen aiheuttaa mulle vilunväreitä ja pakonomaista rapsuttamisen tarvetta… En haluaisi olla noiden ötököiden lähellä, saati sitten pitää niitä kädellä.
Olette rohkeita! 🙂
Suvi
Hih, meillä kun ei ole mitään hirvittävää hämähäkkikammoa, niin tuo ei niin suurta rohkeudenpuuskaa vaatinut, mutta olihan se tietty aika jännää :).