≡ Menu

Eeppinen matka Australian punaiseen keskustaan

Maaginen Uluru

Uluru has power.

Niin sanotaan laulussa, ja totta se on. Se hetki, kun näimme Ulurun ensimmäisen kerran taivaanrannassa, kohoten valtavana keskeltä aakeaa, punaista autiomaata, oli suorastaan taianomainen. Sana, jota olemme käyttäneet jo niin monta kertaa Ulurusta puhessamme, että se alkaa jo melkein kyllästyttää, on ehkä kuitenkin kaikkein kuvaavin. Monet valokuvista tutut nähtävyydet tuottavat luonnossa pettymyksen, mutta Uluru ei todellakaan pettänyt. Taianomainen Uluru.

Ulurun auringonnousu

”It cannot be described with a picture, the mesmerising colours of the Olgas. Or the grandeur of the Rock…”

Vietimme kuusipäiväisestä retkestämme kaksi päivää Ulurulla, ja se olikin ehdottomasti retken kohokohta. Olimme iloisia, että aikaa oli niin paljon, olimme nimittäin pelänneet, että visiitti jää valmisretkelle ominaiseksi lyhyeksi valokuvanottopysähdykseksi. Mutta vielä mitä! Saavuimme Ulurun lähellä sijaitsevalle leirintäalueelle iltapäivästä, ja saimme jo samana iltana kokea ensimmäisen taianomaisen Ulurun auringonlaskun. Oppaamme Matt pahoitteli, että pilvisen sään takia kivi ei värjäytynyt aivan niin punaiseksi, kuin se selkeällä säällä tekee, mutta meille, jotka emme paremmasta tienneet, näky oli upea ja unohtumaton. Koimme seuraavien päivien aikana auringonlaskun vielä toistamiseen, sekä kaksi vähintään yhtä vaikuttavaa auringonnousua. Aikaisten aamuherätysten aiheuttama ärtymys haihtui pian, kun näimme Ulurun sekä sitä ympäröivän pilvimassan värjäytyvän auringon noustessa punaisen, oranssin ja keltaisen eri sävyin. Maagista.

Ulurun auringonnousu

”Pastel red to burgundy and spinifex to gold, we’ve just come out of the Mulga where the plains forever roll.”

Ulurun lähellä sijaitseva Cultural Centre on kokonaisuudessaan käymisen arvoinen vierailukohde aboriginaalikulttuureista kiinnostuneille, mutta sen ehdottomasti kiinnostavin nähtävyys on Sorry-kirja. Kirja on koottu kirjeistä, joissa Ulurulla vierailleet ja sieltä hiekkaa tai kiviä mukaansa ottaneet, tai Ulurulle kiivenneet katuvat ja pahoittelevat tekoaan. Uluru on aboriginaaleille pyhä paikka, eikä sieltä saisi kerätä mukaansa matkamuistoja, eikä sille toivota kiivettävän. Kirjeiden kirjoittajia on kohdannut epäonni – tai he pelkäävät epäonnen kohtaavan joskus myöhemmin – ja he uskovat tämän johtuvan Uluruun liityvien sääntöen ja uskomusten rikkomisesta.

Yhdessäkin kirjeessä eräs eurooppalainen pariskunta tunnustaa vieneensä Ulurulta kiven, jonka he nyt lähettävät kirjeen mukana takaisin, sillä he uskovat heitä kohdanneiden epäonnisten sattumusten kuten sairauksien, työpaikkojen menetysten, parisuhteen riitojen ja lapsettomuuden johtuvan Ulurulta aikanaan pöllitystä kivestä. Kirjeitä on muuten todella paljon! Cultural Centerssä on myös I didn’t climb -kirja, johon lukuisat kävijät ovat raapustaneet puumerkkinsä ja ilmaisseet, etteivät kiivenneet Ulurulle kunnioituksesta aboriginaaleja kohtaan. Mekin allekirjoitimme.

Ulurun auringonnousu

”And it’s raining on the Rock, in a beautiful country, and I’m proud to travel this big land, like an Aborigine. And it’s raining on the Rock. What an almighty sight to see, and I’m wishing on a postcard that you were here with me.”

Vaikka Uluru olikin koko kuusipäiväisen retken päämäärä ja kohokohta, koimme matkalla Adelaidesta Alice Springsiin paljon, paljon muutakin. Ollaan väännetty ja käännetty tätä yhtä ja samaa blogijuttua nyt eestaas vaikka kuinka kauan, eikä olla saatu minkäänlaista julkaisukelpoista kokonaisuutta aikaiseksi. Kirjoitettu sivutolkulla tekstiä, muokattu ja tiivistetty, lisäilty ja poisteltu. Deletoitu kaikki ja yritetty aloittaa alusta. Miten tiivistää yhteen juttuun kuuden päivän merkittävimmät tapahtumat, kaikki ne unohtumattomat elämykset ja ikimuistoiset hetket? Autiomaan halki ajetut 3000 kilometriä, pienet sympaattiset maalaiskylät, tuhatpäiset karjalaumat, henkeäsalpaavat maisemat, tähtitaivaan alla nukutut yöt, kauniit auringonnousut ja -laskut, mielenkiintoiset vierailukohteet, uudet tuttavuudet ympäri maailmaa, patikkaretket, villieläinbongaukset, silmänkantamattomiin jatkuva punainen autiomaa? Ei mitenkään. Reissusta voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan, tai vähintäänkin kymmenen erillistä blogijuttua. Jotta saamme blogin etenemään, päätimmekin kertoa kokemuksestamme kuvin, kertoohan sanonnan mukaan jo yksi kuva enemmän kuin tuhat sanaa.

Arna ja Dutschman's Stern

Käytiin ekana reissupäivänä patikoimassa 8 kilsan lenkki Dutchman’s Sternissä. Patikkapolulla oli ihan sikana muurahaisia, mutta niiden hyökkäysten aheuttama mielipaha haihtui kun päästiin huipulle.

Quornin kylä Australiassa

Kylänraitti Quornissa. Ei ketään missään.

Yöt vietettiin taivasalla swageissa

Yöt vietettiin taivasalla tällaisissa swageissa. Tuli bongattua aika monta tähdenlentoa unta odotellessa.

Leiristä löytyi aamulla littaantunut skorpioni

Yhtenä aamuna leiristä löytyi kuoliaaksi tallautunut skorppari. Kuka lie kävellyt sen yli vessareissulla. Kiva sinänsä tietää, että meidän swagien ulkopuolella (entä sisäpuolella?) möyriskeli moisia öttiäisiä.

Stuart Highway kulkee läpi Australian

Stuart Highway on lähes 3 000 kilsaa pitkä valtatie, joka kulkee Australian halki etelästä pohjoiseen.

Aamiaistauko Stuart Highwayn varrella

Aamiaistauko keskellä ei mitään.

Matt opastaa

Oppaamme Matt selostaa jotain mielenkiintoista.

Suolajärvi Australiassa

Pysähdyttiin käppäilemään suolajärvelle.

Emun jalka löytyi tienposkesta

Tienposkesta löytyi emun jalka.

Coober Pedy on louhoskaupunki keskellä Australiaa

Coober Pedy on kahden tuhannen asukkaan kaupunki keskellä autiomaata. Sen pääasiallinen, tai kenties ainoa elinkeino on opaalin louhinta.

Vanha kaivos Coober Pedyssä

Käytiin kierroksella vanhassa opaalikaivoksessa.

Big Winch on Coober Pedyn nähtävyys

Iso vinssi oli kai jonkinlainen Coober Pedyn nähtävyys.

Rautapuu Coober Pedyssä

Näköalapaikka ja rautapuu Coober Pedyssa

Coober Pedyssä on mielenkiintoinen hautausmaa

Coober Pedyn hautausmaalta löytyi erikoisia hautoja, kuten tämä. ”Have a drink on me!”

Coober Pedyssä opaalionneaan voi koettaa myös noodlaamalla

Ne, joilla ei ole varaa ryhtyä opaalinlouhijaksi, voivat koettaa onneaan noodlaamalla, eli etsimällä opaaleja valtavista louhintajätekasoista. Meitä ei onnistanut.

Tulokseton noodlauskokeilu Coober Pedyssä

Meidän aarteet ei kummoisia olleet.

Coober Pedy ja pikkuvinssi

Pikku-vinssi

Coober Pedyn asunnoissa ilma vaihtuu savupiippujen näköisten ilmanvaihtokanavien kautta

Coober Pedyn erikoisuus ovat maanalaiset asunnot, joissa lämpötila pysyy tasaisena (22 astetta) vaikka ulkolämpötila kohoaa jopa yli 40 asteen. Tällaisia savupiipun näköisiä ilmanvaihtoputkia törröttää sieltä täältä pitkin Coober Pedya.

Coober Pedyn maanalainen hostelli

Mekin asuttiin maanalaisessa hostellissa.

Coober Pedyn kenguruorpokoti

Päästiin syöttämään kenguruita Coober Pedyn kenguruorpokodissa. Wasabi-pähkinöillä, banaanilastuilla ja pitsanjämillä!

Coober Pedyn kenguruorpokodissa oli söpö kenguruvauva

”Olenko minä maailman söpöin pieni kenguruvauva?”

Kenguruvauva loikkaa pussiin Coober Pedyn kenguruorpokodissa

”Nyt minä hyppään turvaan ’emon’ pussiin.”

Kenguruvauva hyppäsi pussiin Coober Pedyn kenguruorpokodissa

”Moikka!”

Kengurunkakkaa myytävänä!

Niin hyvä tuliaisidea! Meillä on nyt kaikille tulossa ikiomat pussukat kengurunkakkaa!

Bussiaktiviteetteja matkalla Ulurulle

Ajokilometrejä kertyi kuuden päivän aikana noin 3 000. Onneksi oppaamme Matt oli keksinyt ajomatkoille ohjelmaa. Tässä Gareth yrittää saada karkkimatoa otsalta suuhun ja sitten vielä solmuun siihen käsin koskematta.

Ajantappoleikki bussimatkalla Ulurulle

Toisessa pelissä karkkipaperi piti repiä mahdollisimman pitkäksi yhtenäiseksi nauhaksi, pisimmän nauhan tekijä voitti. Kilpailusta kehkeytyi Suomi–Ruotsi-maaottelu, joka päättyi lopulta tasan (vaikka oikeesti Arnan nauha oli kyllä pidempi…).

Kameleita matkalla Ulurulle

Törmättiin matkalla kamelinkuljetusvaunuun. Tiesitkö, että Australiassa on satoja tuhansia, ellei jopa miljoona villiä kamelia, jotka ovat maahan 1800-luvulla tuotujen kameleiden villiintyneitä jälkeläisiä. Nykyään niitä viedään takaisin niiden syntysijoille Afrikkaan ja Aasiaan.

Lounastauko jossain päin Australiaa

Lounastauko jossain päin Australiaa

 Paluu pohjoiseen territorioon

Paluu pohjoiseen territorioon, josta aloitimme Australian-turneemme kolme kuukautta aikaisemmin.

 Gareth_Australia

Gareth poseeraa

Uluru toisesta perspektiivistä

Uluru vähemmän tunnetusta perspektiivistä

Ulurun ympärikävely

Kävelyllä Ulurun ympäri. Eikö näytäkin ihan dinosauruksen fossiililta?

Ulurun pinta on kuin toiselta planeetalta

Ulurun pinta on kuin toiselta planeetalta.

Oz 2012

Australia 2012 – elämämme parasta aikaa!

Hassu punkkaripulu Ulurun ympäristössä

Hauskannäköinen punkkaripulu

Malja Ulurulle

Malja Ulurulle!

Kata Tjutan värikylläinen auringonnousu

Kata Tjutan värikylläinen auringonnousu

Kata Tjuta

Kata Tjuta

Punainen autiomaa ja pitkä tie

Punainen autiomaa ja pitkä tie. Tuo punainen hiekka on muuten ihan hemmetin kuumaa!

Kata Tjutan kansallispuistossa on tappavan kuuma

Ei vaatine selityksiä.

Turistiposeeraus Kata Tjutalla

Turistiposeeraus Kata Tjutalla

Etsi kuvasta euro!

Etsi kuvasta euro! Ja tiedätkö muuten mitä muuta euro on kuin eurooppalainen yhteisvaluutta?

Turistiposeeraus Kata Tjutalla

Ihmisen pienuus, luonnon mahtavuus!

King's Canyonin maisemia

King’s Canyonin henkeäsalpaavat maisemat

King's canyon ja Priscilla's crotch

Elokuva Priscilla, aavikon kuningatar kuvattiin osittain King’s Canyonissa. Tätä paikkaa kutsutaan epävirallisesti nimellä Priscilla’s crotch eli Priscillan haaroväli.

Puskatomaatti eli bush tomato

Puskatomaatti eli bush tomato

Rotkon reunalla

Jengi ihailee maisemaa rotkon reunalla.

Katatjuta_kanadalainen

Hullu kanadalainen yrittää tiputtaa Arton rotkoon!

kandalainen_ja_omena

Viekas käärme on ottanut hullun kanadalaisen muodon ja yrittää vietellä viatonta skandinaavia Omenalla Eedenin puutarhassa, King’s Canyonissa.

Perillä Alice Springsissä

Kuuden päivän reissu päättyi Alice Springsiin. Vietettiin siellä päivä, mutta ei tehty kummempia, oli niin kuuma (jossain vaiheessa bongattiin mittarista 44 asteen lukemat). Paitsi ostettiin ihkaoma didgeridoo! Joka odottaa tällä hetkellä Suomen tullissa selvitystä… 

{ 2 comments… add one }
  • Anna | Muuttolintu.com 27.1.2017, 09:17

    Ei oo suotta Uluru Aussilan kuuluisimpia ihmeitä <3 On se upea, Kata Tjuta vielä upeampi vaikka onkin vähemmän kuuluisa. Ja jo se matka Outbackin läpi on kokemisen arvoinen <3 Pääsispä pian uudestaan!

    • Cocoa etsimässä 27.3.2017, 08:29

      Samaa mieltä! Uluru ja Kata Tjuta on ihan mielettömiä paikkoja, joihin on pakko päästä vielä uudestaan.
      PS. Pahoittelut vastauksen viivästymisestä.

Leave a Comment