Tällaista oli Alaskan-risteilyllä – esittelyssä Norwegian Joy

Yhteistyössä Risteilykeskus ja Norwegian Cruise Line*

Edellisessä postauksessa pohdimme mikä Alaskan-risteilyssä oli parasta. Nyt kerromme millaista risteilyllä oli sekä esittelemme teille Norwegian Cruise Linen Joy-laivan palveluineen – siltä osin kun tutustuimme siihen itse. Kaikkea emme nimittäin ehtineet, vaikka aikaa oli ruhtinaalliselta kuulostava viikko.

Norwegian Joy ja ”freestyle cruising”

Ensi alkuun tiedoksi teille, jotka asiaa mahdollisesti aprikoitte: Norwegian-risteilyvarustamolla ei ole mitään tekemistä samannimisen lentoyhtiön kanssa. Ainakaan meille tämä ei ollut selvää ennen kuin tutustuimme varustamoon lähemmin.

Norwegian Cruise Line, eli kavereiden kesken lyhyesti Norwegian, tai NCL, on siis vuonna 1966 perustettu risteilyvarustamo, jonka perustajista toinen on syntyjään norjalainen – siitä siis nimi. Norwegian on risteilyvarustamoista kolmanneksi suurin (ohi menevät vain Carnival ja Royal Caribbean) ja sen laivastoon kuuluu 17 alusta, jotka risteilevät 450 kohteessa ympäri maailman. Alaskassa varustamon laivoja risteilee viisi: Bliss, Encore, Jewel, Sun ja tämä meidän Joy. Joy ja Bliss ovat sisaraluksia, eli ne ovat laivoina lähes identtisiä, mutta reitit eroavat toisistaan.

Joy on rakennettu vuonna 2017 ja rempattu täysin keväällä 2019, juuri ennen meidän risteilyä. Se oli siis kesäkuussa aivan uutuuttaan hohtavassa kunnossa. Alus on 330 metriä pitkä ja sen matkustajakapasiteetti on 3800 ja miehistön määrä 1800. Vertailuna: Silja Symphony on 200 metriä pitkä, matkustajakapasiteetti 2800 ja miehistön määrä 400.

Laiva on siis I-S-O. Suuri matkustajamäärä ei näkynyt juuri muussa kuin siinä, että hissejä joutui välillä odottamaan aika kauan. Ilman lastenrattaita kerrosten väliä olisi voinut kulkea myös portaita pitkin, mutta kyllähän jostain seiskakannelta kuudenteentoista on aikamoinen kipuaminen… Onneksi risteilyllä ei ole kiire minnekään (eikä ne odottamiset nyt niin pitkiä olleet).

Meitä miellytti erityisesti Norwegianin freestyle cruising -konsepti, joka käytännössä tarkoittaa rentoa ja vähemmän muodollista risteilyä, jonka saa suunnitella ja aikatauluttaa ihan omannäköisekseen, ilman määrättyjä kattausaikoja ja pukukoodeja. Näihin isoihin risteilylaivoihinhan on perinteisesti liitetty mielikuva, että niissä ruokaillaan tiettyyn aikaan ja ravintoloihin pitää vetää ykköset niskaan. Meille freestyle tuntui omimmalta tyyliltä, etenkin pienen lapsen kanssa matkustaessa. Kahden kesken me tykätään kyllä fiinistelläkin.

Meidän risteilyllä matkustajien ikähaitari oli laaja. Mukana matkassa oli kaikenikäisiä vauvasta vaariin, ihan kirjaimellisesti, mutta keskimäärin jengi vaikutti aika nuorelta. Eli siis meidän ikäisiltä. Eli siis varmaankin noin 30–50-vuotiailta. Eli sanotaan nyt vaikka nuorehkoilta. Lapsiperheitä oli aika paljon, kuten myös monen sukupolven perheitä, jotka olivat lähteneet isommalla porukalla lomailemaan tai viettämään merkkipäivää. Synttäreiden juhlijoita oli paljon! Harva se ilta nähtiin laivan käytävillä teeman mukaan pukeutuneita juhlaporukoita (20-luku oli aika suosittu teema) ja kuultiin ravintoloissa onnittelulauluja.

Laivalla oli jonkin verran pyörätuolin käyttäjiä, eli risteily on myös varsin esteetön matkustusmuoto. Tätä mekin osattiin arvostaa rattaiden kanssa liikkuessa.

Blogivinkki: Jos olet pyörätuolin käyttäjä ja kiinnostunut risteilymatkustuksesta, tai yleensä matkailusta, kannattaa tutustua ystävämme Sannan Palmuasema-blogiin, joka on erikoistunut esteettömään matkailuun nimenomaan (sähkö)pyörätuolin käyttäjän näkökulmasta. Siellä on paljon risteilyjuttua ja paljon muutakin innostavaa ja hyödyllistä matkailusta.

Alaskan-risteilyn reitti

Alaskan rannikolla risteilee yli 40 laivaa, joiden reitit vaihtelevat keskenään. Meidän risteilyn reitti oli seuraavanlainen:

Lähtö Seattlesta (1. päivä) – merellä (2. päivä) – Ketchikan, Alaska (3. päivä) – Juneau, Endicott Arm & Dawes Glacier, Alaska (4. päivä) – Icy Strait Point, Alaska (5. päivä) – merellä (6. päivä) – Victoria, British Columbia / Kanada (7. päivä) – saapuminen Seattleen (8. päivä)

Emme perehtyneet risteilyn reittiin ja pysähdyspaikkoihin juurikaan risteilyä suunnitellessamme, sillä meidän tapauksessamme valinnan ratkaisivat ensisijaisesti lähtö- ja paluusatama (Seattle) sekä varustamo (NCL). Meidän reitillemme eivät ehkä lopulta osuneet ne kaikkein kiinnostavimmat satamat (esim. Glacier Bayn kansallispuisto, Anchorage ja Skagway olisi ollut kiva nähdä), mutta satamat eivät olleetkaan tällä risteilyllä se pääasia, vaan itse risteileminen.

Meille tuli itse asiassa aikamoisena yllätyksenä, risteilynoviiseja kun olemme, että satamissa pysähdyttiin vain muutamaksi tunniksi, ja maissaoloaika saattoi olla esim. aamuseitsemästä yhteen iltapäivällä tai puolesta päivästä iltakymmeneen (jolloin laivaan täytyy joka tapauksessa palata seitsemältä laittamaan lasta nukkumaan). Olimme odottaneet, että maissa vietettäisiin aina kokonainen päivä, aamusta iltaan, mutta tällä reissulla meille selvisi, että näissä on suuria eroja varustamojen ja laivojen kesken.

Lyhyiden satamavierailujen taustalla on varmaankin hyviä syitä, kuten siirtymisiin tarvittava aika tai satamissa pysähtyvien risteilylaivojen määrä (jota ainakin Alaskassa rajoitetaan) tai varustamoiden liiketoimintamalleihin liittyviä syitä tai muuta vastaavaa, mutta olisimme itse henkilökohtaisesti preferoineet pidempiä pysähdyksiä. Mutta tähän kun osaa varautua, lyhyistäkin pysähdyksistä saa paljon irti. Ja onhan niissä se hyvä puoli, että laivan palveluista ehtii nauttia enemmän. Jatkossa kuitenkin kiinnitämme enemmän huomiota maissoloaikoihin ja valitsemme mahdollisesti sellaisen risteilyn, joka pysähtyy kohteissa pidemmän aikaa, ehkä jopa yön yli.

Kerromme tulevissa postauksissa enemmän maapäivien kohteista Ketchikanista, Juneausta, Icy Strait Pointista ja Victoriasta sekä listaamme parhaat vinkkimme niihin.

Hyttiluokkia ikkunattomista sisähyteistä sviitteihin

Norwegian Joylla on useita hyttiluokkia ikkunattomasta sisähytistä ikkunalliseen ja parvekkeelliseen ulkohyttiin ja erilaisiin sviitteihin. Kerromme eri hyttiluokista lisää seuraavassa (tai luultavasti sitä seuraavassa) postauksessa, sillä hytin valitseminen se vasta onkin aikamoinen vyyhti, jossa pitää ottaa huomioon kaikenlaista. Mutta palataan siihen.

Me valittiin parvekkeellinen hytti, koska haluttiin ihailla (ja valokuvata) maisemia ilman välissä olevaa ikkunaa, ja haaveiltiin myös siitä, että lapsen mentyä iltaisin seitsemän–kahdeksan maissa nukkumaan olisimme voineet jatkaa iltaa kahden omalla parvekkeella.

Jälkimmäinen jäi vähän haaveeksi, koska a) lapsi ei useimpina iltoina mennyt nukkumaan kahdeksalta vaan kymmeneltä, jolloin me oltiin itsekin jo valmiita petiin ja b) etenkin meripäivinä ja etenkin iltaisin partsilla oli sen verran vilpoista, ettei siellä tarjennut ilman ulkovaatteita. Mutta näin keskellä kesää parveke oli kyllä oikein kiva ja käyttökelpoinen lisä, jossa vietimme jonkin verran aikaa ja bongasimme muun muassa valaita. Saimme myös otettua oikein kelpo valokuvia.

Mutta kauden alussa (keväällä) ja kauden lopussa (syksyllä) kannattaa miettiä omalla kohdalla haluaako maksaa parvekkeesta, jos ei siellä juuri tarkene olemaan. Valinta kannattanee tehdä sen mukaan, mikä hintaero parvekkeettoman ja parvekkeellisen hytin välillä varaushetkellä on. Joskus ero voi olla pienikin ja silloin satsaus ilman muuta kannattaa. Ikkunaton sisähytti tuntuisi valtameriristeilyllä vähän hölmöläisen hommalta, paitsi jos aikoo viettää aikansa pääasiassa muualla kuin hytissä ja haluaa päästä mahdollisimman halvalla. Taaperon kanssa ikkunaton hytti ei tulisi kuulonkaan, ainakaan meillä.

Ravintolat

No niin, nyt päästään tärkeimpään asiaan, eli Norwegian Joyn ravintolatarjontaan! Se on nimittäin aika messevä.

Kerroimmekin jo edellisessä postauksessa, että olimme positiivisesti yllättyneitä siitä, että risteilyllä sai niin hyvää ruokaa. Tiesimme kyllä, että nälkä ei varmasti tule yllättämään, ja että ruokaa on paljon ja koko ajan saatavilla. Mutta odotimme silti jotain vähemmän vähemmän laadukasta ja vähemmän nautinnollista, vähän sellaista ruotsinlaivan buffetin mättömeininkiä. Eli siis hyviä raaka-aineita ja perusmakuja, mutta ei todellakaan mitään tajunnanräjäyttävää.

Mutta vielä mitä! Ruokailut olivat meidän risteilyn ehdottomia huippuhetkiä, joita odotettiin jo hyvissä ajoin etukäteen, vaikka nälkä ei ollut vielä ehtinyt tulla. (Emme itse asiassa ole varmoja, ehtikö meille tulla koko risteilyn aikana kertaakaan nälkä…) Nautimme jokaisesta suupalasta, ja pari kertaa saatiin jopa syödäksemme parempaa ruokaa kuin olemme missään ikinä saaneet (näistä lisää seuraavassa postauksessa)!

Ja myönnettäköön nyt tässä, että me ollaan vieläpä todella vaativia ruuan suhteen. Meille ei kelpaa mikä tahansa perushyvä sapuska jolla nälkä lähtee, vaan me odotetaan ravintolaruualta paljon: laadukkaita raaka-aineita, loppuun asti mietittyjä ateriakokonaisuuksia, tasapainossa olevia makuja, täydellisiä kypsyysasteita ja kaupan päälle mielellään vielä jotain kekseliästä tai yllättävää. Ei ole meidän kanssa helppoa, ei. Mutta Norwegian siis onnistui tässä! Yhteensä noin kahdestakymmenestä nautitusta ateriasta (hups!) vain parista jäi sellainen fiilis, että oli ihan ookoo (ei missään nimessä huonoa kuitenkaan), kaikki muut olivat ihan kymppiplus-tasoa.

Norwegian Joylla on yhteensä 14 ruokaravintolaa, josta 6 on risteilyn hintaan sisältyviä (complimentary) ja 8 lisämaksullisia erikoisravintoloita (speciality dining). Hintaan sisältyvistä ravintoloista kahdessa on noutopöytä ja lopuissa neljässä pöytiintarjoilu, ja niiden tarjonta on sen verran monipuolista ja aidosti herkullista, että koko risteilyn ajan saa vatsansa varmasti täyteen ja makunystyrät tyytyväisiksi maksamatta senttiäkään ekstraa. Mutta jos haluaa jonain iltana tai vaikka useampana panostaa hieman ja syödä vähän paremmin, sitäkin voimme suositella oikein lämpimästi.

Meillä oli kolmen illallisen speciality dining -paketti, joten testasimme risteilyn aikana kolme lisämaksullista ravintolaa. Muut ateriat söimme hintaan sisältyvissä ravintoloissa, eikä edes ehditty käydä kaikissa, mikä jäi vähän kaihertamaan. Pelkkien ravintoloiden takia olisi suonut risteilyn kestävän vielä toisen viikon!

Tässä lyhyt katsaus Norwegian Joyn ravintoloihin:

Hintaan sisältyvät ravintolat (complimentary):

• Garden Café (buffetravintola, jossa tarjolla ihan kaikkea)
• Savour ja Taste (moderneja ja klassisia annoksia pöytiintarjoiltuna, tyylikäs miljöö)
• The Manhattan Room (samankaltainen menu kuin Savourissa ja Tastessa, mutta isompi ravintolasali ja juhlavampi miljöö)
• Observation Lounge (tarjolla kevyttä aamiaista, lounasta, snackia ja iltapalaa noutopöydästä, upeat merimaisemat)
• The Local (klassista pubiruokaa rennossa ympäristössä atriumin ja ohjelmalavan läheisyydessä)

Complimentary-ravintoloihin voi vain mennä ja ja tilata syödä, eikä tarvitse maksaa mistään mitään. Ainoastaan jos tilaa muita juomia kuin vettä, pitää vilauttaa hyttikorttia.

Lisämaksulliset ravintolat (speciality dining):

• Le bistro (ranskalainen bistro, á la carte)
• La Cucina (italialainen ravintola, á la carte)
• Ocean Blue (seafood-ravintola, á la carte)
• Cagney’s Steakhouse (pihviravintola, á la carte)
• American Diner (amerikkalalainen ravintola, á la carte)
• Food Republic (fuusioravintola, á la carte)
• Q (teksasilainen barbeque-ravintola, á la carte)
• Teppanyaki (japanilainen grilliravintola, $39 /hlö)

Speciality-ravintoloissa on yhtä lukuunottamatta á la carte -hinnoittelu, eli annokset ovat eri hintaisia ja lasku määräytyy sen mukaan mitä tilaa. Ainoastaan Teppanyakissa veloitetaan ns. cover charge eli kiinteä hinta. Huom! Kaikkiin hintoihin lisätään palvelumaksu, joka on 20 % laskun loppusummasta.

Speciality dining -pakettiin sisältyy koko menu alkuruuista jälkkäreihin sekä myös palvelumaksu. Mielestämme speciality dining -paketti kannattaa ottaa, etenkin kun sen saa usein kampanjahintaan.

Ravintolat ja syöminen olivat niin iso osa meidän risteilyä, ja tärkeä sellainen, että julkaisemme vielä erillisen postauksen niistä ravintoloista, joissa viikon aikana söimme. Ravintolapostaus on tulossa uunista ulos seuraavaksi.

Baarit, pubit ja yökerho

Tätä osastoa tuli harrastettua tällä reissulla aika hintsusti, mutta kyllä me sentään kerran käytiin – molemmat vuorollamme – vähän tuulettumassa ja katsastamassa laivan iltameininkejä. Monet baareista toivottavat tervetulleiksi myös pienet lapset, ja niihin voi ihan oikeasti myös mennä lasten kanssa, sillä kännäilyä ei näillä laivoilla harrasteta. Mutta iltaisin lapset on tietenkin nukkumassa, ainakin meidän kullanmussu, ja siksi me tehtiinkin parina iltana niin, että toinen lähti ”ulos” ja toinen jäi valvomaan Friidun unta.

Observation Loungessa (kansi 15) on mukava istahtaa panoraamanäkymien ääreen raikkaan cocktailin tai kylmän oluen kanssa ja vaipua hetkeksi omiin ajatuksiinsa, merta tuijottaen.

Mixx Bar (kansi 6) Savour- ja Taste-ravintoloiden välissä käytävällä oli mukava paikka istahtaa viinilasilliselle ja tarkkailla ihmisiä. Baaritiskin ääressä oli myös helppo heittäytyä keskusteluihin kanssamatkustajien tai baarimikon kanssa.

Waves Pool Bar (kansi 16) uima-allasalueen kupeessa tarjoaa aurinkoiset cocktailit ja säästä riippuen aurinkoiset tai vähemmän aurinkoiset merimaisemat.

Sugarcane Mojito Barisssa (kansi 8) on pitkä lista erilaisia mojitoja, joita voi siemailla lattarihenkisen livemusan tahtiin.

The District Brew House (kansi 8) on nimensä mukaisesti olutkuppila, jonka laajasta valikoimasta löytyy ipat ja apat ja lagerit ja porterit niin hanasta kuin pullostakin. Districtissä on myös livemusaa ja komiikkaa.

Yökerhossa (kansi 6) oli joka ilta teemabileet. Arna kävi omana vapaailtanaan vähän ulkoiluttamassa tanssijalkaa ysäribileissä. Olipahan hauskaa!

Lisäksi laivalla oli viinibaaria ja viskibaaria ja cocktailbaaria ja sikariloungea ja comedy clubia ja musaklubia ja vaikka sun mitä kuppilaa, joten iltaohjelmaa olisi ollut tarjolla jokaiselle illalle, jos sellaista olisi kaivannut. Lapsen kanssa ei tullut kaivattua, mutta kahdestaan oli ehkä tullut käytyä enemmän.

Sellainen huomio me muuten tehtiin, jota sopinee käsitellä kevyesti tässä baarien yhteydessä, että meidän silmissä varmasti suurin ero tämän Alaskan-risteilyn ja kotoisan Ruotsin-risteilyn välillä oli se, että me ei koko risteilyn aikana nähty selvästi humalaisia ihmisiä kuin kaksi kertaa. Niin päivisin kuin iltaisinkin ihmiset kyllä kulkivat cocktailien ja olutpullojen kanssa pitkin laivaa, ja illallisilla nautittiin ruokajuomia, ja baareissa istui lomasta nauttivia porukoita, mutta kännissä ei ollut kukaan. Niin, paitsi ne kaksi kännihavaintoa. Toinen oli Arnan vapaailtana olutbaarissa, jossa selvästi muutaman tuopposen (liikaa) nauttinut mieshenkilö huuteli lavalla esiintyvälle koomikolle (tätä paheksuttiin) ja toinen oli niin ikään olutbaarissa, mutta tällä kertaa Arton vapaailtana, jolloin yksi seurue oli selvästi vähän enemmän kekkulissa. Siinä kaikki. Oletteko muut risteilijät tehneet vastaavia havaintoja, vai osuiko meille nyt vain kohtuukäyttäjien porukka? Tässä olisi meillä suomalaisilla oppimista.

Viihdetarjontaa teatterista stand uppiin ja tanssitunneista tv-visailuihin

Muutakin viihdettä kuin baareissa notkumista oli tällä laivalla tarjolla yllin kyllin. Suurin osa esityksistä ja muusta viihdetarjonnasta on ilmaista, mutta joistakin joutuu pulittamaan pienen lisämaksun.

Footloose-musikaalia esitettiin parina iltana yhteensä neljä näytöstä laivan teatterissa. Esitys on ilmainen, mutta sinne pitää ilmoittautua etukäteen. Myös viime hetken peruutuspaikkoja on saatavilla 10 minuuttia ennen esityksen alkamista, jos ja kun osa ennakkoon ilmoittautuneista jättää tulematta. Arna nappasi ovelta tällaisen peruutuspaikan ja viihtyi vanhana high school -musikaalien ystävänä laadukkaan musiikki- ja tanssi-iloittelun parissa erinomaisesti!

Salsatunti järjestettiin eräänä iltapäivänä Atriumin lavalla ja siihen saivat osallistua kaikki halukkaat. Mukana oli yllättävän paljon miehiä! Arna salsasi Friidun kanssa menemään ja sillä aikaa Arto ”vahti laukkuja” vähän sivummalla. Artolla on muuten edelleen lunastamatta maailmanympärimatkalla vuonna 2012 annettu lupaus parisalsakurssille osallistumisesta…

Atriumin lavalla järjestettiin päivittäin myös erilaisia kisailuja ja visailuja, joista me kerrottiinkin jo edellisessä postauksessa. Me jäätiin muutaman kerran niitä seurailemaan, esimerkiksi musavisaa tai Deal or No Deal -kisaa, mutta ehkä ne olivat enemmän amerikkalaiselle yleisölle suunnattuja.

Viihdeohjelmistossa oli lisäksi mm. musiikkia, tanssia ja visuaalisuutta yhdistelevä Elements-esitys, Beatles-aiheinen musiikkiesitys (The Cavern Club), viiniaiheinen musikaalikomedia (Wine Lovers The Musical) stand-up-komiikkaa (Social Comedy and Night Club) ja kaikenlaista pienempää ohjelmanumeroa pitkin viikkoa ja ympäri laivaa.

Uima-allasalue ja spa

Norwegian Joylla on upea Aqua Park eli uima-allasalue ulkona 16. kannella, mutta meillä se jäi testaamatta monestakin syystä. Ensinnäkin keli oli Alaskassa aika viileä kesälläkin eikä varsinaisesti houkutellut uimaan. Toiseksi meillä ei oikeastaan ollut sellaista luppoaikaa että poolille olisi edes ehtinyt. Ja kolmanneksi vaippoja käyttävältä taaperolta oli altaisiin pääsy kielletty. Tämä oli aika mälsää, sillä meillä olisi ollut uimavaippoja mukana ja vahingon mahdollisuus on uidessa muutenkin aivan häviävän pieni. Mutta ymmärtäähän sen toisaalta. Ja kuten sanottu, ei meidän näissä olosuhteissa oikeastaan edes tehnyt mieli poolille, mutta jossain Karibialla tilanne olisi ollut toinen. Sitten me oltaisiin ehkä vain uhmattu sääntöjä, heh.

Uima-allasalueella on aikuisten uima-allas, lasten vesipuisto ja poreamme sekä suht huikean näköinen jättivesiliukumäki, joka jatkuu osittain laivan laitojen yli eli veden päälle! Uima-altaissa ja etenkään aurinkotuoleissa ei ollut meidän risteilyn aikana ruuhkaa, mutta vesiliukumäessä kävi päivittäin jonkimoinen vipinä.

Ja siis tokihan laivalla oli myös kauneushoitola, Mandara Spa nimeltään. Siellä Arna kävi kerran hieronnassa, jonka hinta tunnilta oli noin satasen luokkaa. Ei siis erityisen edullista, mutta ei nyt valtavan kallistakaan. Sen verran hinnakkaita span palvelut kuitenkin olivat, että ei tullut käytyä kuin kerran.

Actionia ja virtuaalipelejä

Lopuksi kaikille teille Adrenaliini-Anteroille ja Duracell-Dooriksille tiedoksi, että laivalla on myös tarjolla aivan käsittämättömiä action-aktiviteettimahdollisuuksia, jos sellaiset kiinnostavat. Vai mitä sanotte mikroautoradasta laivan yläkannella? Tai lasersodasta? Entä minigolfista? Virtuaalipeleistä Galaxy Pavilionissa? Me ei suoraan sanottuna ihan ymmärretä, miksi risteilylaivalla pitää olla tällaisia, tai miksi kukaan haluaisi ajella jotain mikroautoja Alaskan-risteilyllä, mutta kai näillekin palveluille löytyy kysyntää ja asiakaskuntaa. Kytätkää ihmiset niitä valaita mieluummin!

Lue myös:

Mikä Alaskan-risteilyssä oli parasta?

Esittelyssä Norwegian Joyn ravintolat

Rahat meni ja sydän jäi sinne jonnekin – takana on paras loma ikinä

*Alaskan-risteily toteutettiin yhteistyössä Risteilykeskuksen ja Norwegian Cruise Linen kanssa. Olimme risteilyllä juttumatkalla perinteisen median edustajina, mutta sovimme samalla näkyvyydestä myös blogissa. Blogin osalta sovimme yhdestä blogiartikkelista (ei tämä), mutta avoimuuden vuoksi olemme lisänneet yhteistyömerkinnän kaikkiin risteilypostauksiin.