Yhteistyössä Risteilykeskus ja Norwegian Cruise Line*
Esittelimme edellisessä postauksessa Norwegian Joy -laivan ja kerroimme yleisellä tasolla sen ravintoloista ja hintapolitiikasta. Luettelimme myös kaikki laivan ilmaiset ja lisämaksulliset ravintolat – myös ne, joissa emme ehtineet itse käydä.
Tässä postauksessa kerromme tarkemmin kokemuksistamme niissä ravintoloissa, joissa ruokailimme risteilymme aikana – joissakin kerran, joissakin useamman.
Hintaan sisältyvät ravintolat (complimentary restaurants)
Garden Café
Tämä oli laivan ainoa varsinainen buffetravintola ja lähinnä meille suomalaisille tuttua ruotsinlaivakonseptia. Tarjolla oli ihan kaikkea hampurilaisista, hodareista, pizzasta ja pastasta salaattibuffettiin ja erilaisiin lämpimiin ruokiin. Joka päivä oli joku päivän erikoinen; yhtenä päivänä se oli tacobuffet, toisena philly dog ja kolmantena seafoodia. Myös jälkiruokia oli tarjolla sen seitsemää – tai neljäätoista – sorttia.
Garden Café oli valtavan kokoinen ja useimmiten täynnä kuin turusen pyssy. Se oli myös miljööltään meluisa ja rauhaton, eli ei oikeastaan meidän mieleen ollenkaan.
Mutta oli yksi syy miksi me käytiin siellä useamman kerran (lounaalla), vaikka vaihtoehtojakin olisi ollut: Indian Taste eli intialaisen ruuan buffetti. Eikä muuten ollut mitä tahansa intialaista ruokaa, vaan Maailman Parasta Intialaista Ruokaa! Ai jumankekka. Vesi herahtaa kielelle kun vain muisteleekin sitä ihanaa makujen ja mausteiden ilotulitusta, nam! Incredible.
Arna hehkutti jo paikan päältä Insta Storyyn, että jos joku sattumoisin risteilee Norwegian Joylla EIKÄ käy syömässä Garden Cafén intialaista, hän tekee elämänsä virheen. Niin hyvää se oli. Me ollaan syöty hyvää intialaista safkaa eri puolilla maapalloa, myös Intiassa, ja kerran taivaallisen hyvää intialaista Tukholmassa, mutta tämä saattoi olla parasta ikinä. Menu vaihtui joka päivä ja tarjolla oli aina paria liha- ja kalaruokaa, useampaa kasvisruokaa, dalia, keittoa, paria erilaista riisiä, naania ja rotia sekä pikkelikasviksia (parasta!) ja muita lisukkeita.
Toivoisimme oikeastaan, että Norwegian Joyn intialaisen buffetin kokki tulisi ja perustaisi ravintolan Helsinkiin. Kiitos.
Savour ja Taste
Savour ja Taste löytyvät kuudennelta kannelta toisiaan vastapäätä. Ne ovat oikeastaan yksi ja sama ravintola erillisistä nimistä ja saleista huolimatta, joten käsittelemme ne tässä yhdessä.
Ravintoloiden ruokalistat ovat hyvin samankaltaiset, elleivät suorastaan identtiset. Eri päivinä on kuitenkin ainakin osittain eri menut, eli täysin samalta listalta ei tarvitse tilata monta kertaa.
Ravintoloiden menu on yhdistelmä klassisia ja moderneja annoksia, joita on maustettu ripauksella kansainvälisyyttä. Me söimme parilla lounaalla ja parilla illallisella ainakin mozzarellaraviolia hummerikastikkeessa, seafood gumbo -keittoa, cajunmaustettua katkarapusalaattia, ananas-greippisalaattia, sitruunaista äyriäispastaa, lihapullia ja perunapyrettä, possunfilettä päärynä-brandykastikkeella, key lime parfaitia ja määpähkinävoi-juustokakkua. Noin muutaman esimerkin mainitaksemme.
Savourista ja Tastesta saa myös aamiaista pöytiintarjoiltuna ja tätä mahdollisuutta me hyödynnettiin meripäivinä, jolloin ei ollut kiirus maihin retkeilemään. Aamiaislistalla oli mm. erilaisia kananmuna-annoksia kuten eggs benedict ja huevos rancheros sekä suussasulavia pannukakkuja ja vohveleita. Sekä hedelmiä, puuroa, jugurttia, mysliä, leipiä, leivonnaisia…
Savourissa ja Tastessa miljöö on tyylikäs valkoisine pöytäliinoineen, kauniine kattauksineen ja merelle avautuvine ikkunoineen. Tunnelma on rauhallinen ja tietyllä tavalla hienostunut, mutta silti rento. Valtaosa lapsiperheistä tuntui käyvän Garden Caféssa syömässä, mutta meillä meni lapsen kanssa ”pöytäliinaravintolassakin” oikein hyvin. Friidulle tuotiin syöttötuoli ja piirustuspaperia, hänen kanssaan käytiin vähän väliä seurustelemassa ja hän söi oikein tyytyväisenä aikuisten listalta.
Me jouduttiin yleensä odottamaan pöytää jonkin aikaa sekä lounaalla että illallisella, joten jos osaa ennakoida nälkänsä ja suunnitella ruoka-aikansa paremmin kuin me, kannattaa varata pöytä etukäteen. Mutta kertaakaan jonotus ei ollut kymmentä minuuttia pidempi.
The Manhattan Room
Me käytiin Manhattanissa illallistamassa kerran ja tykättiin kovasti. Ruokalista oli sielläkin aika samankaltainen kuin Savourissa ja Tastessa, mutta ehkä inasen klassisempi. Itse asiassa nettilähteiden mukaan Savourissa, Tastessa ja Manhattanissa olisi kaikissa täysin sama lista, mutta meille jäi sellainen fiilis, että ne olisivat olleet samantyylisiä, mutta kuitenkin vähän erilaisia. Ehkä menu on päivittäin sama, mutta jos se vaihtelee eri päivinä, asiakkaalle jää mielikuvaa vaihtuvasta listasta?
Me söimme sillä yhdellä illallisellamme Manhattanissa ranskalaista sipulikeittoa, lohitartaria, pippuripihvin ranskalaisilla ja paistettua kalaa. Ja jälkkäriksi sellaista ihanaa After Eightin makuista kerroshässäkkää, joka vei kielen mennessään!
Manhattanin ravintolasali oli valtava ja sen korkea katto loi juhlavan ja hieman riehakkaankin tunnelman. Manhattanissa oli paljon synttäriporukoita, jotka tunnisti vähän väliä ilmoille kajahtavista ”happy birthday” -lurituksista. Täällä olisi tehnyt mieli ottaa aterian päälle kahvikonjakit ja jatkaa iltaa jossain laivan lukuisista baareista.
Henkilökunta oli Manhattanissa aivan ihanaa. Tuntui, että suurin piirtein koko ravintolan henkilöstö esimiehiä ja kokkeja myöten kävi vuorollaan juttelemassa Friidulle, välillä useampi samanaikaisesti. Oli mukavaa kun tyttö viihtyi, ja juttuhetket tarjosivat myös meille vanhemmille mahdollisuuden nauttia illallisesta rauhassa. (Toki hyvänä apuna oli myös pädille tallennettu Maija Mehiläinen.)
Observation Lounge
Observation Lounge 15. kannella ei ole varsinainen ravintola vaan lounge, mutta siellä on tarjolla aamiaista ja kevyttä lounasta (esim. salaattibuffet) ja välipalaa ja pientä snackia ja iltapalaa ja jälkiruokia noutopöydästä pitkin päivää.
Loungessa on myös baari ja sen parasta antia on upea, esteetön näkymä merelle, suoraan menosuuntaan. Loungen etuosassa on houkuttelevan näköisiä lepotuoleja, joissa olisi ollut ihana tuijottaa merelle ja lukea kirjaa, siemailla samalla cocktailia, mutta tuoleja ei ollut kertaakaan vapaana kun yritimme käydä kärkkymässä.
Vinkki: Me tehtiin muutamana aamuna niin, että kävimme hakemassa kerrosta alempana sijaitsevasta Garden Cafésta tuhdimpi aamiainen ja tultiin nauttimaan se Observation Loungeen, jossa oli aina paremmin tilaa (niitä lepolasseja lukuunottamatta) ja tunnelma oli chillimpi kuin Garden Caféssa. Tämä ei ollut oma keksintömme, vaan otimme mallia kokeneemmilta risteilymatkustajilta, mutta jaamme vinkin tässä nyt teille, hyvät lukijamme. Tästä kannattaa ottaa vaarin!
Lisämaksulliset ravintolat (speciality dining)
Speciality-ravintoloissa on yhtä lukuunottamatta á la carte -hinnoittelu. Teppanyakissa menun hinta on $39 henkilöltä. Hintoihin lisätään 20 % palvelumaksu, paitsi jos on ostanut speciality dining -paketin, johon palvelumaksu sisältyy.
Le Bistro
Ranskalaisessa bistrossa on tarjolla klassisia makuja, mutta modernilla twistillä. Me emme itse asiassa olisi lainkaan halunneet Le Bistroon, sillä emme ole suuria ranskalaisen keittiön ystäviä, mutta koska muista lisämaksullisista ravintoloista ei löytynyt tilaa lapsiperheelle sopivaan aikaan, jouduimme sinne vähän puolipakolla. Ja onneksi jouduimme!
Meille osui lämmin ja aurinkoinen ilta, joten valitsimme pöydän ulkoa terassilta. Se oli ihanaa! Myös illallinen oli ihana, ellei täydellinen. Söimme alkuun savustettua kampasimpukkaa gazpacho-kastikkeella ja lämmintä parsasalaattia appelsiiniankan kera. Pääruuaksi valitsimme karitsan kyljyksiä pinaattipyreellä ja kermaperunoilla sekä pippuripihvin naudan sisäfileestä brandy-kastikkeella ja annanperunoilla. Jälkiruuan kanssa teki jo tiukkaa, mutta emme voineet vastustaa tarte tatinia ja tuulihattuja, jotka kruunasivat upean aterian. Ja hyvät viinit, tietysti.
Tämä oli ainoa ravintola koko laivalla, jossa jouduimme tilaamaan Friidulle erilliseltä lastenlistalta (hampurilaista, hodaria, mac’n’cheeseä jne.), mutta onneksi juustohampurilainen oli oikein kunnollinen ja maistui tytölle hyvin. Tällä aterialla tosin Friidu pääsi kuin varkain sukeltamaan ketsupin ihmeelliseen maailmaan – lähes kirjaimellisesti – eikä sieltä taida olla paluuta…
La Cucina
Laivan italialaiseen yritimme saada pöytää useampana iltana, mutta se oli aina täyteen varattu. Kävimme oveltakin muutaman kerran kyselemässä, josko peruutuksia olisi tullut, mutta ei. Täyttä oli.
Mutta sitten kävi munkki! Arto selaili hytissä telkkarista ravintoloiden varaustilanteita, ja pam, yhtäkkiä siellä olikin vapaa pöytä! Nappasimme sen oitis.
Ja kylläpä illallisemme olikin onnistunut. Friidu viihtyi piirustuspaperiensa ja Maija Mehiläisen sekä spagettiannoksensa ja leipäkorin parissa niin hyvin, että me saimme nauttia neljän ruokalajin illallisemme ihan kaikessa rauhassa, kiireettömästi ja rennosti. Ah! Kun ravintolassa syömistä on harjoiteltu puolitoista vuotta (vailla havaittavaa edistystä), ja viikon verran jopa hyvin intensiivisesti kolme kertaa päivässä, alkaa tulostakin lopulta näkyä. Illallinen La Cucinassa tuntui väsytysvoitolta, jopa eräänlaiselta vedenjakajalta. On aika ennen La Cucinaa (=ravintolassa syöminen oli sotkuista ja stressaavaa) ja aika La Cucinan jälkeen (=ravintolassa syömisestä tuli jälleen nautinto, vaikka sotkuista se on edelleen). Suosittelemme risteilyn kaltaista intensiivikurssia ravintolasyömiseen kaikille vauva- ja taaperoperheille! Siellä ilmapiiri on suvaitseva ja kannustava, eikä treenaavaa vauvaa katsota nenänvartta pitkin.
Me söimme, tai siis nautiskelimme La Cucinassa tosiaankin neljä ruokalajia: alkuruuat, pastat, pääruuat ja jälkkärit. Tämä oli mahdollista, sillä olimme venyttäneet vatsalaukkujamme jo lähes viikon ajan laivan notkuvien pitopöytien äärellä. Alkuruuaksi tomaatti-mozzarellasalaattia ja bresaolaa, väliruuaksi katkarapuraviolia ja tulista pennepastaa, pääruuaksi (täydellistä!) pihviä ja osso buccoa ja jälkkäriksi pistaasitäytteistä cannolia ja tietenkin tiramisua. Ai, ai. Klassista, mutta, ah, niin hyvää.
Ja täällä, kuten myös edellisenä iltana Le Bistrossa, saimme parasta pihviä ikinä. Täydellisen mureaa sisäfilettä, täydellinen kypsyys (medium rare eli punainen!) ja täydellinen suola. Me ei nykyään enää syödä kovin usein pihviä, eikä lihaa ylipäätään, mutta tämä pihvi oli ehdottomasti syömisen arvoinen. Anteeksi, lehmä. Ja kiitos.
Friidulle tilasimme aikuisten listalta tomaattista oliivi-anjovisspagettia, joka maistui tytölle paremmin kuin hyvin, mutta oli vähän ajattelematon valinta, ottaen huomioon että vanhemmilla oli ykköset päällä. Noh, kerrankos sitä vähän tomaattiroiskeissa…
Tällä illallisella tilasimme myös vähän paremmat lasilliset viiniä, jotka menivät yli juomapaketin 15 dollarin rajan, eli maksoimme erotuksen itse. Juomapaketeista ja muista lisäpalveluista saatte kuulla lisää myöhemmin.
Teppanyaki
Teppanyaki on japanilainen grilliravintola, jossa asiakkaat istuvat yhdessä suuressa pöydässä kokin ympärillä, ja kokki valmistaa ruuan pienessä grillikeittiössään asiakkaiden silmien alla. Konseptiin kuuluu myös eräänlainen komiikkashow, eli kokki hauskuuttaa asiakkaita kertomalla vitsejä ja temppuilemalla veitsillään ja muilla välineillään (sekä vähän myös ruualla, mutta mitään ei onneksi mene hukkaan) ruuanlaiton lomassa. Tai ehkä vitsihuumori on jopa pääasia, eikä niinkään ruoka? Tällainen kuva meille vähän jäi.
Menu on lyhyt, eli asiakas valitsee pääraaka-aineen tai niiden yhdistelmän ja lisäksi tarjotaan misokeittoa, edamame-papuja, paistettua riisiä ja vihanneksia sekä jälkkäriksi japanilaista kakkua tai hedelmiä. Pääraaka-aineina on ainakin kanaa, jättikatkarapuja ja naudan sisäfilettä. Me valittiin molemmat keittiön signature dish, eli naudan sisäfilettä ja jättikatkarapuja, jotka grillattiin ja tarjottiin riisin ja kasvisten sekä parin erilaisen kastikkeen kera. Tämä oli muuten taas sitä hitsin hyvää sisäfilettä!
Ruoka oli hyvää, mutta ei mitään tajunnanräjäyttävää. Sisäfile oli jälleen kerran herkullista, kuten myös jättikatkaravut, mutta muiden makujen osalta kokemus jätti vähän kylmäksi. (Kokki taisi läpänderiä heittäessään ihan vähän kärtsätä meidän valkosipulit ja riisit…)
Show oli tavallaan ihan hauska, mutta ei sitten kuitenkaan kovin. Vitsihuumori oli sen sorttista, että se ei osunut ihan meidän naurunappulaan. Meille olisi riittänyt elämykseksi se, että olisimme saaneet seurata kokin työskentelyä ja nauttia lopuksi hyvä japanilainen ateria – ihan ilman läppä läpänderiä. Mutta ilta oli tällaisenaankin oikein mukava.
Muita lisämaksullisia ravintoloita
- Ocean Blue (seafood-ravintola)
- Cagney’s Steakhouse (pihviravintola)
- American Diner (amerikkalaista ruokaa ikonisessa diner-miljöössä)
- Food Republic (fuusioruokaa eri puolilta maailmaa – tämän missaaminen jäi harmittamaan eniten, mutta ravintolan pöydistä valtaosa oli pystypöytiä baarijakkaroilla, mikä ei olisi onnistunut syöttötuolilapsen kanssa)
Lue myös:
Mikä Alaskan-risteilyssä oli parasta?
Tällaista oli Alaskan-risteilyllä – esittelyssä Norwegian Joy
Rahat meni ja sydän jäi sinne jonnekin – takana on paras loma ikinä
*Alaskan-risteily toteutettiin yhteistyössä Risteilykeskuksen ja Norwegian Cruise Linen kanssa. Olimme risteilyllä juttumatkalla perinteisen median edustajina, mutta sovimme samalla näkyvyydestä myös blogissa. Blogin osalta sovimme yhdestä blogiartikkelista (ei tämä), mutta avoimuuden vuoksi olemme lisänneet yhteistyömerkinnän kaikkiin risteilypostauksiin.
