≡ Menu

Expedition Borneo: Patikkaretki viidakon uumeniin!

Longhousen myötä taaksemme jäi viimeinenkin yhteys
ulkomaailmaan. Lähdimme rohkeina ja uteliaina kohti tuntematonta, syvälle
tiheään sademetsään. Patikoimme tunnin, patikoimme toisen. Välillä ylä- ja
välillä alamäkeen, purojen yli ja puroja pitkin, yli liukkaiden kivien, ali
paksujen liaanien. Välillä pysähdyimme kuuntelemaan ja katselemaan mitä
ympärillämme tapahtui, emme kuitenkaan nähneet jälkeäkään viidakon asukkaista.

Miten kauniisti valo siivilöityykään puunlatvojen läpi

Arna patikoi

Pari tuntia patikoituamme pysähdyimme puron varteen tauolle.
Virkistäydyimme ensin vesiputouksessa, jonka jälkeen nautimme Josephin
valmistaman perinteisen Iban-aterian: kanaa, riisiä ja vihanneksia bambussa
kypsennettynä, todella herkullista! Levättyämme jatkoimme patikointia vielä
tunnin, parin verran ja saavuimme väsyneinä mutta onnellisina puumajalle. Olimme
lähteneet liikkeelle aamuyhdeksältä ja saavuimme perille kahdelta iltapäivällä,
joten ihan sitä tunsi liikkuneensa.
Siellä se lounas valmistuu, bambun sisällä

Bambussa valmistettua kanaa ja riisiä, kattilassa herkullista kesäkurpitsan tai kurkun näköistä vihannesta

Ympärillämme kuhisi suoranainen parvi ötököitä, joita Hajat kutsui piikittömiksi mehiläisiksi. Mitä lie kukkakärpäsiä.

Väsyneinä mutta onnellisina saavuimme puumajalle

Vietimme loppuiltapäivän jutustellen, viidakkomaisemia
ihastellen ja hyttysverkon alla (ötököitä oli ihan pirusti!) kirjaa lueskellen
kunnes pimeän tultua oli taas aika syödä. Hajat ja Joseph olivat jälleen
loihtineet todella maukkaan aterian useine ruokalajeineen, ja olivat silmin
nähden otettuja kun me tykättiin niin kovasti kaikesta. Monilla turisteilla on
kuulemma pitkiä listoja, mitä he eivät voi/halua syödä. Me ollaan helppoja
koska me syödään kaikkea ja tykätään kaikesta. Aikaisesta heräämisestä,
runsaasta ulkoilmasta ja tapahtumarikkaasta päivästä väsyneinä painuimme
pehkuihin todella ajoissa. Hajat kertoi seuraavana aamuna nähneensä myöhään
illalla talon ympäristössä liikuskelevan piikkisian, mutta me oltiin tuolloin
jo unten mailla.

Arton hikinen paita houkutteli jokusen piikittömän mehiläisen. Nämä veijarit olivat rasittavia joskin vaarattomia, tienoo kuhisi myös isoja ampiaisia, jotka ahdistelivat erityisesti Arnaa.

Lukuhetki hyttysverkon alla, ötököiltä rauhassa

Seuraavana aamuna lähdettiin aamiaisen jälkeen taas
patikkaretkelle. Kävelysauva kouraan ja vesipullo toiseen ja ei kun maastoon!
Trekkailtiin taas useampi tunti, ja vaikka villieläinsaalis jäi tälläkin kertaa
laihaksi, nähtiin kaikenlaisia mielenkiintoisia viidakon kasveja ja merkkejä
tienoilla liikkuneista eläimistä. Bongattiin useita orankien pesiä korkealla
puissa (tiesitkö, että oranki rakentaa joka yöksi uuden pesän?) ja
malajinkarhun raapimisjäljet puussa. Hajat osasi myös pitää metsässä rämpivien
travellereiden mielenkiintoa yllä kertomalla jänniä juttuja viidakon eläimistä
ja kasveista. Iltapäivällä puumajalle saavuttaessa jalat olivat jo aikamoista
hyytelöä.

Mikä lie saniainen, aika jännän näköinen

Mikä lie saniainen, aika jännän näköinen tämäkin

Maastossa

Malajinkarhu kävi täällä

Tauolla. Oikealla Joseph, joka on oikea viidakon monitoimimies. Hän toimi niin oppaana, kantajana, polunraivaajana, kokkina kuin sillanrakentajanakin. Vasemmalla Hajat. Keskellä meidän Arto.

Ilta sujui hämärän tuloon asti ampiaisia hätistellessä
(majalla on todella paha amppariongelma, joka Hajatin täytyy kyllä ratkaista
mitä pikimmiten!) ja sen jälkeen leppoisammissa merkeissä lintuja bongaillen ja
viidakon ääniä kuunnellen. Opittiin muun muassa, että todella kovaa
moottorisahamaista ääntä pitää muutaman sentin mittainen laulukaskas, joka
aloittaa kovaäänisen konserttinsa juuri ennen auringonlaskua. Vaikka laulukaskas
lopettikin soittonsa pimeän tultua, viidakko ei todellakaan hiljentynyt.
Päinvastoin, pimeällä se vasta heräsikin eloon! Uskomaton hyönteisten konsertti
pauhasi ympärillämme istuessamme puumajan korkeuksissa keskellä vihreyttä ja
ihmetellessämme sitä kaikkea. Hieno hetki!

Ykski amppari tänne ni lähtee henki (huomaa Josephin askartelema varsin toimiva tappoväline)!

Kolmantena aamuna ohjelmassa oli leirin purkaminen ja paluu ihmisten ilmoille. Tällä kertaa trekki longhouselle kesti puolisentoista tuntia, mutta oli paahtavan auringon alla jopa uuvuttavampaa kuin edellisten päivien huomattavasti pidemmät urakat. Longhousella hyppäsimme taas veneeseen, pistäydyimme hienolla vesiputouksella ja palasimme lopulta autolle. Kotimatka Kuchingiin sai alkaa.

Korkealta avautuivat upeat maisemat!

Tyytyväinen travelleri kotimatkalla. Huomaa parta.

Nelipäiväinen retkemme oli ainutlaatuinen kokemus. Useimpien Kuchingin matkatoimistojen myymillä kansallispuistoretkillä olisimme varmasti
nähneet enemmän villieläimiä, mutta meillä oli retkeä ostaessamme tiedossa,
että bongaukset tulisivat olemaan epätodennäköisiä. Hajatin sanoin: ”If you
want to see, go to Bako, but if you want to feel, go to the treehouse.”

Keskellä metsää, eristyksissä muista ihmisistä ja kaukana tallatuilta poluilta
luonnon läsnäolon saattoi todella tuntea. Tiesimme, että viidakossa on
orankeja, nenäapinoita, sivettikissoja, malajinkarhuja, piikkisikoja ja vaikka
mitä, mutta ne pysyttelivät kaukana ihmisistä. Niin kuin kuuluukin.
Sademetsä tuntui yllättävän metsämäiseltä. Siis jotenkin
erilaiselta kuin mitä olimme odottaneet. Ajatus Borneon sademetsästä herättää
mielikuvia kuumasta ja kosteasta, tiheäkasvuisesta viidakosta, joka kuhisee käärmeitä,
hämähäkkejä ja muita öttiäisiä, ja jossa puut ja kasvitkin ovat jotain
vallan eksoottista. Totuus on kuitenkin, että paikoitellen sademetsässä
rämpiessä sitä saattoi melkein kuvitella olevansa suomalaisessa metsässä. Toki
ilma oli rutkasti kuumempaa ja kosteampaa ja puut jotain muuta kuin mäntyä ja
kuusta, mutta noin niin kuin periaatteessa ero ei ollut niin kovin suuri. Ja
siitä tulikin mieleemme, että kyllä meillä on perhana soikoon Suomessakin aika
komeat metsät! Että miksei sitä joku tuleva kesälomareissu voisi suuntautua
johonkin kotimaiseen kansallispuistoon?

D’ajat Travel & Tours: longhouse + treehouse trip (4D3N) RM1500 / hlö (400 €)
Sis. kaikki ateriat, kaikki kuljetukset, 3 yöpymistä, 2 opasta (1 englantia puhuva, 1 paikallisopas), juomavedet

error
{ 0 comments… add one }

Leave a Comment