≡ Menu

Intia 2008 – tuskainen junamatka Mumbaista Goaan

Tarinoita maailmalta

Viimeinen ilta Mumbaissa. Tuleva yö vietettäisiin junassa, aamu sarastaisi Goan Palolemissa. Kaoottinen kaupunki vaihtuisi rentoon rantalomailuun. Vielä olisi muutama tunti kulutettava ennen lähempänä puolta yötä starttaavan junan lähtöä. Päätimme kuluttaa ne Colaba Causewayn suunnilla, sillä sieltä löytyi useampi länsimaiseen makuun sopiva kuppila.

Artolla oli ollut koko päivän hieman huono olo. Mahassa myllersi, rintaa painoi, oksetti ja olo oli muutenkin hutera. Tila ei ollut niin sanotusti itse aiheutettu, sillä Kingfisheriä oli nautittu kohtuudella. Oliko syynä pilaantunut ruoka, vieras bakteerikanta, tulisella ruualla mässäily vai joku muu mystinen pöpö, siitä ei ollut tietoa.

Näin jälkikäteen on kokemuksen närästävällä rintaäänellä helppo neuvoa, ettei edellä kuvailtua olotilaa kannata ainakaan ryhtyä lääkitsemään muutamalla oluella ja avotulella käristetyillä mausteisilla kanavartailla. Baari tuntui kuitenkin sillä hetkellä parhaalta tavalta kuluttaa aikaa ennen juna-asemalle siirtymistä, joten moka tapahtui kuin itsestään.

Tunteja myöhemmin Victorian asemalla kävi nopeasti ilmi, että juna ei tulisi lähtemään aikataulussa. Yllätys! Odottelimme hälyisän aseman kovilla penkeillä tunnin jos toisenkin, kunnes vihdoin alkoi näyttää siltä, että juna olisi kenties lähdössä lähiaikoina. Ennen junaan hyppäämistä Arto joutui kuitenkin ryntäämään juna-aseman lastauslaiturilla olevien konttien taakse muistelemaan norjan kielen taitojaan. Pienen norsun kokoinen rotta ihmetteli kalpean suomalaisen rituaalia turvallisen välimatkan päästä. Jossain kaukana soi iloinen bollywood-musiikki.

Vihdoin pääsimme junaan, vain muutaman tunnin viivästyksen jälkeen, ja Arto pääsi lepäämään punkkaansa. Pieneen koppiin ahtautui pitkälti toistakymmentä ihmistä. Todelliset reppureissarithan eivät luksusta kaipaa, vaan matkaa on tehtävä kansan syvien rivien joukossa, joten olimme ottaneet halvimmat mahdolliset liput. Osa hyttitovereistamme nukkui punkissa, joissakin pari samassa, joku nuokkui istualtaan patjan reunalla, useampi makoili lattioilla. Me oltiin sentään varattu makuupaikat, ihan oma jokaiselle.

Alkumatkan vaunun läpi ramppasi erilaisia myyntimiehiä ja -naisia, jotka kauppasivat kuka chaita, kuka samosa-piiraita ja kuka riisiä curryllä. Artolle ei ruoka maistunut. Aijakin oli tässä vaiheessa siirtynyt junan kyykkyvessaan yrjöilemään (tarjoten intialaisille kanssamatkustajille naurun aihetta, sillä ovi oli jäänyt kaikessa kiireessä auki). Rautavatsainen Arna sen sijaan herkutteli myyjien antimista hyvällä ruokahalulla.

Yön tullen vaunu hiljeni, eikä siellä liikuskellut enää kukaan. Mitä nyt Arto ja Aija joutuivat vuorotellen kampeamaan itsensä punkistaan ja syöksymään viereisen vaunun vessaan ihailemaan kuutamon valaisemia maisemia junan ikkunasta.

Joulukalenteri_Intia

 

Lue lisää Tarinoita maailmalta

error
{ 6 comments… add one }
  • Ai kamala, ei oo varmaan kauheasti naurattanut yrjöillä noissa olosuhteissa 😀 Ja pienen norsun kokoinen rotta, aahahah mikä mielikuva! Kiitti tästä. 😀

    • Cocoa etsimässä 9.12.2015, 12:37

      Juu ei naurattanut :). Ja eipä kestä, viihdyttäminen on ilomme =D.

  • Titta & Thomas / IKILOMALLA 9.12.2015, 15:56

    Kuulostaa niin tutulta! Venattiin juuri kuumeisina kuusi tuntia myöhässä olevaa junaa Agrasta… enemmän sääntö kuin poikkeus että Intian junat ovat myöhässä. HUH.

    Meillä oli samannäköiset punkat kuin teillä. Siellä olisi ollut muutama näitäkin halvempi luokka, mutta onneksi ei menty halvimman mukaan. Ne näytti nimittäin tosi järkyltä ja oli aivan tupaten täynnä ihmisiä.

    Näin jälkikäteen emme myöskään me suosittele kipeänä matkustamista, viimeiset pari päivää ollaankin lepäilty sairastuvalla tippaletku kädessä.

    Intia on ihmeellinen. 😀

    Titta & Thomas / IKILOMALLA

    • Cocoa etsimässä 10.12.2015, 10:39

      Huomattiinkin teidän tiputuspäivitys just hetkeä ennen kuin julkaisiin tää oma juttu. Te todellakin tiedätte, mistä puhutaan, huh! Toivottavasti siellä on olo jo parempi, eikä elimistöstä ole löytynyt mitään pahaa pöpöä.

      Muistaaksemme nää meidän punkat oli halvimmat makuupaikat, mutta voi toki olla, että muistikin tekee tepposet. Sellaisessa täpötäydessä puupenkkivaunussa matkustaminen olis ollut kyllä ihan horroria. Tänä päivänä otettais todennäköisesti suorilta se kallein makuuluokka, mutta se oli silloin se :).

      Intia on todellakin ihmeellinen.

  • Arja / Haavematkoja 9.12.2015, 22:46

    Voi hirvitys! Kaverin lähtiessä Intiaan työreissulle lääkäri varoitti, että koko Intia on kuorruttunut E. coli -bakteerifilmillä kaikkialta löytyvien eläinten ja ihmisten jätösten seurauksena, joten vastatauti on reissaajalla taattu. Totta tai ei, sitä en tiedä, mutta onneksi tällaisille jutuille voi jälkikäteen hymyillä vaikkei silloin paljon naurattaisikaan.

    • Cocoa etsimässä 10.12.2015, 10:41

      Tästä meidän kolmen koplasta kaksi nappasi vatsataudin. Arto sellaisen nopean, joka oli päivän päästä ohi, Aija taas sitkeämmän, jota tutkittiin vielä Suomessakin. Arna säästyi suuremmilta vatsavaivoilta koko vajaan kolmeviikkoisen :). Mutta Intia on varmastikin maailman pahin bakteeripesäke.

Leave a Comment