≡ Menu

Koh Chang 2009 – Uusia tuttavuuksia ja ämpäriviinaa

Tarinoita maailmalta

Keltainen hetki. Koko päivän kirkkaana porottanut aurinko laantuu lempeämmäksi ja saa yhä enemmän oranssin sävyjä painuessaan alemmas taivaanrantaan.

Takana on hieno päivä. Aurinkoa, laiskottelua, lukemista, uimista, hyvää ruokaa ja käyskentelyä lähiympäristössä. Ehkä huomenna jaksetaan lähteä vaikkapa melomaan? Nyt on kuitenkin aika valmistautua illan viettoon. Mars suihkuun ja puhtaat kledjut päälle. Arto talsii paljain jaloin lähikauppaan hakemaan pari huurteista Changia.

Hyperaktiivinen naapurimme jonglööraa rannassa. Kundilla on vauhti päällä. Välillä kaveri juoksee sisälle huteraan bambubungalowiin ja on silmänräpäyksessä takaisin rannalla kikkailemassa palloilla ja heittämässä volttia. Miten se jaksaa?

Kuten aiempinakin iltoina, myös tänään keräännymme porukalla katsomaan auringonlaskua ja istumaan iltaa meidän bambumajamme terassille. Prem Joshuan chilli remix-levy soi taustalla. Aurinko hehkuu punaisena kekäleenä matalalla riippuen.

Ensimmäisenä paikalle maleksii Anssi. Tapasimme ensi kerran Siem Reapissa Kambodžassa paria viikkoa aiemmin. Hengailtiin hetki samassa porukassa ja heitettiin sitten hyvästit. Tiemme kohtasivat sattumalta uudestaan täällä Changilla rantabaarissa. Ja ovat sittemmin kohdanneet myös Helsingissä. Anssin matkaseurueeseen kuuluvat Danny, Kiinassa asuva kalifornialainen, sekä korealainen Gracia, jotka hekin saapuvat kotvasen kuluttua terassille. Myös parin mökin päässä asusteleva vancouverilainen Lindsay – joka on ensimmäisellä Aasian-reppureissullaan – on jo valmiina illanviettoon. Viimeisenä paikalle tupsahtavat saksalainen Joscha sekä suomalainen Anu, jonka luona tulemme asumaan Melbournessa maailmanympärimatkallamme parin vuoden päästä, mutta sitä emme vielä tiedä. Nyt olemme vain lyhyehköllä karkumatkalla Suomen ankarasta talvesta.

Posse on nyt kasassa, varsin värikäs kattaus mahtavia tyyppejä eri puolilta maailmaa. Changin pimenevä ilta täyttyy puheensorinasta ja naurusta. Aiheet heittelevät laidasta laitaan. Joku kertoo mökin katolla nähdystä vihreästä käärmeestä, toinen naureskelee tarinalle kylillä humalassa toikkaroineista skoteista. Joku viheliäinen on tuonut SangSom-pullon mukanaan. Se laitetaan kiertämään. Anssi irvistää. Danny toivoo seuraavaksi Bob Marleyn Redemtion Songia – totta kai se soitetaan. Sen jälkeen matkakaiuttimesta pärähtää soimaan Sepulturan Ratamahatta.

Aurinko kelluu tulipunaisena meressä. Pian se uppoaa. Ilta on yllättävän viileä. On vedettävä hupparia päälle. Ja huikka “rommia”, sehän lämmittää mukavasti!

Hyperaktiivinen naapurimme ravaa eestaas baarin ja mökkinsä väliä. Ilta on vasta nuori, mutta jäbä alkaa olla jo aika hyvässä kuosissa. Askel ei tunnu kuitenkaan painavan. Miten se jaksaa?

On aika lähteä baariin. Kumotaan porukalla parit sangot kokista, energiajuomaa ja sangsomia, heitetään huulta. Ne aiemmin mainitut pari skottia liittyvät seuraan. Kukaan ei saa selvää siitä möngerryksestä. Toinen joutuu toistamaan nimeään vaikka kuinka kauan, kunnes vihdoin tajuamme että se on Danny.

Kun olemme muutaman hetken tunnin päästä matkalla takaisin bungalowiimme, naapuripariskuntamme tulee vastaan. He ovat vasta aloittamassa iltaansa. Molemmilla seisoo silmät päässä, tuntuvat leijailevan jossain toisessa ulottuvuudessa. On ilmeisesti tullut nautittua muutakin kuin ämpäriviinaa. Ilmankos sitä jaksaa.

Pitkän päivän ja railakkaan illan jälkeen unta ei tarvitse kauan houkutella, vaan vaivumme molemmat nopeasti pehmeään uneen. Pari tuntia myöhemmin heräämme naapureiden kolisteluun. Johan se on heidänkin aika painua pehkuihin – mutta ei näemmä nukkumaan. ”Luonto se tikanpojan puuhun ajaa” vai miten se meni. Peuhatkoon nyt sitten, ei siitä kai voi mennä valittamaankaan? Ja tuskin siinä nyt kovin kauan menee, ennustamme. Mutta äänekäs humputtelu se vain jatkuu ja jatkuu. Miten ne jaksaa?

Kun lemmenleikkejä on kestänyt useamman tunnin, suunnittelemme jo menevämme keskeyttämään sessiot. Kaikkeen kuitenkin turtuu, ja korvatulppien avulla onnistumme vihdoin vaipumaan horrokseen. Kunnes jostain unen ja valveen rajamailta kuuluu huuto:

”Auts, mä satutin mun jorman!”

Koh Chang

Oh, those happy Sangsom times!

 

Lue lisää Tarinoita maailmalta

{ 1 comment… add one }
  • Joo o 25.11.2016, 09:33

    Hi hi hi hi

Leave a Comment