≡ Menu

Koh Samet 2009 – murtokeikka omaan bungalowiin

Tarinoita maailmalta

Halvin bussi alle ja nokka kohti paratiisirantoja. Matkan Bangkokista Ban Phen satamakylään piti kestää kolmisen tuntia, mutta kolmen tunnin jälkeen me ei oltu päästy edes puoleenväliin. Huoh. Varsinkin alkumatkasta me pysähdyttiin jok’ikiselle pysäkin tapaiselle ja köröteltiin kävelyvauhtia apumiehen huudellessa ohikulkijoille josko he haluaisivat kyydin Koh Sametille. Niin, sinnehän mekin oltiin matkalla, eikä meillä muuten niin kiire olisi ollutkaan, mutta bussin madellessa etanavauhtia alkoi pahasti näyttää siltä, että tulisimme missaamaan viimeisen paatin paratiisisaarelle.

Ja niinhän me missattiinkin. Suunniteltiin jo jäävämme yöksi mantereelle, mutta kun samaisessa bussissa sattui olemaan muutama kohtalotoveri, päätettiin selvitellä yksityisen speedboatin vuokraamista porukalla. Osa tapaamistamme tyypeistä oli kuullut kauhutarinoita yöllisistä venereissuista ja pimeässä kolaroinneista, joten mekin oltiin hieman varuillamme. Kysyttiin venevuokraamon tytöltä varmuuden vuoksi että “is it dangerous” ja kun hän leveästi hymyillen ja nyökytellen vastasi “YES!”, meitä alkoi naurattaa aivan hillittömästi.

Noh, vastaaja ei selvästikään ymmärtänyt kysymystä, mutta thaimaalaiseen tapaan vastasi kuitenkin myöntävästi. Puntaroimme salamannopeasti vaihtoehtoja ja päätimme ottaa riskin. Eikun veneeseen ja menoks.

Kaikki menikin hyvin ja pian hyppäsimme rinkkoinemme lämpimään rantaveteen ja saimme painaa väsyneet jalkamme Sametin pehmeään rantahiekkaan. Mukava ja edullinen majatalokin löytyi reissukaverin avustuksella suht nopeasti.

Heitimme kamat bungalowiin, freshauduimme nopeasti ja päätimme lähteä hyvin ansaitulle iltaoluelle pitkän matkapäivän päätteeksi. Tarkoitus oli samalla reissulla etsiä hieman murua rinnan alle ja painua sitten ajoissa takaisin kämpille ja pehkuihin.

Rannalle oli aseteltu mukavan näköinen kattaus matalia pöytiä ja makoilutyynyjä, tulishow oli käynnissä ja rento musiikki täytti rannan. Taisi olla jotkut täydenkuun tai puolenkuun tai neljänneskuun partyt menossa. Ruoka maistui, samoin jääkylmä olut. Tilattiin jälkkäritkin. Ehkä vielä yömyssytkin. Taidettiin käydä pikaisesti jossain bileissä vähän ulkoiluttamassa tanssijalkaa.

Huomaamattamme kello oli ehtinyt jo seuraavan vuorokauden puolelle kun saavuimme kämpille. Poikkesimme respaan hakemaan avaimiamme, mutta yllätykseksemme ja järkytykseksemme huomasimme, että respa oli tyhjä. Ja avaimemme kaapissa lukkojen takana. Tiskillä lappu, jossa kerrottiin respan sulkeutuvan kymmeneltä. Oho.

Hmm… pitäisikö nukkua bungalowin terasilla? Ajatus ei houkutellut. Olisiko joku ikkunoista jäänyt auki? Tarkistetaanpa. Näyttivät olevan säpissä. Arto ylettyi juuri ja juuri kokeilemaan ikkunanpokia ja kävi ne kurotellen yksi kerrallaan läpi. Vihdoin yksi antoi periksi, se ei ollut lukossa! Ei muuta kun kiipeämään. Reippaasti kuin pieni apina Arto sai kammettua itsensä ikkunasta sisään ja pääsi avaamaan oven Arnalle. Tälle oven avaukselle tuli hintaa vain parin mustelman verran – mitään ei tarvinnut edes rikkoa. Ikävä tietysti huomata, että ikkuna on ollut koko ajan lukitsematta ja kaikki tavaramme sisällä, mutta tässä tapauksessa se koitui onneksemme.

Aamiaiselle mennessämme huikkasimme huomenet respalle. Hän vastasi hymyillen tervehdykseemme ja jatkoi hieman epäröiden ”Avaimenne on täällä kaapissa, sir…?

Sen koommin emme ole unohtaneet tarkistaa respan aukioloaikoja. Emmekä sitä, että ikkunat ja ovet on lukittu ulos lähtiessä.

Joulukalenteri_KohSamet

Jossain päin Koh Sametia. Tätä kuvaa käytettiin muuten meidän vanhan blogibannerin pohjana!

 

Lue lisää Tarinoita maailmalta

error
{ 0 comments… add one }

Leave a Comment