≡ Menu

Kohtaaminen saksihirviön kanssa öisellä polulla

Tarinoita maailmalta

Poya Lisan saari keskellä Togeanien saariryhmää Indonesian Sulawesillä on maanpäällinen paratiisi. Pikkuruinen maapläntti, jolla on kallio ja kaistale rantaa, huojuvia palmupuita, aurinkoa, valkoista hiekkaa ja turkoosia merta, muutama bungalowi sekä kala-ateria kolmesti päivässä vastaa relaksoitumisen tarpeessa olevan travellerin hartaimpaankin toiveeseen. Päivät kuluvat riippukeinussa lekotellen, kirjoja lukien ja meressä polskien. Iltaisin kokoonnutaan muutaman muun saarelle eksyneen reppureissarin kanssa yhteisen ruokapöydän ääreen. Reilun viikon aikana ehdimme tutustua moneen samanhenkiseen pallontallaajaan eri puolilta maailmaa.

Eräänä iltana istumme porukalla rantanuotion ääressä niitä näitä jaaritellen. Kansainväliseen joukkoomme kuuluu niin espanjalaisia, kanadalaisia kuin ranskalaisiakin, saattoi mukana olla joku skandinaavikin. Soitamme kännyköistämme toisillemme suosikkimusiikkiamme ja kotimaittemme klassikkoralleja. Kännyköiden surkeaan äänentoistoon kyllästyneenä Arto päättää kipaista muutaman kymmenen metrin päästä kämpiltämme matkakaiuttimen.

Pimeys on vallannut tienoon, ja vain taskulampun kapea valosuikale valaisee polkua Arton harppoessa reippaasti mökille. Yhtäkkiä valonsäteeseen osuu jokin tunnistamaton otus. Arto on juuri astumassa ötökän päälle, mutta saa viime tipassa pakotettua askeleensa sivuun. ”Ei saatana, enpä ikinä nähnyt noin isoa hämähäkkiä!”

Sydän lyö tuhatta ja sataa, mutta Arton uskaltautuu tutkimaan uutta tuttavuutta lähemmin. Ei se olekaan hämis, vaan suurin rapu mitä Arto on kuunaan nähnyt! Leveässä haara-asennossa ja sakset yläviistoon sojottaen rapu on varsin häijy ilmestys. Kaveri näyttää siltä, että varpaaseen olisi saattanut vähän sattua, jos se olisi moiseen elävään silppuriin osunut.

Katselevat toisiansa, Arto ja rapu kummissansa. Olimme kuulleet saaren kämmenen kokoisista hämähäkeistä, tappavan myrkyllisistä velhokaloista ja myrkyttömistä meduusoista, mutta jättiravuista ei kukaan ole maininnut halaistua sanaa. Myöhemmin selviää, että jättimäiset saksiniekat ovat kookosrapuja, ja otuksen fiskarsseissa on tosiaan voimaa leikata vaikka kookospähkinöitä.

Arto yrittää huhuilla rannalla olijoita ihmettelemään eksoottista eläinlöytöään, mutta kukaan ei kuule. Siispä Arto päättää kipaista mökille hakemaan kameran – ja sen kaiuttimen – jotta luonnonoikusta saataisiin todistusaineistoa. Kuka muka uskoisi tarinan jättiläisravusta?

Kun Arto palaa dramaattisen kohtaamisen tapahtumapaikalle, rapu on hävinnyt. Ei jälkeäkään jättiläisravusta. Pettyneenä ja pöllämystyneenä Arto palaa nuotiopiiriin tarkoituksenaan kertoa yllättävästä kohtaamisesta. ”Ette usko mitä äsken näin…”

”Arto, tule äkkiä katsomaan mikä jättirapu tänne tuli!”

Kookosrapu

Kuvasta puuttuu valitettavasti mittasuhde, mutta täysikasvuisen kookosravun ruumis on noin 40 cm pitkä (Wikipedian mukaan). Tämä yksilö ei ollut ihan niin jättimäinen, mutta aika hiton iso joka tapauksessa.

Leirinuotio

Lue lisää Sulawesista

Kohti Sulawesin Suurta Seikkailua

Veriset hautajaiset Tana Torajan tapaan

error
{ 2 comments… add one }
  • Merja /Merjan matkassa 4.12.2016, 10:49

    Herranjestas, en haluaisi tuollaista kohdata öisellä polulla 🙂 Kookosrapu on ihan uusi tuttavuus.

    • Cocoa etsimässä 14.12.2016, 12:12

      Ne on hurjan näköisiä otuksia, eikä tosiaan ihan lempparibongattava öisellä polulla. Mutta kimppuun ne(kään) eivät onneksi hyökkää, elleivät koe oloaa uhatuksi :).

Leave a Comment