≡ Menu

Kuinka purjehtijaksi tullaan

Kuinka purjehtijaksi tullaan

[Arna]

Tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta minullahan on tavallaan hieman purjehdustaustaa. Antakaapa kun kerron.

Seurasin vuosia sitten blogia, jossa suomalainen pariskunta vietti häämatkansa maailman ympäri purjehtien. En kuollaksenikaan muista blogin nimeä, eikä sitä ainakaan pikaisesti googlaamalla enää löytynyt, mutta muistan jääneeni pahasti koukkuun.

Se oli enemmän purjehdus- kuin matkablogi. Siinä elettiin marinaelämää, tehtiin ruokaostoksia eri puolilla maailmaa, kokkailtiin veneen pienessä mutta funktionaalisessa keittiössä, ennustettiin säärintamia ja tuulia, narrattiin mahi-maheja, tutustuttiin muihin purjehtijoihin, seilattiin päiväkausia avomerellä, maalattiin ja huollettiin venettä, otettiin aurinkoa kannella, kohdattiin hieman myrskyjäkin, kaikkea sellaista mitä purjehtimiseen nyt kuuluu. Se taisi olla siihen aikaan ainoa säännöllisesti seuraamani blogi.

Kun pariskunta vuoden tai parin – en muista tarkalleen – purjehtimisen jälkeen päätyi Australian kautta Suomeen ja blogi tuli tiensä päähän, koin yllättävän voimakkaita menetyksen tunteita. Minulta oli otettu jotain pois. Purjehdusharrastukseni! Vaikka en käynyt lähelläkään merta tai purjevenettä, minusta tuntui kuin olisin ollut tuon pariskunnan matkassa. Kaipaus merillä oloon ja purjehtimiseen syttyi noihin aikoihin.

Nyt kun näitä veneasioita mietin, mieleni sopukoista pyrkii esiin eräs Tuulikki. Kun asuimme joitakin vuosia sitten Ullanlinnassa, meillä oli usein tapana käydä Kaivarin rannassa kävelyllä. Siinä Café Caruselin kulmilla on jonkinlainen venevarikko, jossa Kaivarissa parkissa olevia veneitä huolletaan tai säilytetään tai jotain sellaista. Sieltä venepaljoudesta silmiimme osui “myytävänä”-kyltti, joka roikkui ehkä maailman söpöimmän sinivalkoisen purtilon, Tuulikin, kyljessä.

Tuulikki ei ollut purjevene, mutta se oli sellainen lasten piirustuksista tunnistettava sympaattinen puuvene, jossa laatikonmuotoinen ohjaamo nousi keskeltä puolikuun muotoista runkoa. Ettei siinä olisi ollut savupiippukin. Tuulikki oli selvästi pienen (tai vähän isommankin) pintaremontin tarpeessa, ja me alettiin leikitellä ajatuksella, että ostettaisiin Tuulikki ja alettaisiin kunnostaa sitä. Leikkiä kesti aika kauan, koska Tuulikki oli myynnissä vielä seuraavanakin vuonna, mutta sitten me muutettiin pois Ullanlinnasta, ja Tuulikki unohtui.

Seuraava purjehduskokemukseni on kolmen vuoden takaa Australian Whitsundays-saaristosta. Meidän maailmanympärimatkan ehdottomia kohokohtia oli kolmen päivän purjehdus yli 100-vuotiaalla Solway Lass -purjelaivakaunottarella. Kyseisellä reissulla me keskityttiin lähinnä nauttimaan seilaamisesta ja maailman kauneimman saariston maisemista siinä missä botskin henkilökunta hoiti varsinaisen purjehtimisen, mutta kyllä me matkustajatkin päästiin vähän köysiä vetelemään ja purjeita nostelemaan. Solway Lassilla purjehduskuume vain yltyi.

Näiden ikimuistoisten purjehduskokemusten valossa lienee sanomattakin selvää, että kun sain kuulla pääseväni mukaan Sail for good -matkalle ja Turkin rannikolle purjehtimaan, olin jo valmiiksi hurahtanut.

Purjehdus_kokka

Kerroinkin reilun viikon takaisessa fiilistelypostauksessani, että aloin Turkissa veneen kannella horisonttiin tuijotellessa harkita ihan tosissani purjehdusharrastuksen aloittamista. Se on kuulemma ihan mahdollista näin aikuisiälläkin! Sain kippariltamme Tuomo Meretniemeltä muutaman hyvän vinkin purjehdusharrastusta aloittavalle, ja jaan ne tässä nyt teillekin.

Purjehdus_Tuomo

Ei purjehdus mitään rakettitiedettä ole“, Tuomo aloittaa rohkaisevasti, ja tämä ilahduttaa minua suuresti! Vielä enemmän ilahdun kun Tuomo jatkaa, että veneilyyn ei tarvita minkään sortin ajokorttia. Voisin siis periaattessa käydä tästä vaikka heti purjevenekaupoilla ja lähteä suoraan merille. Se ei kuitenkaan kuulosta järkevältä, joten kuunnellaan nyt ne muutkin neuvot.

Purjehdus_purjehommia
  • Osallistu purjehduskurssille. Tuomo suosittelee vähintään viikon mittaista kurssia vaikkapa jossain Välimerellä. Viikon purjehduksella hommaan pääsee heti intensiivisesti kiinni, ja Välimeren ilmasto ja maisemat vievät samalla lomatunnelmiin. Jos kurssi ulkomailla ei innosta, löytyy kurssitarjontaa Suomestakin. Eräs purjehdusta harrastava lukijamme suosittelee Baltic Cruisingin kursseja, joista näyttää löytyvän vaihtoehtoja eri tasoisille purjehtijoille, ja näemmä aika kohtuulliseen hintaan.
Purjehdus_vesileikit
  • Kartoita tuttavapiirisi purjehdusharrastajat. Kun purjehduksen perustiedot ja -taidot on hallussa, kannattaa käytännön harjoittelussa hyödyntää purjeveneellisiä ystäviä. Frendin veneellä harjoitellessa oma osaaminen kehittyy, kaveri saa vähän apukäsiä ja samalla tulee vietettyä laatuaikaa yhdessä. Tämähän ei ole ollenkaan hullumpi vinkki! (Joskin olisi ehkä reilua kuulla, mitä purjeveneelliset itse ovat tästä vinkistä mieltä…)
Purjehdus_Katja
  • Hanki oma vene. Oman veneen hankintaa kannattanee harkita vasta sitten, kun purjehduskokemusta ja -osaamista on sen verran, että tietää olevansa siitä tarpeeksi kiinnostunut, ja sekä aikaa että rahaa oman veneen ylläpitoon piisaa. Veneen ostoa harkitessa on myös syytä hankkia lisäosaamista erilaisten navigointi- ja käsittelykurssien muodossa. Itse ainakin olen suuri kurssien ystävä, ja kävisin varmasti kaikki mahdolliset tyrkyllä olevat kurssit, vaikka se ei pakollista olisikaan.
Purjehdus_kansi
  • Tai vuokraa vene. Jos ihan ikioman veneen hankinta ja erityisesti sen jatkuva rassaaminen ja varustaminen tuntuvat ajatuksena liian työläiltä, vaihtoehtona on tietysti veneen vuokraaminen aina silloin kun merille halajaa. Huomaa kuitenkin, että vuokraveneen kuljettajaa koskevat aivan eri vaatimukset kuin oman veneen kipparia. On olemassa ihan vuokraveneen kuljettajan tutkinto, jonka voi suorittaa vaikkapa kansalaisopistossa. Lisäksi tarvitaan erilaisia navigointitutkintoja (saaristonavinointi, rannikkonavigointi) sun muita papereita (lääkärintodistusta, ensiapukurssia ym.). Jos veneen vuokraaminen kiinnostaa, näistä kannattaa ottaa ensin selvää.
Purjehdus_Finike

Kuulostaa simppeliltä, vai mitä olette mieltä? Mä ainakin innostuin ihan tosissani! Googlasin pikaisesti, että kuuden päivän aloittelijan peruspurjehduskurssi Kroatiassa voisi irrota pahimman sesongin ulkopuolella alle viidensadan euron. Artokin kommentoi jo, että “toihan ei kuulosta ollenkaan pahalta“. Hahaa, sanoinhan mä että kyllä se ääni vielä muuttuu kellossa! Muutaman päivän takaiseenn unelmointipostaukseeni viitaten totean nyt äänen, että yksi unelmani on suorittaa purjehduskurssi ja purjehtia hieman pidempään jossain trooppisilla vesillä!

Purjehdus_kipparihommat

Jos muuten haluatte tietää, millaista siellä purjehtimassa oikein oli, katsokaa oheinen @timowilderness‘in käsittämättömän huikea video! Timosta tuli just mun vloggaajaidoli, ja Timon vlogista ensimmäinen videoblogi jonka mä olen ikinä tilannut. Videossa vilahtaa muuten myös delfiinikaksikko, joka me bongattiin heti ekana purjehduspäivänä, delfiinit on mahtavia!

Matkalla olivat mukana: Aamukahvilla, Fitness Führer, @juusohd, Katja Pantzar@kpunkka, Lapsiperheen matkat, Otto Izakaya, Sail for GoodTimoWilderness ja Urbaani viidakkoseikkailijatar.

*Sail for Good -matka toteutettiin yhteistyössä Turkin valtion matkailutoimiston ja Turkish Airlinesin kanssa. En vastannut kustannuksista itse.

error
{ 47 comments… add one }
  • Milla - Pingviinimatkat 11.10.2015, 20:13

    Purjehdus se on kerrassaan hieno harrastus ja Suomen saaristo mitä upein paikka harrastamiseen. Olen kasvanut isäni veneessä, joka myytiin pois pari vuotta takaperin. Viimeiset pari kesää purjehdittiin J:n kanssa sillä ihan kahdestaan, mutta sitten tuli pidemmät reissut ja veneily jäi aina vaan vähemmälle. Kaivarin rannassa mekin aina haaveillaan säännöllisesti omasta veneestä, mutta toistaiseksi realismi on palauttanut maan pinnalle. Hupi on nimittäin varsin arvokas hupi ja Suomen kesä lyhyt. Toistaiseksi vietämme lomamme mieluummin reissujen päällä kauemmilla mailla ja harrastus tulisi siinä mielessä vieläkin kalliimmaksi…. Niin ja ne kurssit. Turhaudin aivan täysin teoreettiseen saaristolaivurikurssiin. Suosittelen ehdottomasti ennemmin menemään ihan oikealle purjehduskurssille, missä pääsee konkretian pariin ja oikeasti purjehtimaan 🙂 Sellaiselle lähtisin itsekin mielelläni edelleen. Ihan jo purkkariin pääsyn ilosta!

    • Cocoa etsimässä 12.10.2015, 09:48

      Tekinkö! Vitsit, miten tää ei oo koskaan tullut puheeksi :). Melkein tekis mieli ehdottaa jotain yhteistä purjehdusreissua jossain lämpimillä ja tyynillä vesillä =D. Me ei itse asiassa myöskään haaveilla omasta veneestä, juurikin mainitsemistasi syistä. Mutta olisi kiva tehdä purjehdusreissuja aina silloin tällöin vaikkapa vuokraveneellä. Ja ehkä eläkepäivät omalla veneellä vois tulla kyseeseen :). Mä jollain tapaa nautin kaikenlaisista kursseista, myös teoriasellaisista :), mutta kyllähän tuollainen käytännönläheinen purjehduskurssi jossain ihanissa maisemissa olisi se juttu. Mutta siis mä ymmärsin, että vuokraveneen kuljettajan olis pakko suorittaa noi tietyt teoriakokeet, ymmärsinköhän väärin? Vaikka eihän kokeen hyväksytty suorittaminen välttämättä kurssia vaadi, voi kai ne asiat opetella itsenäisestikin. -Arna

      • Milla - Pingviinimatkat 12.10.2015, 15:08

        Hei ihan totta, ei pääse seilaamaan ilman kansainvälistä huvivenelupakirjahässäkkää! Sinne vaan sortoa jne menevää asiaa opiskelemaan. Mä voin olla sit lupakirjattomana vaikka tyttö joka laittaa fendarit 😀 J:llä kaikki paprut löytyy jo vaikkakin taitaa olla aika antiikkista kamaa. Sitäkään ei kai kukaan kyllä kysele… Ehkä meidän olis parasta vaan hankkia vene kipparilla ja osallistua sitten niiltä osin kun itse haluaa. Eli kimppalotto vaan vetämään! Katselin jo valmiiksi kivoja veneitä Sisilian vesillä viime kesänä. Siellä kelpais seilata <3

        • Cocoa etsimässä 14.10.2015, 07:54

          Fendarit, fendarit, fendarit…. Aaa, onko ne ne kellukkeet, jotka roikkuu veneen ulkopuolella? =D

          Ja kipparillisen veneen vuokraaminen on kyllä timanttinen idea. Itse voisi vain keskittyä arskan ottoon ja pina coladan siemailuun :). Sisilia olis ihana paikka pienelle purjehduslomalle! -Arna

  • Venla 11.10.2015, 20:17

    Vitsi Turkin rannikolla purjehtiminen kuulostaa siistiltä! Mua kyllä vähän ehkä ahdistaisi nukkua pienessä paatissa keskellä vettä (vai tapahtuuko yöpyminen yleensä satamassa?). Isä hankki juuri pienehkön, hytillisen veneen, joten pitänee rueta ensi kesänä harjoittelemaan kaikkia mahdollisia veneilyyn liittyviä taitoja.

    • Cocoa etsimässä 12.10.2015, 10:00

      Paatti voi kyllä olla ankkurissa joko satamassa tai sitten keskellä vettä. Sen verran matalassa vedessä kylläkin, että ankkuri osuu pohjaan. Tai siis hetkonen, kyllä kai jotkut saattaa nukkua silloinkin kun vene etenee? Joskin ehkä jonkun miehistön jäsenen pitää silloin olla vahdissa, luulen? Hmm. Ehkä joku purjehduksesta jotain tietävä voi kommentoida tähän :).

      Mä itse asiassa nautin pienessä paatissa ja pienessä pesäkolossa nukkumisesta, jopa liikkeellä olevassa veneessä :). Tykkään myös nukkua yöjunissa ja yöbusseissa ja kaikenlaisissa muissakin liikkuvissa väleineissä, hieman liian ahtaissa tiloissa. Outoa, tiedän, mutta ehkä se on se liikkeellä olon tuntu joka viehättää.

      Mahtavaa että sä pääset harjoittelemaan veneilyä, se on varmasti kivaa!

  • Mulla ei ole minkäännäköistä kokemusta purjehtimisesta, mutta salaa olen haaveillut purjehtivasta eräjormapoikaystävästä, joka voisi mulle purjehtimista opettaa ja viedä mut kansallispuistoihin vaeltamaan ja telttailemaan. Omasta kaveripiiristä kun ei tällaisia tyyppejä oikein löydy ja luontojutut on vähän tylsiä itsekseen. Varsinkin just ulkomailla seilailu voisi olla aika helmeä. Lähtekää ihmeessä kurssille!

    • Cocoa etsimässä 14.10.2015, 07:47

      Luulenpa, että todennäköisesti lähdetäänkin! Purjehtivan eräjorman metsästys on myös hyvä idea! Meillä kun on tämä parinvalinta jo tehty, tää vaihtoehto ei tule enää kyseeseen :).

  • Stacy 12.10.2015, 11:03

    Mä olen kerran purjehtinut, siis itse ohjannut venettä. Kävi nimittäin niin, että kipparin vaimo sai kohtauksen ja kippari antoi spontaanisti veneen hallinnan minulle siksi aikaa, että saa vaimonsa kuntoon. Tuuli oli puuskainen ja vene kallistui melkein 90 astetta. Oli siis pelko, että hörppää vettä. Aika kuumottava ensikosketus.
    Minulla on kyllä tuttavia, joilla on purjevene, mutta en ole hingunnut mukaan. Marinaelämä on mulle sitä, että marisen kotonani kaikesta.

    • Cocoa etsimässä 14.10.2015, 07:49

      No huh, aika kuumottava ensikosketus tosiaan! Marinaelämä on kyllä tosiaan sellaista tietynlaista elämää. En tiedä itsekään onko se mua varten, mutta eipä sitä tiedä ennen kuin kokeilee. -Arna

  • Mia / Elämää ja Matkoja 12.10.2015, 11:49

    Voi miten tutulta kuulostaa, purjehdus voi viedä mennessään!
    Ikäni rannikolla asuneena en voisi kuvitella elämää ilman merta ja vesillä lipuvia veneitä, erityisesti purjeveneitä. Kotikaupungissani käyn säännöllisesti venesatamassa kävelyllä veneitä katselemassa ja täällä valmistuvat myös maailmalla arvostetut Nautor sekä Baltic Yachts purjeveneet, joita tulee aina tilaisuuden tullen käytyä katsomassa ennen maailmalle lähtöä – kertakaikkisen upeita!
    Purjeveneen hankinta on ollut ajatuksissa ensimmäisestä purjehduskerrasta 80-luvulta lähtien, mutta toistaiseksi järjen ääni on jarrutellut oman hankintaa.

    Ennen oman veneen hankintaa on hyvä käydä tutustumassa eri venetyyppeihin ja kokeilemassa niitä käytännössä moneen otteeseen ja purjehduskoulutus on enemmän kuin suositeltavaa. Monella into on laantunut huomattuaan purjehduksen olevan täyttä työtä; toisaalta ne rauhalliset hetket auringon laskiessa ovat unohtumattomia!

    • Cocoa etsimässä 14.10.2015, 07:52

      Kiitos vinkistä, tuo venetyyppeihin tutustuminen onkin varmasti ihan ensiarvoisen tärkeä vaihe ennen oman veneen hankintaa. Mä en usko, että me hankitaan omaa venettä, ennen eläkepäiviä ainakaan, koska ei haluta sitoutua niin isoon rahareikään ja aikasyöppöön. Maailmassa on kuitenkin niin paljon sellaista nähtävää, jonne ei veneellä pääse, ja mehän halutaan tietysti nähdä kaikki :). Mutta purjehdusreissu silloin tällöin vaikkapa vuokraveneellä voisi kyllä tulla kyseeseen. -Arna

  • Ooh <3 Mulla niin asuu sisällä purjehtija vaikka käytännön kokemus onkin sitten mikroskooppista… Ihana postaus – niin paljon kaikkea hyödyllistä tietoa!

    • Cocoa etsimässä 14.10.2015, 07:52

      Kiitos Erja, ja kiva että tiedoista oli hyötyä! -Arna

  • Terhi / Muru Mou 12.10.2015, 16:34

    Purjehduksessa on vaan sitä jotakin… Tuo mieleen nuoret (tai nuorekkaat), varakkaat, vapaat ja kauniit ihmiset! Olen kokeillut kerran, Perthin Swanjoella pienellä purkilla. Tuntui jokseekin haastavalta touhulta. Hauskasti kirjoitettu postaus! 🙂

    • Cocoa etsimässä 14.10.2015, 07:56

      Ihana mielikuva! Tämän minimaalisen kokemukseni perusteella uskaltaisin kuitenkin sanoa, että purjehtijoiden enemmistö näyttäisi olevan harmaahapsijengiä =D. -Arna

  • Veera Bianca 12.10.2015, 17:13

    Kiitos tästä, mä meinaan voisin hyvinkin ruveta purjehtijaksi 😀 Oon aatellut että ehkä löydän purjehtivan miehen, mutta ei oo vielä näkynyt niin kai tässä pitää itse purjehtia haha!

    • Cocoa etsimässä 14.10.2015, 07:56

      Joo, joskus sitä on myönnettävä itselleen, että asiat on tehtävä itse =D. -Arna

  • Ansku BCN 12.10.2015, 21:22

    Mä lähtisin enemmän kuin mielelläni purjehtimaan, mutta harrastukseksi en sitä halua. Meidän elämä pyörii jo nyt niin paljon harrastusten ympärillä, etten todellakaan halua enää yhtään lisää :D. Kävin muuten sellaisen ihan alkeiskurssin silloin, kun muutin Barcelonaan, mutta keskityin vain maisemien katseluun enkä tainnut oppia yhtään mitään…

    • Cocoa etsimässä 14.10.2015, 07:58

      Hah! Barcelona oliskin muuten oiva kohde purjehduskurssille, ehkä? Vai onkohan ne rannikkomaisemat siellä kuitenkaan niin upeat kuin jossain Kreikan/Turkin/Italian/Kroatian saaristossa… Karibiasta puhumattakaan! Mä haluaisin ehdottomasti sellaisen minimissään viikon kurssin, jossa olis sekä opetusta että ihan sitä käytännön hommaa, niin että siitä jäisi jotain käteenkin. -Arna

  • Sanna I Siveltimellä 13.10.2015, 10:14

    Purjehdus on niin mahtavaa ja vapauttavaa! Tämä teidän purjehdusreissu on ollut varmasti mahtava ja olenkin sitä monen teistä sosiaalisissa medioissa hehkuttanut. Hitsit kuin siistiä!
    Tunnistin tästä kirjoituksesta monia samoja tunnetiloja. Ja nyt kun viime viikonloppuna olemme pressuttaneet talviteloille yhden omista unelmistamme, purjeveneemme ja juurikin sinne Kaivarinrantaan, niin olo on haikea. Mennyt kesä oli niin huikea ja ensimmäinen kesämme purjehtijoiden alkuina 🙂 Loppu syksystä mennäänkin sitten saaristomerenkulun kurssille Työväenopistoon, eli paaaaljon on vielä opittavaa.
    Eikä sekään salaisuus ole, että jonnekin kauemmas isoille merille on haaveena joku päivä seilata. Viitaten edelliseen postaukseesi niin todellakin unelmat on hyvä sanoa ääneen.
    Ja niin, meillähän on tosiaan yhteistä tuo Australian purjehdus Solway Lass:lla. Oi mitä muistoja merirosvolaivalta! Me oltiin siellä nyt tänä keväänä.

    • Cocoa etsimässä 14.10.2015, 07:59

      Tosiaan, Solway Lass <3! Siis teilläkö on vene, ihan mahtavaa! Olis kiva kuulla noista kursseista enemmänkin, sitten kun olette käyneet. -Arna

  • Kohteena maailma / Rami 13.10.2015, 16:24

    Itse ajattelin joskus osallistua jossain päin maailmaa viikon purjehdusretkelle, missä ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin nauttia maisemista ja merenkäynnistä. Voisin harkita pientä parin kolmen päivän retkeä myös Turun saaristossa, mutta se alkaisi olemaan maksimi kaltaiselleni aktiivilomaa kaipaavalle henkilölle 🙂

    Itse en oikeastaan ole koskaan purjehtinut, mutta St. Maartenilla osallistuin sellaiseen retkeen, missä kisattiin toista venettä vastaan America’s Cupin voittaneella Stars & Stripes:lla retkelle osallistujien toimiessa miehistönä http://www.rantapallo.fi/kohteenamaailma/2015/01/25/minne-menna-nyt-viikon-kuva-42015-st-marteen/

    • Cocoa etsimässä 14.10.2015, 08:02

      Toi jutussa mainittu Solway Lass -retki oli just tommonen, jossa sai nauttia maisemista ja merillä olosta, ilman minkään sortin velvollisuuksia. Se oli ihanaa! Olipa kiinnostava tuo cup-reissu, paitsi että mua ei kiinnosta minkäänlainen kilpaileminen yhtään :). Itse asiassa mikä tahansa kilpailuasetelma saa mussa välittömän vastustusreaktion aikaan. -Arna

  • Miika ♥ Gia | matkakuume.net 14.10.2015, 17:44

    Kaikki muuhan on turhaa paitsi purjehdus. 😀

    Ei vaan, meistä molemmat tykkää purtsaamisesta, Miika on käynyt kolmen viikon purjehduksen Karibialla ja vähän Italiassakin muutaman viikon verran, omat purjehdukseni ovat keskittyneet lähinnä Suomen kamaralle, mutta yhtä kaikki diggailen niistä.

    Kieltämättä kun maailmalla tuli vastaan paljonkin tyyppejä, jotka vaan olivat myyneet kaiken ja ostaneet purjenveneen, ja elelivät nyt siinä maailmaa kiertäen, iski vähän isompikin himo ottaa mallia ja tehdä sama. How hard can it be?

    • Cocoa etsimässä 18.10.2015, 17:18

      Purjehduskurssi Karibialla olis ihan ässä homma. Tai miksei Välimerelläkin, mut Karibia olis kyllä parempi.

      Ja juu, noita himoja aina tulee. Sit sitä useimmiten kuitenkin tulee järkiinsä :), mutta ihan totta tuo, ei se nyt mahdotonta olis, jos sellaista oikeesti haluais. Mä en kyllä haluais sitoutua yhteen veneeseen ja yhteen tapaan matkustaa kovin pitkäksi aikaa, mutta purjehdusloma silloin tällöin maistuis kyllä.

      -Arna

  • Pirkko / Meriharakka 14.10.2015, 18:19

    Mitähän tähän nyt sanoisi, n. 15 vuoden purjehtimiskesien jälkeen 🙂
    Silloin, 1980-luvulla, tavattiin aloittaa pienellä veneellä, meidänkin ensimmäinen kokemus oli Avance 245-veneellä Helsingistä Turkuun. Pienen veneen hallinnasta on helpompi aloittaa kuin kovin isolla. Seuraavaksi hankimme Sunwind 27:n, jota “oikeat” purjehtijat kutsuvat kylpyammeeksi, mutta vaikka se ei olekaan nopea, niin sekin on helppo hallita. Mutta jos pitempiä matkoja mielii, niin veneen pitää kulkeakin ja niin me päädyimme sitten Artina 33:een, jonka LYS-luku oli jo kelvollinen.
    Mutta kuten joku jo totesi, niin Suomen kesä on lyhyt ja rahaa tarvitaan aika paljon, joten meidänkin kaikki veneet olivat kimppoja veljeni perheen kanssa. Välillä purjehdittiin kaikki yhdessä välillä jaettiin kesää. Kumpikin toimi ihan kivasti.

    Laivurikurssit ovat kivan teoreettisia (matemaattisia jopa) harrastuksia, ja toki siellä opetetaan perusväistämissäännöt ja sen sellaiset, mutta niillä kursseilla ei vielä purjehdita, eli osaavien kanssa matkaan tai kurssille tai molemmille!

    Vähään aikaan ei ole venettä ulkomailla vuokrattu, edellisestä kerrasta taitaa jo olla n. 10 vuotta, mutta erityistä korttia siihen ei tarvittu, vaan pursiseuran jäsenyys ja pätevyyskysely riitti, mutta voi olla, että kuviot ovat muuttuneet. Tosin ainakin Karibialla on paljon jenkkejä aika pienillä taidoilla liikkeellä, taitaa pätevyys olla Amex, mutta toisaalta vedet ovat selkeitä täkäläisiin verrattuna.

    Yksi aloittelevan purjehtijan taito on varata pitempään matkaan aikaa ja panostaa säätiedotuksiin, jotta ei ainakaan yllättäen joudu koviin keleihin. Sen toisen reivin tekeminen myrskyssä on jo hiukan haasteellista ja pitemmällä matkalla kipparitkin, vaikka vuorossa ajetaan, joutuvat koville, kun pitää keskittyä ottamaan aallot siten, ettei vene ihan hajoa. Joskus alkuaikoina lähdettiin Suomenlinnasta Tallinnaan turhan kovalla kelillä ja kun ensimmäiset osat veneestä pettivät jo ennen Harmajaa, niin käännyttiin sitten takaisin. Ja tietysti rantautumiset menevät kovalla kelillä vaikeiksi, joten parempi yrittää alkuun ennakoida hyvin.

    • Cocoa etsimässä 18.10.2015, 17:22

      Kiitos kattavasta infopläjäyksestä! Tää oli samalla hyvä palautus maan pinnalle, ja muistutus siitä, miksi en tosissani halua omaa venettä.

      Näiden tietojen valossa vaihtoehdot alkaa rajautua kolmeen:
      1) Voin käydä tarvittavat kurssit ja vuokrata purjeveneen aina silloin kun mieli tekee purjehtia.
      2) Voin hankkia itselleni purjehdustaitoisen tutun, jolla joko on purjevene tai jonka kanssa veneen voi vuokrata kimpassa.
      3) Voin vuokrata veneen kipparilla silloin kun mieli tekee purjehtimaan ja keskittyä itse lomailuun.

      Ja myrskyssä tai muuten huonossa kelissä en halua purjehtia missään nimessä. Hyi olkoon.

      -Arna

  • Annika | Travellover 14.10.2015, 20:17

    Minusta on mieletöntä, että alkaa toteuttaa haaveita. Jos se on purjehduskurssi, niin antaa mennä! Ei siinä mene pahimmillaan hukkaan kuin kurssin hita, jollei homma tunnukaan omalta, mutta toisaalta mukava matka siinä sivussa luultavasti tulee kuitenkin.

    • Cocoa etsimässä 18.10.2015, 17:24

      Just niin! Mukava matka ja ehkä jotain hyödyllistä oppia siinä sivussa. -Arna

  • Anna / Tämä matka 15.10.2015, 07:34

    Purjehdus ei ole minun juttuni. Haaveiden toteuttaminen taas kannattaa aina.

    • Cocoa etsimässä 18.10.2015, 17:24

      Näin on. -Arna

  • Heidi 15.10.2015, 15:19

    “Osallistu purjehduskurssille. Tuomo suosittelee vähintään viikon mittaista kurssia vaikkapa jossain Välimerellä. ” Tämä ohje juu kelpais minulle! Siis ainakin jos sielä purjehduskurssilla saisi vain nauttia merestä ja hörppiä kuohuvaa muiden tehdessä työt. Oikeasti purjehdus vähän kiinnostaisikin, mutta ei niin paljon, että siihen olisin valmis panemaan paljon rahaa. Yksillä tutttavilla on vene ja kesällä niille ehdottelin, että voisin tulla mukaan purjehtimaan, muttei kuitenkaan sitten menty. No, ehkä ensi kesänä… mielellään jonain kauniina, aurinkoisena pävänä :).

    • Cocoa etsimässä 18.10.2015, 17:26

      Joo, kauniina ja aurinkoisena päivänä ehdottomasti! Myrskyssä tai muuten huonolla kelillä ei ole mun mielestä mitään laitaa purjehtia.

      Kurkkasin tätä juttua varten ihan nopsasti purjehduskurssien hintoja, eikä ne nyt mun mielestä niin kalliita ollut. Viissataa viikon kurssista on mun mielestä itse asiassa aika vähän, olisin odottanut että ne olis ollut kalliimpiakin. -Arna

  • Lotta Watia | Unagidon 15.10.2015, 22:01

    En ole koskaan purjehtinut. Jollakin tavalla meri on sisämaan kasvatille ollut aina vähän pelottava ja yleensä ne kavereilta kuulemani purjehduskokemukset ovat olleet aika kauhunsekaisia myrskyineen ja oksenteluineen. Mutta en kiellä, etteikö näyttäisi aika upeelta tuo Turkin keikka. Jos se meri vain aina olisi tyyni…

    • Cocoa etsimässä 18.10.2015, 17:28

      No joo, mä haluaisin ehdottomasti purjehtia vain kauniilla, tyynellä ja aurinkoisella säällä :). Mä taas olen aina asunut meren läheisyydessä, joten ehkä siksikin meri on mulle tosi tärkeä elementti. Mä esimerkiksi haluaisin kesämökin ehdottomasti mieluummin meren kuin järven rannalta. Meren pauhu on kuin musiikkia korvilleni! -Arna

  • Laura 16.10.2015, 09:43

    Vesi ei ole oikein mun elementti ja nykyisin olen harmikseni taipuvainen vielä merisairauteenkin. Mutta jos viihtyy merellä niin purjehduskurssihan olisi ihan mainio ajatus 🙂 Ei muuta kun unelmaa toteuttamaan, hyvä syy lähteä vaikka sinne Kroatiaan! 🙂

    • Cocoa etsimässä 18.10.2015, 17:29

      Se on kyllä inhottavaa, jos merellä iskee pahoinvointi! Mulla ei onneksi ole taipumusta merisairauteen, vaikka kyllä sitä jossain oikein kunnon höykytyksessä tulee äkkiä vähän ontto olo. -Arna

  • Näyttää kyllä kivalta tuo purjehtiminen. Oslossa seurattiin miehen kanssa purjehduskisoja ja aika hurjalta näytti. Olisi kiva kokeilla kuitenkin, vaikka en purjehtimisesta mitään muuta tiedä kuin sen, että veden päällä tapahtuu 😀

    • Cocoa etsimässä 18.10.2015, 17:32

      Semmonen kilpapurjehdus ei kyllä suoraan sanottuna houkuttele, siinähän joutuu tekemään hommia! Mulla on lähinnä mielessä leppoisat purjehduspäivät tyynellä ja auringonpaisteisella Välimerellä tai jossain Karibialla. Välillä vähän purjehditaan ja sitten ankkuroidutaan johonkin ottamaan arskaa ja uiskentelemaan. Näin mä sen ajattelisin :). -Arna

  • Itse istuisin mieluiten veneen kannella auringossa paistatellen kuin ottaisin ohjat käsiin purjehtiessa. 🙂 Sinänsä kyllä viihdyn merellä, mutta en usko että jokin päiväkausia kestävä purjehdusmatka olisi kuitenkaan minun juttuni.
    Haaveita sen sijaan pitää aina toteuttaa eli jos purjehdus tuntuu omalta, ei muuta kuin menoksi vaan! 🙂

    • Cocoa etsimässä 18.10.2015, 17:34

      Kieltämättä auringossa paistattelu kuulostaa houkuttelevalta, mutta toisaalta en tiedä kuinka kauan sitä malttais ihan vaan paistatella. Mun mielikuvissa (ja näiden vähäisten kokemusten perusteella) purjehdus on leppoisaa puuhastelua kuvankauniissa saaristossa, turkoosina kimmeltävää vettä ja henkeäsalpaavia auringonlaskuja. Sellaista siellä mun purjehduskurssillakin sit olis :). -Arna

  • Mä rakastan merta ja veneilyä. Lapsena vietettiinkin monen kesän kaikki viikonloput veneillen, mutta purjehtimaan en ole pääsyt koskaan. Ehkä ihan hyvä, koska aavistan että hurahtaisin aivan täysin, ja sen jälkeen hassaisin kaikki rahani purjehdusjuttuihin. 😀 No joo, sitten KUN olen miljonääri, niin sitten opettelen kyllä purjehtimaan ja purjehdin maailman ääriin. <3

    • Cocoa etsimässä 18.10.2015, 17:35

      Sama täällä! Lottovottoa tai ameriikanserkun perintöä odotellessa! -Arna

  • Liza in london 18.10.2015, 23:27

    Mulla loytyy ystavapiirista purjehdusharrastajia (eras kaverini on jopa purjehtinut Atlantin halki) mutta heidan juttujaan kuunnellessa olen aika lailla vakuuttunut siitä, ettei ainakaan kukaan hirvean haastava pitkan matkan purjehdus valttamatta ole mua varten… Esim. Valimerella seilailu kylla kiinnostaisi!

    • Cocoa etsimässä 24.10.2015, 10:24

      Joo ei sais olla mitään poikkeusolosuhteita, pelkkää auringonpaistetta ja kevyttä tuulta vain :). Rannikolla purjehtiessa saa nauttia maisemistakin, kun taas valtamerellä maisema on pelkkää merta. Kaunista sinällään sekin, mutta ehkä pidemmän päälle vähän yksitoikkoista.

Leave a Comment