≡ Menu

Kun kesälomasuunnitelmat menevät kerralla pieleen

kesälomasuunnitelmat

[Arto]

Aurinko porottaa siniseltä taivaalta, nurmi on vihreä. Elohopea mittarissa on kivunnut yli hellerajan. Jalassa uudenkarheat pläägät, edellisenä päivänä ostetut. Kasa kavereita on kerääntynyt potkimaan palloa työpaikan jalkapallokerhoon. Tiedossa siis kevyttä höntsäilyä nahkakuulan perässä. Pelailun jälkeen hikisenä himaan, suihkuun, yksi palauttava kylmä birra naamaan ja seuraavana päivänä reippaana töihin mieli virkeänä, lihakset korkeintaan hieman kankeina.

Kaikki eteneekin suunnitelman mukaisesti, kunnes mitättömältä tuntuva tilanne katkaisee pelin lisäksi polvilumpion jänteen ja lomaunelmilta siivet. Naps, ja aika monia asia menee uusiksi.

Pian mennäänkin tuskaisesti “kultatuolissa” avuliaiden kanssapelaajien kantamana auton takapenkille ja suorinta tietä Tölikan tapaturma-asemalle.

Kännykkä esiin ja varovainen soitto Arnalle, “Tota, kaikki sillee ihan hyvin mutta mä teloin polveni… ilmeisesti aika pahasti.” Ennen soittoa huomaan Arnalta tulleen viestin koskien lähestyvää matkaa: “Unkarin ohjelma on tarkentunut. Tiedossa spata, kuumailmapallolentoa, kokkauskurssia, hierontaa yms. 🙂

Kuumailmapallolentoa. Yksi niistä lukemattomista asioista, joita olen aina toivonut pääseväni kokemaan. Nyt sellainen elämys olisi tarjolla kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi. Mutta… Näinköhän tässä reissuun päästään. Kuvittelen itseni kiipeämässä jalka paketissa pallon koriin. Tuleekohan mitään?

Eniten jännittää niin jumalattoman kauan odotettu ja hehkutettu Japanin- ja Etelä-Korean-matka. Tuleeko siitäkään mitään?

Muutaman tunnin odottelun jälkeen lääkäri tulee tekemään ensidiagnoosin. Huuliharppukostaja-soittoääni lekurin kännykässä ei lupaile hyvää. “Joo, jänne poikki. Saat pelata futista… hmm… ensi lokakuussa.” Vastaan etten aio enää pelata. Ikinä. Tästä lähtien aion osallistua jalkapalloon ainostaan katsojana. Senkin toteutan muodossa telkku + sohva + olut = ei suurempaa loukkaantumisvaaraa.

kesälomasuunnitelmat

Käveleminen onnistuisi kuulemma jo seuraavalla viikolla – keppien kanssa könkäten tosin. Niillä sitten köpöteltäisiinkin vähintään 6 viikkoa.

Vituttaa ankarasti. Ahdistaa. Surettaa. Samaan aikaan hävettää oma valitus kun toisilla odotushuoneessa näyttää asiat olevan paljon pahemmin. Ei se kuitenkaan lohduta. Samalla tuntee pettäneensä oman kumppaninsa, sillä eihän Arnankaan Unkarin-reissusta tule nyt ihan sitä mitä ajatuksissa on ollut. Ja peruuntuu se Japanin-matka myös Arnan ja Aijan osalta. Koko revohkan lomat siirtyy, ja pahimmassa tapauksessa hintaa reissulle tulee huomattavasti enemmän. Onneksi matkakumppaneilta löytyy ymmärrystä ja tsemppihenkeä. Isot kiitokset heille siitä!

Vietän sairaalassa yön, kai seurattavana ja valmiudessa, jos aamulla vaikka siunaantuisi paikka leikkaukseen. Ei siunaannu. Asema on ruuhkautunut, ja vakavammat tapaukset ajavat tärkeysjärjestyksessä ohi. Niin kuin tietysti kuuluukin. Lääkäri arvelee, että leikkaamaan päästään ehkä sunnuntaina. Siis viisi päivää tapahtuman jälkeen. Ilta kuluu asioita hoitaessa. On kai hyvä että joutuu tekemään jotain, eikä ole aikaa jäädä surkuttelemaan kohtaloaan.

Yön pitkinä tunteina on kuitenkin aikaa märehtiä ja murehtia. Ei hyvä. Yöllä märehtiessä asiat eivät koskaan näytä kovin valoisilta. Viereisistä punkista kuuluu valitusta, ja kipulääkettä pyydetään ja saadaan koko ajan lisää. Tuntuu oudolta kun oma fyysinen olo on oikeastaan kaikin puolin hyvä, ainakin niin kauan kun malttaa pitää jalan yhdessä asennossa. Mihinkään ei edes satu. Jalka ei kuitenkaan toimi, se on myönnettävä. Ja sen myötä kaiken muun toimintakin on vähän niin ja näin.

kesälomasuunnitelmat

Keskiviikkoaamuna lääkäri käväisee pikaisesti sanomassa, että leikkaamaan saatetaan päästä lauantaina, ellei kiireellisempiä tapauksia ilmaannu ohituskaistalta. Minut päästetään kotiin odottamaan leikkausta.

Fiilis vaihtelee varovaisesta optimismista, totaalisen vitutuksen kautta itsesäälissä rypemiseen.

Päivän aikana vakuutusasiat selviävät ja siirryn resurssipulasta kärsivää julkista sektoria rasittamasta yksityiselle. Leikkauspäiväksi varmistuu perjantai.

kesälomasuunnitelmat

Leikkaussalissa käy kuhina, kaikki keskittyvät meikäläisen polveen. Nukutuksen sijasta olen valinnut spinaalipuudutuksen. Vyötäröstä alaspäin en siis tunne mitään. Tuntuu oudolta nähdä oman jalan nousevan verhon takaa kuin cancan-tanssijalla henkilöstön valmistellessa sitä toimenpiteeseen. Lääkäri kertoo polven olevan “tuusan nuuskana”. Jänne on keskeltä poikki, myös jännekapseli on haljennut. Lääkäri toteaa, ettei tulevan viikon Unkarin-matkalle ole mitään asiaa. Taustalla soi Pariisin kevään Kesäyö… Mieleen ehtii tulla, ettei juhannussaunaan taida olla asiaa tänä kesänä, saati jorpakkoon pulahtamaan. Mistä kaikesta tässä jääkään paitsi? On vaikeaa suhtautua rajoituksiin kun on tottunut tekemään ja menemään.

Vituttaa. Ahdistaa. Puren hampaita yhteen. Entä Japani? No, sekin siirtyy. Sinne sentään jossain vaiheessa päästään, mutta milloin ja millä rahalla, se jää nähtäväksi. Unkaria en sen sijaan voi siirtää. Se vain peruuntuu.

Voi saatanaperkelevittujumalauta.

Sinne se kuumailmapallo häviää horisonttiin. Jalka paketissa, keppeihini nojaillen katson sen muuttuvan mielettömän hauskasta ajatuksesta pieneksi pisteeksi. Sinne meni. Hävisi.

{ 22 comments… add one }
  • Jerry / Pako Arjesta 31.5.2016, 18:20

    Tähän ei mitkään kommentit lohduta, mutta ihan oikeasti todella kurja juttu :/. Toivottavasti jalka paranee pian entiselleen ja pääsette jotenkin toteuttamaan ihan kaikki noista matkoista ja unelmista kuumailmapallolentoa myöten! Ei ehkä siltä tunnu, mutta kyllä tuokin kaikki järjestyy jossain vaiheessa. Tsemppiä!

    • Cocoa etsimässä 1.6.2016, 16:23

      Jalka paranee ennalleen, todennäköisesti siitä tulee entistä ehompi! Unkari tosiaan jää nyt väliin, mutta tuleehan noita reissuja! Ja Japaniakin joudutaan siirtämään, mutta vielä sinnekin päästään! Ei auta surra maahan kaatunutta maitoa jne.=D

      Ja kyllä nämä kommentit lohduttaa, tsempeistä siis iso kiitos!

  • Milla - Pingviinimatkat 31.5.2016, 19:16

    EIKÄ :(((((((
    Mä en edes itke sun puolesta niin sitä Unkaria, sillä matkoja tulee, mutta ilman toimivaa polvea ne olis todella haastavia siinä mittakaavassa kun mitä tekin tykkäätte touhuta. Siitä tulee uusi ja ehompi, mutta pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä se vaatii. Sentään lokakuussa pelaamaan on jo todella hyvä lupaus! Jos tarvitset lukemista, seuraa tai muuten vaan osoitteen mihin vaikertaa, niin olen käytettävissä ja kuskaan kirjoja tai kuuntelen muuten vaan. Myötätuntoa ainakin on tarjolla roppakaupalla kohtalotoverilta. Mulla jäi Turkin reissu ja vaellus Carina Räihän kanssa väliin taannoin polven takia. Luotan siihen et sen saan toteutumaan joskus toiste jossain vielä makeammissa olosuhteissa. Tsemppiä Arto <3

    • Cocoa etsimässä 1.6.2016, 16:31

      Kiitti tuhannesti Milla! Mä rupean pikkuhiljaa pääsemään pahimman ärsytyksen yli.=) Näitä nyt vaan sattuu… ja sen kanssa on elettävä. Lähden tosiaan siitä että vielä nuo kaikki toteutuu ja paremmin kuin nyt olisivat!

  • Maarit Johanna 31.5.2016, 20:57

    Vituttaa älyttömästi teiän puolesta! 🙁 Ja kyllä pistää taas ajattelemaan, ettei mikään reissu koskaan ole ittestäänselevyys.

    • Cocoa etsimässä 1.6.2016, 16:35

      Totta, mitään ei pitäisi ottaa itsestäänselvyytenä. Ei matkailun, eikä minkään muunkaan suhteen. Se vain pääsee unohtumaan niin kovin helposti… Tästä on hyvä ottaa opiksi.=D

  • Pirkko / Meriharakka 31.5.2016, 21:27

    Jaksamista ja myötätuntoa. Pari kertaa on osunut kohdalle, kerran kummankin takia. Sattuuhan näitä ja tuleehan niitä matkoja … ihan varmasti teidät tuntien!
    Toivottavasti vakuutukset korvaavat, myös matkaseuran osalta. Itse olin aikoinaan kovin huolissani kun eri taloudessa asuvien (täysi-ikäisten) siskontyttärien kanssa oltiin lähdössä reissuun, että jos meille sattuisi jotain, niin “pitäisikö” heidän kuitenkin lähteä, keskenään. No, onneksi ei sitten sillä kertaa mitään sattunut.

    • Cocoa etsimässä 1.6.2016, 16:41

      Kiitos! Vielä vähän epäselvää miten korvaukset hoituvat, mutta asioillahan on tapana lutviutua.=D Eiköhän tässäkin tapauksessa niin käy – tavalla tai toisella.

  • Jenni / Globe Called Home 1.6.2016, 04:33

    🙁 🙁 🙁 Ikävää, että noin moni asia peruuntuu tai siirtyy. Tsemppiä kuitenkin parantumiseen, ja ehkäpä sieltäkin joku hopeareunus löytyy! Suomen kesä on kaunis, ja nyt varmaan on aikaa lukea ne kaikki kirjat, mitä olet aina halunnut lukea? 🙂

    • Cocoa etsimässä 1.6.2016, 16:47

      Kiitti! Kirjoja tosiaan on vino pino odottamassa! Ja kun säässäkään ei ole juuri nyt valittamista niin mikäs tuossa pihalla on istuskellessa auringossa hyvän kirjan kanssa.=)

  • Laura 1.6.2016, 16:26

    Voih ja eih! Mä toivon, että joskus tämäkin kokemus kääntyy vielä sellaiseksi, jota muistellaan lempeästi hymyillen elämän kolhuina. Mutta nyt: tsemppiä!

    • Cocoa etsimässä 1.6.2016, 16:53

      Kiitos! Varmasti kääntyy! Leikkaus parantaa katkenneen jänteen ja aika haavat, niin fyysiset kuin henkisetkin.=)

  • Meidän matkassa / Monna 1.6.2016, 18:59

    Voi ei miten huono tuuri! Tää on mun kauhuskenaario aina kun Copat jalkaani laitan eikä ollut ehkä paras hetki lukea kun huomenna peli :’D
    Tsemppiä kauheesti kuntoutukseen! Se kannattaa toteuttaa huolella ja olla kärsivällinen, sen jälkeen polvi on parempi kun ennen ja pääsette toteuttaa kaikki “rästiin” jääneet reissut 😉

    • Cocoa etsimässä 6.6.2016, 08:50

      Kiitti tsempeistä! Toivottavasti kaikki meni pelissä hyvin!=) Tosiaan kävi huono tuuri, niin moni asia sattui menemään pieleen kerralla. Se riski näihin aina sisältyy… Mutta eipä kaikkea kivaa pidä jättää tekemättäkään sen pelossa että jotain ikävää tapahtuu.

      Eli ei muuta kun copat jalkaan ja kentälle!

  • matkailija92 1.6.2016, 23:12

    Apua voi eii!! Harmittaa ihan hulluna teidän puolesta! :'( En siis ole koskaan edes lukenut muuten blogiasi, mutta facen reissupostauksia ryhmään jaoit tän niin mielenkiinnon herättävästi että pakko oli klilata ja lukea. 🙂 Täytyy tutustua kyl blogiin muutenkin!

    Mutta niin, tsemppiä ihan hulluna!!! Ihan varmasti harmittaa, vituttaa jne. niin paljon, mut toivon sydämestäni että jalkasi parantuu ja pääsette vielä Japani-Korea -reissulle myöhemmin. Sekä muille mahtaville matkoille. Tää oli taas muistutus siitä, että ennen unelmamatkaakin voi sattua mitä vain yllättävää. :((

    • Cocoa etsimässä 6.6.2016, 09:01

      Kiitti! Parantuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja kyllä sinne reissuun vielä päästään! Ja mukavaa kun tämän ikävän jutun myötä kuitenkin löysit meidän blogin!;)

  • Annika | Travellover 2.6.2016, 02:07

    Eihän tähän muuta voi sanoa, kuin että käsittämättömän paska mäihä. Mutta polvi on kohta taas kunnossa, ja matkoja mahtuu maailmaan heti, kun jalka antaa reissuun lähteä. Japani ei katoa, ja ilmaan pääset pallollakin vielä jossain. Mutta niinhän se on, että vaikka kaiken tämän tietää, ei se pettymystä ja vitutusta karkoita. Tsemppiä, Arto!

    • Cocoa etsimässä 6.6.2016, 09:07

      Kiitti Annika! Japani ei tosiaan ihan heti häviä, sinne kyllä päästään ja tuntuupahan se ilmapallolentokin tosi spesiaalilta sitten joskus kun semmoiseen kyytiin päästään. Nimim. Kappadokiaa googlaillen =D

  • Voi itku! 🙁 Nämä pikku onnettomuudet tuntuvat aina tapahtuvan just kesän korvilla, kun olisi niin paljon kivaa tekemistä ja menemistä. Ei koskaan talvella tai syyssateiden aikaan, jolloin olisi aikaa sairastaa. Tsemppiä klonkutteluun, kyllä se siitä paranee, vaikka ei nämä kommentit taida kauheasti lohduttaa, varsinkaan kun Arna on juuri matkalla Budapestiin. Urheilu on vaarallista! Tosin futis on kyllä <3 !

    • Cocoa etsimässä 6.6.2016, 09:12

      Kyllä lohduttaa! Kiitos! Joo, näin kesällä tuntuu että kaikki kiva jää kokematta, mutta eipä se herkkua olisi liukastella sohjossakaan.=) Nyt sentään pääsee pihalle lukemaan ja kohtahan alkaa EM-kisat, joten töllön ääressä sopii makoilla ja katsella kun muut säntäilee pallon perässä.=D

  • Kohteena maailma / Rami 3.6.2016, 13:45

    Kirjoittelinkin jo kännykällä aikaisemmin, mutta viesti hävis bittiavaruuteen…

    Tosiaan voin vain kuvitella, kuinka ottaa päähän. Itsellä kesti aika pitkään ketutus keväällä siitä, kun napsahti kahden kuukauden urheilukielto nivelsiteiden paukkuessa. No kepeillä en joutunut kuin pari viikkoa konkkaan ja pääsin ilman niitä kolmeksi viikoksi Karibialle. Siinä sitten urheilut siellä oli sitä, että joi kaljaa maatessa, kun katseli muiden pelailua 🙁

    Pitkiä prosesseja nämä toipumiset. Neljän kuukauden päästä saisi kokeilla juoksua jo ilman tukia ja onneksi nämä nilkkavammat on aika lieviä yleensä vielä polveen verrattuna. Eli ei muuta kuin vointeja, jalka kuntoon ja uusia reissuja putkeen! Kyllä se vitutus vielä jonain päivänä lakkaa, itsellä ei mennyt kuin noin kolme kuukautta 😀

    • Cocoa etsimässä 6.6.2016, 09:23

      Kiitti! Pahin ensivitutus taitaa olla jo selätetty, nyt mennään positiivisin mielin kohti tervettä polvea – kovasti ainakin yritän itseäni suggeroida tähän ajatukseen.=D

Leave a Comment