≡ Menu

Kyllä suomalainen kahvi on hyvää! – Tuomarina Master Barista -kilpailussa

Coffee House Master Barista 2016

Kaupallinen yhteistyö: Coffee House / S-ryhmän ravintolat

[Arna]

New York on kaikin puolin upea ja mahtava kaupunki, mutta yksi vika siinäkin on. Sieltä ei saa kunnon kahvia! Ensimmäisenä aamuna alakerran delissä meille tarjoiltiin kahvin sijaan ruskeaksi värjättyä kuumaa vettä, joka sai lähinnä vihaiseksi. Seuraavina aamuina haimme aamusumpit seattlelaisesta ketjukahvilasta, joka on tunnettu hyvästä kahvistaan. Mutta vielä mitä! Heikäläisten americanossa maistui vain häivähdys espressoa ja latte oli kuin kahvitipalla maustettu saavillinen lämmintä maitoa. Kun yritimme tilata laten tuplaespressolla, vastaus oli tyly: ”I’m sorry, mam, but that’s not possible.” Päättelimme tästä, että amerikkalaiset eivät ymmärrä hyvän kahvin päälle ja tyydyimme viettämään loppuloman lievissä kahvivajareissa.

Omenakanelilatte

Oma suhteeni kahviin on läheinen mutta maltillinen. Aamuni alkavat parilla mukillisella vahvaa, tummapaahtoista suodatinkahvia mustana, mutta lopun päivää pärjään ilman kahvia. Päivän ja illan aikana nautitut kahvit saavat aikaan epämiellyttäviä sydämentykytyksiä (vaikka aamukahvi ei!), enkä muutenkaan kaipaa kahvia enää aamun jälkeen. Silloin harvoin kun käyn kahvilassa tilaan laten tuplaespressolla ja hyvän ravintolaillallisen päätteeksi nautin espresson. Suodatinkahvia en juo missään muualla kuin kotona, joten jos espressopohjaisia kahveja ei ole tarjolla, valitsen teen. En siis ole mikään kahvitratti, mutta hyvä kahvi kuuluu pienissä määrin sekä arkeen että juhlaan.

Kahvitippuu

Kahvin ystävänä ilahduin suuresti kun sain kutsun tuomaroimaan Coffee House -kahvilaketjun Master Barista -kisaa. Ilo ei kuitenkaan kummunnut pelkästään rakkaudesta kahviin, vaan myös nostalgiasta, sillä minulla ja Coffee Housella on yhteinen historia. Tein nimittäin 2000-luvun alussa Helia-ammattikorkeakoulun opiskelijatyönä markkinointiviestintäsuunnitelman Helsingin Keskuskadun Coffee House -kahvilalle. Silloin tuli tutustuttua varsin perin pohjin sekä ketjuun että sen tuotteisiin.

Espressopohjaiset kahvijuomat – eli erikoiskahvit, kuten niitä meillä harhaanjohtavasti pruukataan kutsua – olivat tuolloin vasta rantautuneet Suomeen, ja noutokahvikulttuuri oli muutenkin vasta orastavalla nupullaan. Ah, kuinka hyvin muistankaan ne pitkät syksyiset päivät ja illat, joina pyörimme opiskelukaverini Anun kanssa pitkin keskustan katuja ja lähialueen yrityksiä jakamassa kahvilipukkeita ja julistamassa take away -kahvin ilosanomaa!

Nykyäänhän tuota Keskuskadun kahvilaa ei enää ole, kuten ei ole sitä asematunnelin Coffee Houseakaan, josta opiskeluaikojen lopulla hain lähes päivittäisen aamulatteni matkalla töihin Kaivokadun Danske Bankiin.

Myönnän, että en ole ketjupaikkojen ylin ystävä, mutta Coffee House tekee poikkeuksen. Opiskeluaikana alkaneella suhteella on silläkin varmasti vaikutuksensa, mutta iso merkitys on myös ketjun yhteiskuntavastuuohjelmalla. Coffee Housen erikoiskahvit valmistetaan UTZ-vastuullisuussertifioidusta Momento-espressosta ja kahviloiden mukaan otettavat astiat ovat biohajoavia. UTZ on kestävän kehityksen ohjelma, jonka tavoitteena on parantaa kehitysmaiden viljelijöiden tuotantotapoja sekä minimoida haitallisia ympäristövaikutuksia. Minulle ympäristön ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen liiketoiminnassa on monesti ratkaiseva ostopäätökseen vaikuttava tekijä, ja kannan euroni todellakin mieluummin vastuullisesti toimivan kuin piittaamattoman yrityksen kassaan.

Niin, ja Coffee Housestahan saa myös erittäin hyvää kahvia! Kahvi jauhetaan pavuista paikan päällä, mikä muuten vasta tarkkaa hommaa onkin. Me saatiin bloggaajaporukalla harjoitella kahvimyllyn säätämistä ja siinä meni kuulkaa tovi jos toinenkin ennen kuin kahvin karkeus ja suodatusaika saatiin kohdilleen! Hyvä kahvi ei ole siis itsestäänselvyys, vaan se vaatii ammattitaitoa.

UllaSuoraniemi Espressot

Coffee House kouluttaa baristojaan säännöllisesti. Keskeinen osa ketjun työntekijöiden ammatillista kehittymistä on vuosittain Pauligin kanssa yhteistyössä järjestettävä Master Barista -kilpailu, jossa nyt siis sain olla mukana maistelemassa kahveja ja valitsemassa bloggaajien suosikkijuoman yhdessä Beach House Kitchen -blogin Helin, La Petite Princesse -blogin Elisan ja Love Da Helsinki -blogin Hannan kanssa. Olipahan hauska ja opettavainen päivä!

Kisaan osallistui seitsemän Coffee House -ketjun baristaa eri puolilta Suomea. Päivän aikana kilpailijat valmistivat kukin kaksi cappuccinoa, kaksi cafe lattea ja kaksi itse kehittelemäänsä signature-juomaa. Ensin mainittujen osalta arvioitiin kilpailijoiden ammatillista osaamista ja jälkimmäisen osalta luovuutta ja kaupallista ajattelua. Myös asiakaspalvelutaidot pisteytettiin.

Kilpailija_Juho Kermavaahto Mansikkaeskimo_themakingof

Näin maallikon silmään (ja suuhun) cappuccinot ja latet alkoivat jo parin kilpailusuorituksen jälkeen näyttää ja maistua kaikki samalta, mutta signature-juomien sarjassa nähtiin aikamoisia luomuksia. Cafe Korvapuusti, Cookies & Cream Mocha, vadelma-suklaaunelma, mansikka-eskimolatte, omena-kanelilatte, Geisha-cappuccino… Kuulostaa vastustamattomalta, vai mitä?

Omaan makuuni useimmat kilpailujuomat olivat aika makeita, mutta kilpailijat kertoivatkin ideoiden kummuneen työpaikkojensa nuoremman asiakaskunnan tarpeista. En voi väittää, etteivätkö kermavaahdolla kuorrutetut karkkiunelmat olisi olleet äärettömän herkullisia, mutta minulla ne toimisivat todennäköisesti paremmin jälkkärihimoon kuin kahvihampaan kolotukseen. Omia makunystyröitäni hiveli eniten Ainon Cafe Korvapuusti, mutta meidän bloggaajien yhteisarvioinnissa voiton vei kuitenkin innovatiivisuuden, visuaalisuuden ja asiakaskohtaamisen kokonaisuudella Liisan mansikka-eskimolatte.

Ammattilaisraadin arvioinnissa koko kilpailun voiton vei hämeenlinnalainen Teemu Asikainen Tiramisu Mocha -juomallaan, joka oli myös yksi omia suosikkejani. Teemu kertoi saaneensa innoituksen luomukselleen lapsuuden kahvihetkistä mummolassa, jossa hän vietti vaarinsa kanssa kahdenkeskisiä hetkiä kahviin sekoitetun pullamössön kera. Tuon lapsuuden makumuiston hän halusi vangita signature-juomaansa ja onnistui siinä mielestäni erinomaisesti. Tiramisu Mocha oli täysin valmis tuote, jonka voisin hyvin kuvitella tilaavani Coffee Housen tiskillä.

Montakahvia Mansikkaeskimo_ikkunalaudalla Tiramisulatte_voittaja Ryhmakuva

En ole niitä matkailijoita, jotka reissun päällä ikävöivät suomalaista kahvia ja tiukan paikan tullet kaivavat juhlamokkapaketin rinkan pohjalta. Kelpuutan matkoilla kyllä kahvin kuin kahvin – jopa pikakahvin! – tai jos kelvollista kahvia ei ole lainkaan saatavilla, olen ilman. Eikä tee edes tiukkaa. Ja saa hyvää kahvia onneksi muualtakin kuin Suomesta. Omaan makuuni ovat erityisesti vietnamilainen, turkkilainen, balkanilainen sekä Keski- ja Etelä-Euroopan maiden kahvit. Vahvaa ja aromikasta sen olla pitää!

Tämän jutun otsikko on siinä mielessä harhaanjohtava, että en totta puhuen pidä sitä tavallista suomalaista kahvia erityisen hyvänä. Kuten aiemmin sanoin, en juo tavallista suodatinkahvia muualla kuin kotona, sillä muualla se on lähes poikkeuksetta makuuni liian laihaa ja, noh, mautonta. Mutta makuja on monia, ja onneksi meillä Suomessa kaupan kahvihyllystä löytyy jokaiselle jotakin – ollaanhan me maailman innokkainta kahvinjuojakansaa. Ja kunnon espressokoneet löytyy jo useimmista kahviloita. (Otsikko on tietysti myös siinä mielessä harhaanjohtava, että ei suomalaista kahvia edes ole, kahvipensaat kun tuppaavat kasvamaan näillä leveysasteilla vähän heikosti, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin…)

Niin, saatiin me siellä New Yorkissakin lopulta hyvää kahvia. Viimeisenä aamuna me ei jaksettu lähteä omaa hotellia edemmäs aamiaiselle ja siellä se sitten tapahtui. Nenän eteen kannettiin höyryävät kupilliset mustaa kultaa. Se oli santsikupin paikka.

Bonusvinkki! Pakko vielä hehkuttaa tähän loppuun Pauligin Kulmaa, Aleksanterinkadulle avattua uutta kahvilaa (tai oikeastaan kahvitaloa),  jonka yläkerrassa koulutustilassa baristakilpailu järjestettiin. Kahteen kerrokseen jakautuva kahvila on sisustettu skandinaavisen tyylikkäästi ja valikoimat runsaat – ja jotain muuta mitä kahvilavitriineissä on totuttu näkemään. Kahvilatoiminnasta vastaa Pure Hero, jonka erikoisosaamista ovat raakakakut, raakasuklaat ja superfood-pirtelöt. Harvoin äidyn näin amerikkalaishenkisesti ylistämään, mutta lounaaksi syömäni falafelsalaatti oli liioittelematta paras syömäni salaatti koskaan! Ihan totta! Myös vitriinin pullat ja raakakakut näyttivät herkullisilta, mutta niitä täytyy palata maistamaan toisen kerran. Menkää kokeilemaan!

{ 4 comments… add one }
  • Marimente 15.11.2016, 20:52

    Olipas herkullinen postaus! 🙂 Mulle maistuu nykyään parhaiten mutteripannulla keitelty ’moka’-sumppi, tai ulkona tilatessa macchiato. Italiassa ei oikein lämmetä uuden kahvikulttuurin vaahtokarkkisuklaaviritelmille vaan pitäydytään hyvin perinteisellä tujulla espressolinjalla, mutta täytyy tunnustaa, että mulle kyllä menee ne karkkikahvitkin! Kesäaikaan värkkäilin sauvasekoittimen avulla myös itse omia jääkahveja reilulla kermavaahtokuorrutuksella 🙂

    Coffee Housessa on tullut istuskeltua niin Helsingissä kuin Oulussakin useahkot kerrat, ja muistelen että etenkin näin joulun alla sieltä on löytynyt kaikkia ihania erikoisuuksia piparminttulatesta lähtien.

    • Cocoa etsimässä 16.11.2016, 08:59

      Kiitos, Marimente! Hmmm, mutteripannu. Meilläkin pitäisi jossain olla sellainen, mutta edellisessä asunnossa sitä ei pystynyt käyttämään induktiolieden takia, joten se joutui varastoon. Nykyisessä kodissa se toimisi taas, joten pitääpä kaivaa se jostain esille. Macchiato on kyllä hyvä, koska tykkään kahvin mausta enemmän kuin maidon, mutta jostain syystä kahvilassa istuskellessa kahvin toivoo riittävän pidempään, joten päädyn yleensä latteen. Mutta tuplaespressolla, että saa kunnolla kahvin makua :). Mutta siis nam, piparminttulatte kuulostaa herkulta! Saisikohan sitä vielä jostain?

      • Marimente 16.11.2016, 14:20

        Meillä myös porukat tykästyi täällä käydessään mutteripannukahviin, ja onhan se hyvää (ja vahvaa!). Moni ihmettelee Italiassa kahvia tilatessaan, minne loput kahvista jäi, kun eteen tarjoillaan pikkuinen mutta sitäkin tujumpi espressokupponen, joka kiskaistaan kitaan 30 sekunnissa ja jatketaan matkaa. Muutama italialainen kaveri on virkkonut kyllä pitävänsä myös suodatinkahvista, muttei sitä kuulemma pitäisi kutsua kahviksi 😀 Piparminttulattea olen viimeksi juonut parisen vuotta sitten Suomessa…ehkäpä esim. Starbucksista löytyy kausituotteena peppermint mochaa?

        • Cocoa etsimässä 22.11.2016, 09:12

          Me kyllä tykätään pikkuisista ja vahvoista espressokupposista, mutta niiden äärellä ei kyllä toden totta istuskella ja seurustella… Ja sitten taas kahviloiden ja ravintoloiden suodatinkahvit on tosiaan meidän makuun aina vähän laihoja, joten ulkona kahvitellessa tulee sitten yleensä otettua joku latte tai cappuccino tai mocha (jos suklaahammasta kolottaa). Täytyypä nyt joulunaikaan kyttäillä tuota peppermint mochaa, kuulostaa niin hyvältä!

Leave a Comment