≡ Menu

Lääkärireissu Meksikossa – ”Nyt sattui Arnaa varpaaseen!”

Tarinoita maailmalta

Vedet kihosivat silmiin ja parkaisin kivusta. Olin jättänyt pahaa-aavistamattoman pikkuvarpaani väärään paikkaan ja vetäissyt hostellihuoneemme raskaan puuoven surutta sen yli. Nyt sattui.

Pian pahin kipu kuitenkin laantui, ja vaikka varvas turposi kaksinkertaiseksi ja muuttui helakanpunaiseksi, ajattelin vaivan menevän muutamassa päivässä ohi. Olihan näitä varpaita kolhittu ennenkin. Iloitsin varvastossukeleistä, sillä turvonneen varpaan survominen ahtaaseen umpikenkään ei houkutellut.

Kun vaiva ei muutaman viikonkaan päästä osoittanut parantumisen merkkejä, vaan päin vastoin turvotus lisääntyi ja kävely oli alkanut käydä vaivalloiseksi, oli aika hakeutua lääkärin pakeille.

Mikä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Olimme tässä vaiheessa matkaa Isla Holboxilla, joka on pieni saari Jukatanin niemimaan pohjoisrannikolla. Muutaman kymmenen kilometrin mittaiselta ja vain 1,5 km leveältä saarelta saattaisi olla hankala löytää kansainvälistä lääkäriasemaa, tai no, minkäänlaista lääkäriasemaa sen puoleen. Saaren ”keskusta” oli kaksi katua ristiin ja muutamia niiden ympärille ripoteltuja majataloja ja kuppiloita. Aloimme katua, ettemme olleet hoitaneet lääkärireissua Cancúnissa, jossa vaihtoehtoja olisi varmasti löytynyt.

Käännyimme hostellimme puoleen. ”Tottahan toki saarella on lääkäriasema!” Sen kerrottiin sijaitsevan vain parin korttelin päässä keskusaukiolta eli lyhyen kävelymatkan päässä kämpiltämme. Se olisi tosin auki vain joinakin päivinä viikossa ja muutaman tunnin kerrallaan, mutta onneksemme se sattui olemaan avoinna juuri nyt.

Linkutimme paikalle.

Lääkäriasema osoittautui paikalliseksi terveyskeskukseksi. Vastaanottovirkailija ei puhunut englantia, joten sönkötimme espanjan ja elekielen sekoituksella, että varvas on rikki, lääkärille pitäisi päästä. Meidät ohjattiin odottamaan täpötäyteen odotushuoneeseen.

Pitkähkön odotuksen jälkeen pääsimme vastaanotolle. Lääkäri puhui onneksi auttavaa englantia ja me auttavaa espanjaa, joten kahta kieltä ja näyteltyjä kohtauksia yhdistellen saimme asian esitettyä. Lääkäri kyseli ja minä vastailin. Kyllä, on kipeä. Ei, ei ole kuumetta. Kyllä, on ollut koko ajan näin turvonnut.

Lääkäri ohjasi meidät takaisin odotushuoneeseen ja sanoi palaavansa kohta asiaan. Pian paikalle saapui sairaanhoitaja raahaten mukanaan kampaamoista tuttua hiustenkuivaajaa. Tiedättehän, se 90-luvulta tuttu, pyörillä kulkeva, hirvittävää ääntä pitävä kypärä, joka asetetaan permanenttirullien päälle puoleksi tunniksi?

Ai, ei se ollutkaan hiustenkuivaaja. Sehän olikin röntgenlaite – niinpä tietenkin. Hoitaja asetti jalkateräni oikeaan asentoon, sääti ”kypärän” varpaan päälle ja jonkinlaisen levyn sen alle ja räpsäisi muutamat röntgenit. Siinä niin, keskellä odotushuonetta ja kymmeniä muita potilaita! No, ei kai näistä vehkeistä nyt niin paljon sitä säteilyä tule…

Sitten taas odotettiin.

Lääkäri kutsui meidät takaisin vastaanottohuoneeseen ja kertoi ilouutiset: varvas ei ole murtunut! Todistusaineistoksi hän ojensi minulle mustan postimerkin, joka osoittautui äsken otetuksi röntgenkuvaksi. Valoa vasten katsottuna siinä näkyi pieni suttuinen varvas, eikä tosiaankaan minkäänlaista murtumaa. Olimme purskahtaa nauruun, mutta yritimme kuunnella lääkäriä tarkkaavaisesti.

Varvas saattoi kuitenkin olla tulehtunut, lääkäri jatkoi, minkä takia minun olisi tultava hänen yksityisvastaanotolleen, jossa hän voisi antaa minulle antibioottikuurin. Terveysasemalla kun lääkettä ei ollut saatavilla. Saimme käsin piirretyn kartan ja kehotuksen saapua joskus illemmalla.

Illalla saavuimme karttaan merkittyyn osoitteeseen, joka osoittautui pienen hiekkapihan ympäröimäksi asuintaloksi. Pihalla juoksi lapsia ja koiria, ja oven tuli avaamaan naishenkilö – tohtorin vaimo. Meidät ohjattiin perheen eteisen läpi huoneeseen, jossa aiemmin tapaamamme lääkäri huppariin pukeutuneena jo odottikin meitä. Tilanne alkoi tuntua hieman epämääräiseltä.

Kun lääkäri kehotti minua riisumaan housuni ja käymään hoitopöydälle vatsalleni, olo kävi entistä tukalammaksi. Miten housut ja kipeä varvas liittyvät toisiinsa? Pian tajusin, että lääkäri aikoi pistää antibioottia suoraan kankkuun.

”Arto, katso muuten sitten tarkkaan, että neula otetaan steriilistä pakkauksesta ja pistosalue puhdistetaan kunnolla. Katso tosi, tosi tarkkaan!”

Vaikka itse tohtori ja hänen kotoisa vastaanottohuoneensa eivät suoranaista ammattimaisuutta henkineetkään, itse toimenpide tapahtui kaikkien (tuntemiemme) lääketieteen sääntöjen mukaan. Antibiootit kankussani sain vielä hoito-ohjeet matkaan: minun oli määrä liottaa varvasta kuumassa suolavedessä puoli tuntia kerrallaan pari kertaa päivässä. Kävimme siis kotimatkalla marketin kautta ostamassa paketin suolaa.

Kipeän varpaan tarina ei valitettavasti pääty tähän, vaan jouduin käymään sen kanssa lääkärissä vielä New Yorkissa ja koti-Suomessakin. Mehiläisessä varvas kuvattiin ihan oikealla röntgen-laitteella ja murtumahan sieltä löytyi. Varvasmurtumille ei tosin voi tehdä juurikaan, mutta minulla pahimpaan kipuun auttoi se, että pikkuvarvas teipattiin kiinni nimettömään. Suomessa lääkäri varoitti, että varvas ei välttämättä parane kokonaan täysin, ja pystyin pitkään käyttämään vain tilavia kenkiä. Nyt neljä vuotta tapaturman jälkeen voinen katsoa olevani aika onnekas, sillä varvas on palautunut niin normaaliksi, että perusarjessa vaivaa ei enää edes muista. Kapeat korkkarit olen kyllä saanut unohtaa loppuelämäkseni, eli tästä lähin jaloissani näkee vain tennareita, lenkkareita ja muita leveälestisiä jalkineita. Muistakaahan siis lapset: olkaa varovaisia niiden ovien kanssa!

murtunutvarvas

Lääkärin ohjeita noudattamassa. Hostellihuoneen roskikseen suolalla kyllästettyä kuumaa vettä ja jalka kylpyyn! Tuo Arnan kädessä oleva kirja on muuten maailman hirveintä skeidaa, joten jos The Ruins tulee jossain vastaan, älä ihmeessä erehdy aloittamaan sitä. Tämä oli ainoa kirja, joka Arnalta jäi pitkällä reissulla kesken – ja syystä.

rontgenkuva

Oletteko ikinä nähneet söpömpää röntgenkuvaa? Käsi ylös kuka erottaa kuvassa murtuman!

{ 1 comment… add one }
  • Miraorvokki/Pöndekengissä 18.12.2016, 14:46

    APUA 😀 En kestä näitä tapahtumia ja tapaturmia, onneksi ei ole koskaan sattunut mitään pahempaa.. Kauhistuin jo että mitähän tässäkin tarinassa loppupeleissä on käynyt mutta hyvä että tästäkin selvittiin! Mahtavaa – näitä lisää 😀

Leave a Comment