≡ Menu

Lovina – “You want massaaaaaage?”

(Meillä jäi taannoin muutama Bali-aiheinen juttu odottamaan julkaisua myöhemmin, joten postataan ne nyt tähän väliin. Siirretään ne sitten myöhemmin ajallisesti oikeaan kohtaan blogissa. Oltiin Balilla siis heinäkuun alkupuolelta elokuun alkupuolelle, ja tämä juttu sijoittuu heinäkuun loppupuolelle.)


Lovinan maaperä on vulkaanista, joten rantahiekkakin on mustaa.

Kun oltiin oltu Ubudissa kokonaiset kaksi viikkoa, meille tuli yhtäkkiä tarve vaihtaa maisemaa. Päästä pois kaupungista, nähdä jotain uutta tai ihan vaan relata jossain rauhallisessa paikassa, jossa ei olisi niin paljon tekemistä. Päätettiin poiketa muutamaksi päiväksi jonnekin ja palata sitten Ubudiin tekemään muutamia must-juttuja, jotka toistaiseksi oli jäänyt tekemättä. Katseltiin karttaa, plärättiin opaskirjaa ja päätettiin ottaa suunnaksi pohjoinen Bali ja siellä Lovina ja Munduk. Tiedossa olisi ensin rantalomailua ja sitten vähän patikointia vuoristomaisemissa.

Hypättiin heti seuraavana aamuna minivanin kyytiin ja lähdettiin köröttelemään kohti Lovinaa. Maisemat olivat upeita ja tuntui hyvältä olla taas tien päällä. Tunnelmat olivat innostuneet ja odottavat. Kolmen tunnin ajomatkan päätteeksi saavuttiin Lovinaan ja jonkun hotellin pihaan. Oltiin kaukana Kalibukbukista eli ns. keskustasta, mutta bussifirma yritti tietysti myydä oman puljunsa hotellia, sitä jonka pihaan oltiin päädytty. Me haluttiin päästä Kalibukbukiin, joten nykäistiin reput selkään ja lähdettiin kävelemään. Välittömästi hotellialueen ulkopuolella meitä oli vastassa sankka joukko perskärpäsiä eli mopokuskeja, jotka alkoivat tarjota majapaikkoja. Täysin vastoin tapojamme päätettiin kerrankin katsoa erään yhden kuskin tarjoama paikka – tiedä vaikka olisi hyväkin – ja hypättiin mopojen kyytiin, Arna toisen kaverin pakkarille ja Arto toisen. Tien päällä meille tehtiin selväksi miten kaikkien muiden paikat on ihan persiistä ja heidän paikkansa mitä mainioin. ”To tell you the truth…”, tiedättehän.
Kymmenen minuutin ajomatkan jälkeen Arna päätyy majapaikan pihaan ja jää odottelemaan Artoa. Ei näy, ei kuulu. Minuutit kuluvat, eikö me nyt ajettu muka ihan peräkanaa? Pitkältä tuntuneen ajan päästä mopokuskin puhelin soi, toinen kuski on ajanut Arton jonkun toisen majapaikan pihaan. Arna hermostuu ja alkaa nalkuttaa omalle kuskilleen, ettei yhtään tykkää tällaisesta toiminnasta. Pian Arto kaartaa pihaan ja kertoo, että majapaikassa jossa he kävivät kääntymässä, vastaanottohenkilö oli sanonut, että tyttöystävä olikin jo käynyt siellä, mutta ei ollut kelpuuttanut paikkaa. Arto oli miettinyt, että tuntuisi aika tosi oudolta, että Arna olisi käynyt katsastamassa mestan ja lähtenyt omin päin jatkamaan jonnekin muualle, mutta tajusi sitten heti, että tyypit puhuu paskaa. Tässä vaiheessa molemmat oli sen verran hiilenä, että päätettiin antaa perskärpästen pitää puljunsa. Jotka eivät muuten sijainneet Kalibukbukin keskustassa, eivätkä rannalla, eivätkä maksaneet 150 000 rupiaa niin kuin oli sanottu.
Käveltiin takaisin pääkadulle ja hypättiin bemoon, joka vedätti meiltä ylihintaa (20 000 rp per nuppi kun käypä hinta olisi ollut 5000 rp), mutta päästiin vihdoin Kalibukbukiin. Roudattiin reppumme välittömästi lähimpään ravintolaan, tilattiin kylmät Bintangit ja alettiin rauhoituttuamme metsästää majapaikkaa. Kalibukbukin rannan välittömästä läheisyydestä ei löytynyt kuin kalliita resortteja ja kauempana biitsistä olevat, meidänkin kukkarollemme sopivat asumukset olivat täynnä. Soitettiin parin kilometrin päässä sijaitsevaan, LP:ssa mainittuun ja Tripadvisorissa kehuttuun Gede Homestayhin ja saatiin huone varattua seuraavaksi päiväksi. Ensimmäiseksi yöksi suhteellisen edullinen huone löytyi ravintolan vierestä ja eipä aikaakaan kun oltiin rentoutumassa uima-altaalla.
Lovina on aikamoinen turistikylä. Kalibukbuk on täynnä ravintoloita, krääsämyymälöitä ja perskärpäsiä joita myös kaupustelijoiksi kutsutaan. Mopokyytejä, autokyytejä, delfiiniretkiä, hierontaa ja saronkeja tyrkytetään joka välissä ihan hermostumiseen asti. Auringon laskettua edellä mainitut myyntiartikkelit vaihtuvat taikasieniksi ja marijuanaksi. Hmm, pitäisiköhän Arton käydä parturissa ja ajaa parta? Anturan-rannallakaan, siellä missä Gede Homestay sijaitsi, ei saatu olla rauhassa, vartin välein joku tuli esittelemään itsensä ja tarjoamaan hierontaa. “You want massaaaage, miste?” toistui päivittäin niin useasti, että jo parin päivän jälkeen alkoi mennä hermo, eikä todellakaan tehnyt mieli hierontaa.

Anturan-ranta

Kanat rannalla eli chicksit biitsillä

Sea, sunshine, sunsets

Päätettiin mennä rentoutumaan päiväksi aivan Lovinan läheisyydessä sijaitseville kuumille lähteille (Air Panas Banjar). Bemo alle ja menoksi! Autokyydin hinnaksi tuli 20 000 rp (alle 2 e) per nokka, joka oli ehkä ylihintainen taksa, mutta ei jaksettu käyttää aikaa ja voimia taas kerran tinkihommiin. Kuumat lähteet näyttivät vettä kidoistaan syöksevine lohikäärmepatsaineen, sameavetisine altaineen ja kylpijöineen juuri siltä miltä oltiin odotettu. Täällähän voisi viihtyä tovin! Harmi että paikka oli tupaten täynnä. Suurin osa porukasta näytti kuitenkin olevan turistiporukoita, jotka pikaisen kastautumisen jälkeen kiiruhtivat busseilleen ja seuraaviin nähtävyyksiin. Yhtäkkiä mesta oli lähes autio. Altaiden lämpötila vaihtelee ja oltiin kuultu, että kuumimpien kanssa saa olla varovainen ettei polta itseään. Siitä ei kyllä tällä kertaa ollut pelkoa, kaikki paljut tuntuivat oikein miellyttäviltä. Jotakuta saattaa haitata paikan ominaistuoksu, me sanottiin sitä kananmunapieruksi, vaikka rikki se siellä oikeasti taitaa haista. Kannattaa myös vähän katsoa mitä päälleen laittaa. Arton valkopohjaiset simmarit muuttuivat oranssin kirjaviksi pulikoinnin aikana, eikä niitä enää puhtaaksi saatu. Lämpimässä vedessä köllöttely oli oikein mukavaa ja me viihdyttiin siellä useampi tunti. Suosittelemme lämpimästi.
Lämpimässä lähteessä oli lupsakkaa lillutella.

Sen sijaan delfiinibongausta, jota myös Lovinassa kovasti tarjotaan, ei voida suositella. Ensinnäkin siksi, ettei moisella retkellä itse käyty, ja toiseksi koska kuultiin niiden olevan hyvin arveluttavia toiminnaltaan. Eläinten hyvinvointi ei ole prioriteetti numero yksi.

Lähteillä käynnin lisäksi Lovinassa ei juuri tehty muuta kuin lojuttiin, luettiin ja ihailtiin kauniita auringonlaskuja kylmä bintang tai lasi arakia kyytipoikana. Uiminen ei oikein onnistunut veden roskaisuuden vuoksi. Meri oli suorastaan törkyinen. No, nähtiinpä me sentään oikein kaunis meritähti siellä kaiken rojun keskellä.

Upea auringonlasku

Ai että, kyllä on tässäkin kaunis auringonlaskukuva!

Viivyttiin Lovinassa lopulta yli viikko, vaikka se ei ollut kummoinenkaan paikka. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että Lovinasta olisi pitänyt nipistää muutama päivä pois (tai jättää koko paikka käymättä), mutta mitenkäs sitä etukäteen voisi moista tietää? Patterit saatiin kuitenkin ladattua ja Arnan nuhanpoikanen taltutettua, oltiin siis valmiita reippailemaan Mundukin viileässä ja raikkaassa vuoristoilmassa!

error
{ 0 comments… add one }

Leave a Comment