Vaatimattoman näköinen, hunajankeltaisesta kalkkikivestä rakennettu tönö seisoo yksinäisenä tienposkessa. Oviaukon eteen asetetuista muovisista hedelmä- ja vihanneslaatikoista hintakyltteineen sekä talon kulmalle pystytetystä mainosplakaatista tönön tunnistaa jonkin sortin kaupaksi.
Konstailemattoman julkisivun takaa löytyy lisää hedelmä- ja vihanneslaatikoita sekä myyntitiski, jonka takaa pääsee isompaan myymälätilaan. Hyllyt notkuvat viini- ja oliiviöljypulloja, hillo-, marmeladi- ja pateepurkkeja, säilöttyjä oliiveja, maustekastikkeita ja pikkelssejä. Yksi nurkkaus on omistettu tilan omille viineille, suuri pöytä keskellä huonetta tarjoaa toinen toistaan houkuttelevampia pussillisia paikallisia pikkuleipiä ja leivonnaisia. Yksi kokonainen hylly on omistettu talon nimikkotuotteelle, aurinkokuivatuista tomaateista valmistetulle tomaattitahnalle, jota tullaan hakemaan matkojenkin päästä.
Ta’Mena Estate -matkailupalveluyrityksen isäntä, harmaatukkainen Joe Spiteri, häärii puodissaan kuin liikaa energiajuomaa nauttinut Duracell-pupu. Välillä hän katoaa takahuoneeseen, seuraavassa hetkessä sivuovesta pihalle ja toisesta ovesta myyntitiskin puolelle. Kädet ja suu käyvät taukoamatta. Spiteri johdattaa maatilakierrokselle osallistuvan ryhmän pihalle ja alkaa kertoa bisneksestään.
Tilalla tuotetaan viiniä ja oliiviöljyä, viljellään hedelmiä ja vihanneksia sekä kasvatetaan eläimiä. Spiteri tarjoaa maatilakierroksia vain tällä pienemmällä näyttelytilalla, ja varsinainen tuotantotila viinikellareineen sijaitsee muutaman kilometrin päässä. Rinteellä viiniköynnökset vihertävät kaartuvissa riveissä, polun varrella omenat, päärynät, luumut ja oliivit kypsyvät puissaan ja eläinaitauksessa vuohien, possujen ja kanojen keskellä tepastelee kaksi hölmistyneen näköistä emua.
Spiteri puhuu kuin papupata ja hänestä huokuu intohimo ja ylpeys elämäntyötään kohtaan. Hän vangitsee kuulijan huomion läpitunkevan vaaleansinisellä katseellaan ja kertoo auliisti haasteista, joita hänen alansa kohtaa päivittäin.
Niin, maatalous on vaikeuksissa Gozollakin. Spiteri osoittaa tilansa ympärillä aukeavaa tilkkutäkkimaisemaa ja muistelee vanhoja hyviä aikoja, jolloin saari oli pääosin viljelymaata. Nyt tiloja on enää kourallinen. Maanviljelijät ovat häipyneet muihin hommiin, sillä ulkomailta tuotuja vihanneksia ja hedelmiä saa saarelle rantautuneista ulkomaalaisista supermarketista halvemmalla. Spiteri harmittelee, että ihmisten tärkeimmäksi ostokriteeriksi on muodostunut hinta.
– Supermarketista saa vedellä jatkettua oliiviöljyä ja hunajaa, jolla ei ole mitään tekemistä siitepölyn kanssa. Ihmiset eivät ymmärrä, ettei kunnollista extra virgin -oliiviöljyä voi saada viidellä eurolla.
Kun puhe kääntyy luomuviljelyyn, Joe puistelee päätään.
– En usko luomuun, hän toteaa ykskantaan.
Samalla kun esittelee vierailleen muurin koloissa rehottavaa kaprista, hän tarkentaa näkemystään. Hän ei vastusta luomua sinänsä, ja pyrkii itsekin käyttämään tilallaan mahdollisimman vähän torjunta-aineita, mutta täysin luonnonmukainen viljely ei hänen mukaansa ole Gozon kokoisella saarella mahdollista.
– Vaikka itse viljelisin luomusti, torjunta-aineet ajautuisivat mailleni muilta tiloilta.
Maatilakierros päättyy ja ryhmä palaa myymälän takapihalle. Myymälärakennuksen vieressä on valtava puulattiainen, seinätön juhlatila, jonka katokseksi on laskostettu valkoista kangasta. Valkoisella verhotut pöydät ja tuolit kielivät lähestyvästä hääjuhlasta, jonka järjestelyistä Joe perheineen vastaa. Kattoon on ripustettu ilmapalloryppäitä ja paperilyhtyjä, seinän vierustalle on somistettu pitkät pöydät ruokatarjoilua varten.
Katoksen alla, yhden pitkän pöydän ääressä iso seurue nauttii lounasta pitkän kaavan mukaan. Puheensorina ja naurunremakka täyttävät pihan. Maltan saarella asuva perhe on tullut Ta’Menaan ostoksille ja tuonut englantilaiset tuttavansa tutustumaan lempipaikkaansa Gozolla. Joe Spiteri varmistaa, että pöytäseurueella on kaikki hyvin ja jää hetkeksi päivittelemään Gozon maatalouden tilaa tutuille asiakkaille. Seuruetta Spiterin intohimo ja vankka tietämys puhuttelevat. He kertovat käyvänsä täällä säännöllisesti ostoksilla, sillä he haluavat ostaa paikallisia tuotteita, jonka alkuperän he tuntevat.
Joe palaa hääräilemään keskellä pihaa seisovan jykevän, mistäpä muusta kuin hunajankeltaisesta kalkkikivestä rakennetun leivinuunin ääreen. Keskipäivän kuumuus ottaa jo itsessään koville, mutta hehkuvan kuuman leivinuunin ääressä oleskelu on suorastaan tuskaista. Uunia on lämmitetty kymmenen tuntia, ja pian Joe sujauttaa sen uumeniin seurueen tilaamat pizzat ja foccacciat. Siinä ohessa paistuvat myös muutamat tilauspizzat, joita ollaan juuri tulossa noutamaan.
Aterian jälkeen seurue siirtyy myymälään, jossa olen pyörinyt jo tovin valitsemassa purkkeja ja purnukoita kotiinviemisiksi. Avoseinäisessä tilassa käy vilske. Spiterin perheen jäsenet useammassa sukupolvessa täyttävät hyllyjä ja palvelevat asiakkaita. Osa asiakkaista tutkii hyllyjen antimia kiinnostuneena, he ovat selvästi paikalla ensimmäistä kertaa. Osa näyttää kanta-asiakkailta. He kantavat auton takaluukkuun viinilaatikoita, hedelmä- ja vihannespusseja sekä purkkitolkulla talon kuuluisaa tomaattitahnaa. Pian vastaan jolkottelee silmin nähden tiineenä oleva vuohi, joka on kuulemma tilan vanhan isännän lemmikki ja myymälässä ihan luvallisilla asioilla.
Asiakkaiden palvelemisen lomassa Joe Spiteri kumartuu liinan peittämän pöydän vierelle ja sujauttaa sen alle kahvitassillisen talon omaa makkaraa. Mitä ihmettä? Pian selviää, että pöydän alla asustaa parin päivän ikäinen kissapoikue, jonka emo on nälkäinen.
Seurue pakkaa kahden autonsa takaluukut täyteen viinilaatikoita, tomaattitahnapurkkeja ja tuoreita vihanneksia. Kun he kuulevat, että olen liikkeellä julkisilla liikennevälineillä, he kohottavat käsivartensa suurieleisesti.
– Tietenkään et jää odottamaan bussia, meillä on kyllä autossa tilaa! Mihin olitkaan menossa?
Saan seurueelta kyydin majapaikkaani Qalaan, josta he jatkavat lauttasatamaan ja kotisaarelleen Maltalle. Gozo on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Olen muutaman päivän aikana saanut kokea sellaisen määrän ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta, että tiedän palaavani tänne vielä.
Viimeistään sitten kun viimeinenkin purkki sitä herkullista tomaattitahnaa on loppu.
Mikä?
Ta’Mena Estate
Rabat Road Xaghra | tamena-gozo.com
Ta’Mena Estate on viinitila ja maatilamatkailuyritys, jonka palveluvalikoimaan kuuluu tuotteiden valmistamisen ja myynnin lisäksi maatilakierroksia, viininmaistelua, kokkauskursseja, catering- ja juhlapalveluita sekä tilausravintolapalveluita. Joe perheineen järjestää tilallaan myös erilaisia tapahtumia kuten viinifestivaaleja ja grillijuhlia.
Maatilakierrokset ja muut aktiviteetit on suositeltavaa varata etukäteen puhelimitse (numero löytyy nettisivuilta). Ajankohtaisin tieto tilalla järjestettävistä tapahtumista löytyy tilan Facebook-sivuilta.
Missä?
Tila sijaitsee Victorian ja Marsalfornin välissä. Parhaiten sinne pääsee omalla autolla, mutta myös bussi numero 310 pysähtyy tilan kohdalla. Bussi ei kulje kovin usein, joten aikataulut kannattaa selvittää etukäteen.
Mistä tunnetaan?
Ta’Menan tila on paikallisten keskuudessa tunnettu paksusta ja täyteläisestä, aurinkokuivatuista tomaateista valmistetusta tahnasta. Sitä voi käyttää mihin tahansa ruuanlaittoon ja sitä voi myös sipaista vedellä notkistettuna hyvän leivän päälle. Tahna on yksi maltalaisen keittiön kulmakiviä ja Ta’Menan tahna on kuulemma parasta. Tila valmistaa myös erinomaisia viinejä, joita tullaan hakemaan kauempaakin.
