≡ Menu

Melaka – herkuttelua ja historian havinaa

Melaka matkablogi

Oli jo pimeää kun saavuimme Melakaan. Chinatownin punaiset valot vihjasivat majapaikkamme Rooftop Guest Housen olevan jo lähellä. Nälkä kurni mahassa kirjautuessamme sisään. Yksikään ruokapaikka ei ollut enää auki, mutta onneksi paikan emäntä Mani oli (kuten lähes joka ilta) leiponut kakkua vieraidensa iloksi. Päälle vielä pari banaania ja uupunut matkaaja sai mennä nukkumaan kylläisenä.

Alun perin tarkoituksemme oli jatkaa Tiomanilta suoraan Singaporeen, mutta koska sopivan majoituksen löytäminen sieltä parin päivän varoitusajalla osoittautui mahdottomaksi, päädyimme Melakaan tappamaan aikaa muutamaksi päiväksi. Ja onneksi päädyimme!

Melaka (suomeksi kai virallisesti Malakka, mutta se kuulostaa ihan tyhmältä, joten me käytetään tässä malajinkielistä nimeä) on 450 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee 130 km Kuala Lumpurista etelään. Sen suuruuden päivät tärkeänä kauppasatamana ovat ohi, historiallisena kohteena sen arvo on kuitenkin mittaamaton. Kuuluuhan sen vanha keskusta Unescon maailmanperintöluetteloon.

Chinatown – kiinalainen kaupunginosa – on Melakan sydän, ja Jln Hang jebat, paremmin tunnettu nimellä Jonker Street tai Junk Street, on sen keskeisin katu. Lempinimet lienevät peräisin ajalta jolloin kadulla toimi lukuisia antiikkiliikkeitä. Onhan niitä siellä vielä edelleenkin, mutta suurimman osan liiketiloista täyttävät muodikkaat putiikit, turistirihkamakaupat, ravintolat ja ruokakojut.

Melaka_orankitalo_web

Orankitalossa toimii taidegalleria-myymälä

Viikonloppuiltaisin (pe–su) katu suljetaan autoilta ja tilan valtaa yömarkkinat. Perusmukavaa markkinahumua krääsineen, mutta erityisesti ruokapuoli kannattaa taas kerran tsekata ajan kanssa. Kadun päässä omaa showtaan vetää teräspappa Ho Eng Hui. Maailmanennätysmies ja kungfu-mestari. Malesialaiset ovat ennätyshullua kansaa (julkaistaanpa maassa omaa ennätyskirjaakin, Malaysian Book of World Records), ja niin tämänkin sedän toilailuja kerääntyy seuraamaan innokas ryhmä eri-ikäisiä katsojia illasta toiseen. Niin se ennätys? No tietenkin sormen tunkeminen kookospähkinän kuoren lävitse mahdollisimman nopeasti! Noin 30 sekunnissa!

Mies heitti läppää, nauratti porukkaa, nostatti yleisöä, rakensi jännitystä, antoi välillä ruoskan viuhua ja, totta kai, lupasi tunkea ennätyssormen pähkinän läpi salamannopeasti. Mekin jäimme seuraamaan esitystä. Vitsit muuttuivat pikkuhiljaa uhoksi, kuinka kova mies onkaan. Kokeiltiin hauista, esiteltiin mitaleja, kerskailtiin tienatuilla rahoilla, ihasteltiin kuvaa, jossa mies tapaa maan pääministerin. Niin, ja ihmeteltiin kuinka nopeasti sormen saakaan kookospähkinän läpi. Lopulta uho laantui turhautumiseksi, ihmiset eivät selvästikään osanneet arvostaa miehen saavutuksia. Joku uskalsi puhua puhelimessa, toiset rupattelivat keskenään. Herran tähden, kadulla, yömarkkinoilla! Kesken esityksen! Ettäs kehtasivat. Diiva vihelsi pelin poikki, sanoi ettei voinut suorittaa ennätystä näin epäkunnioittavassa ilmapiirissä. Olisimme tervetulleita seuraamaan kookoksen lävistystä taas seuraavana iltana. Yeah right.

Melaka_ennätysmies_web

Kungfu-mestari nostattaa yleisöä, Arna yrittää saada kookospähkinäennätyksen videolle

Ja takaisin pääasiaan eli ruokaan. Melakassa on rikas ja monipuolinen ruokakulttuuri ja syöminen onkin kaupungin parasta antia. Saimme majapaikkamme emännältä Manilta kattavan perehdytyksen paikallisista ruokaerikoisuuksista ja suositeltavista ruokapaikoista, joista ehdimmekin muutamassa päivässä testata suurimman osan.

Jonker88:sta saimme niin täydelliset Nonya-laksa-annokset ettei paremmasta väliä! Kokeile myös paikan cendolia, joka on Malesian lahja jälkiruokamaailmalle. Jonker 88 on suosittu, joten varaudu jonottamaan.

Melaka_cendol_web

Cendol on jälkiruokaherkku, jossa kulhon pohjalla on vihreitä riisijauhosta tehtyjä hyytelösuikaleita (=cendol), kidney-papuja, maissia ym., päällä kasa jäämurskaa ja kookosmaitoa, viimeistely kunnon lorauksella palmusokerisiirappia. Kuulostaa oudolta, mutta on hyvää!

Selvam on paikallisten suosima intialainen ravintola, joka sijaitsee joen toisella puolella aivan Little Indian kynnyksellä.

Melaka_intialainenruoka_web

Selvamin herkkuateria

Low Yong Mow on Tukang Besi -kadulla sijaitseva dim sum -paikka, josta saimme toistaiseksi parhaita pork paoja eli possupullia, joista paikka onkin kuuluisa.

Hoe Kee Chicken Rice Balls @ Jonker Street -paikan edessä oli joka päivä hillitön jono, jonka hännille asetuimme eräänä päivänä uteliaisuuttamme. Paikasta sai chicken rice ballsia eli melakalaisten versiota hainanilaisesta kanariisistä, jossa riisit on pyöritelty pingispallon kokoisiksi tiiviiksi palloiksi. Hyvää oli, kannatti jonottaa.

Kokeile myös näitä: melakalainen kevätkääryle popiah, ananashillolla täytetty Noniah-ananastorttu, spydäriä muistuttava paistettu retikkakakku ja vohvelihodari. Kaikkia näitä löydät halvalla viikonloppumarkkinoiden kojuista!

Melaka_retikkakakku2_web

Paistettu retikkakakku (fried radish cake) on kuin aasialainen spydäri!

Melaka_yömarkkinat_web

Arna valitsee dim sumeja viikonloppumarkkinoiden kojusta, 6 kpl maksoi 0,80 euroa

Ensimmäiset päivät oleskelimme yksinomaan Chinatownissa, mutta olihan kaupungissa muutakin nähtävää. Kiinalaiskorttelia reunustava kanaali on varsin kaunis kukkaistutuksineen, kahviloineen ja baareineen. Hetkittäin tuntui kuin olisi käyskennellyt Amsterdamissa. Jossain kaukaisuudessa sojotti portugalilaisen kauppalaivan masto. Melakan kaupunkikuvassa sekoittuvat viehättävällä tavalla entisten hallitsijoiden jättämät vaikutteet, aasialainen ilmapiiri ja boheemi kaupunkikulttuuri. Kaupunkia ovat hallinneet niin portugalilaiset, hollantilaiset kuin brititkin.

Melaka_jokivarsi_web

Jokivarsi muistuttaa hollantilaisten kulta-ajoista. Kaupunkiin pääsee tutustumaan myös jokiristeilyillä, mutta me ei tuhlattu moiseen.

Melaka_laiva_web

Kauppalaiva on jäljennös alkuperäisestä Flora de la Mar -laivasta, sisällä toimii melko mielenkiintoinen merenkulkumuseo

Punainen kaupunki tärkeimpine turistinähtävyyksineen on näkyvin osa entisten siirtomaaisäntien herruudesta. Se on myös pahin turistirysä mitä kaupungista löytyy. Överisti koristellut yltiövärikkäät riksat kuskaavat turisteja popin pauhatessa valtavalla volyymilla, ja sama tusinatavara toistuu vierekkäisten rihkamakauppiaiden myyntikojujen valikoimissa. Turisteja kuskataan paikalle bussilaumoittain ottamaan pakolliset poseerauskuvat. Mekin jaksettiin siellä hetki pällistellä, mutta sitten oli päästävä karkuun sitä hälinää.

Melaka_punainenkaupunki_web

Punaisia rakennuksia ja punaisia kukkia punaisessa kaupungissa

Melaka_riksat_web

Riksojen koristelussa ei ole värejä ja kukkia säästelty

Kiipesimme läheiselle kukkulalle, jonka huipulta löytyi portugalilaisen merikapteenin rakennuttama St. Paulin kirkko, jota on muuten käytetty aikanaan myös ruutivarastona. Meille mielenkiintoisen paikasta teki se, että siellä on aikanaan vaikuttanut myös lähetyssaarnaaja Pyhä Francis Xavier, jonka ruumis säilöttiin hänen kuolemansa jälkeen kyseiseen kirkkoon. Muutama vuosi sitten törmäsimme miehen jäännöksiin Intian Goassa, jonne ne sittemmin on Melakasta siirretty. Goassa 1500-luvulla eräs portugalilainen nainen oli purrut pyhän miehen jäännöksistä varpaan irti päästäkseen osalliseksi korkeammasta voimasta. Outoa on, että myös Melakan kirkon edustalla sijaitsevalta Francis Xavierin patsaalta puuttuu varvas…

Melaka_xavier_web

Ruutivarastona toiminut kirkko, valkopukuinen herra on Francis itse.

Yhtä kaikki, Melaka on todella viihtyisä kaupunki. Se on kaunis, asukkaat mukavia ja ruoka monipuolista ja todella herkullista. Olisimme voineet jäädä sinne pidemmäksikin aikaa, mutta meillä alkoi jo menojalka vipattaa, ajatuksissa siinsi Singapore.

Majoitusvinkki: Suosittelemme Roof Top Guest Housea, joka sijaitsee erinomaisella paikalla Melakan Chinatownin laidalla. Isäntäpari Mani ja Raymond pitävät todella hyvää huolta vieraistaan ja guesthousesta. Me asuimme (paikan ehkä ainoassa?) kahden hengen kylpyhuoneellisessa huoneessa, joka oli erittäin siisti ja viihtyisästi sisustettu, tilava jopa, mikä on tämän hintaluokan majapaikoissa harvinaista. Huoneen hintaan ei sisälly aamiaista, mutta tarjolla oli meidän visiittimme aikana joka päivä Manin leipomaa kakkua tai piirakkaa sekä hedelmiä. Keittiössä on myös juomavesiautomaatti, mikä on suuri plussa, sillä vettä kuluu näissä ilmasto-olosuhteissa rutkasti, ja veteenkin saa kulumaan aika paljon rahaa (puhumattakaan vesipullojen aiheuttamasta jätemäärästä). Huone maksoi noin 20 euroa yöltä, paikassa on myös halvempia huoneita (dormeja ja kylppärittömiä privaattihuoneita).

{ 0 comments… add one }

Leave a Comment