≡ Menu

Molea ja mezcalia – kokkikurssilla Oaxacassa

Tarinoita maailmalta

Kapusimme ahtaat kierreportaat ylös miehen kotiin. Valo tulvi ikkunoista vaaleaan huoneeseen. Vitivalkoiset seinät oli sutattu täyteen tervehdyksiä ja kiitoskirjoituksia. Muuten tila olikin oikeastaan kuin kenen tahansa koti.

Nostimme torilta juuri hankkimamme ruokaostokset avokeittiön pöydälle. Mies, Agustín nimeltään, laittoi letkeää musiikkia soimaan ja kehotti ottamaan jääkaapista olutta. Siinä keskellä kirkasta aamupäivää, ennen kuin olimme ehtineet edes aloitella kokkauspuuhia, hän suositteli maistamaan myös esille ottamaansa mezcalia, se kun olisi kuulemma parasta mahdollista. Ei mitään kaupan litkua, vaan lankomiehen kotipolttoista laatutavaraa.

Kuulostaako perinteiseltä kokkikurssilta? Ei meistäkään. Mutta miten ihmeessä olimme päätyneet tänne Agustínin keittiöön?

Vietimme Meksikon Oaxacassa yhteensä kymmenen päivää, emmekä tuona aikana poistuneet kaupungista kertaakaan. Vaikka lorvailu onkin mitä parhainta ajanvietettä, olimme halunneet käyttää vaihteeksi aikaa muuhunkin kuin joutenoloon, joten ensitöiksemme olimme ilmoittautuneet espanjan kielikurssille. Pieni kielikylpy teki hyvää, ja viikon intensiivikurssilla sanasto ja kielioppi palautuivatkin mukavasti mieleen. Kun kommunikointi alkoi sujua paremmin ja paremmin, päätimme tutustua myös alueen taiteeseen ja ruokaan.

Taiteen, käsitöiden ja ruuan ystävälle Oaxaca onkin mitä mainioin matkakohde! Galleriaa, käsityöpajaa ja putiikkia löytyy joka sormelle, ja kotiinviemisiä tulikin ahdettua rinkkoihin enemmän kuin olisi ollut suotavaa. Ups.

Herkuttelijalle Oaxaca on suoranainen paratiisi! Alueella on omat erikoisuutensa kuten quesilla eli keräjuusto ja grillimaustetut heinäsirkat, joita paikalliset tuntuivat popsivan ahkerasti. Niin mekin. Ja pakko myöntää, että keräjuusto maistui paremmin, vaikka ei ne heinäsirkatkaan hullumpia olleet.

Kaupungin keskusta on täynnä viihtyisiä ravintoloita, mutta niiden ollessa budjetillemme vähän liian tyyriitä, päädyimme herkuttelemaan pääsääntöisesti pienten taquerioiden antimilla. Ja juuri näitä kansan herkkuja halusimme päästä itsekin tekemään! Molet, tamalet, pozole-keitto ja jos jonkinmoiset tortakset, tacot, tostadat, tortillat ja tlayudakset – niiden valmistamisen jalon taidon paloimme halusta taitaa!

Istuimme eräänä päivänä kahvilan terassilla kun mies lähestyi meitä. Hän esittäytyi Agustíniksi ja ojensi kokkikoulua mainostavan lentolehtisen. Mies kertoi pitävänsä kurssit kotonaan rennolla otteella ja hänellä oli ollut paljon pohjoismaalaisiakin asiakkaita. Sanoimme miettivämme asiaa. Googlettelun perusteella kurssi vaikutti hyvältä, ja pian meillä olikin miekkonen langan päässä.

Sovimme tapaavamme kauppahallissa, jossa hoitaisimme päivän ruokaostokset. Agustín esitteli meille torin antimia ja maistatti paikan erikoisuuksia. Kiertelyn ohessa ruokakorimme täyttyi toinen toistaan herkullisemmista tykötarpeista, kuten erilaisista chileistä, paprikoista, avokadoista, tomaateista, yrteistä…

Hyppäsimme autoon ja suuntasimme Agustínin keittiöön. Kokkailu sujui rennosti, yksi mole saattoi koostua lähes 30 raaka-aineesta ja mausteesta. Arna kirjoitti kuumeisesti ohjeita ylös. Välillä istuttiin alas, maisteltiin mezcalia ja juteltiin niitä näitä. Lähinnä keveitä, mutta Agustin kertoi avoimesti dramaattisistakin elämänvaiheistaan. Ja sitten taas kokkailtiin. Guacamolesta Agustin oli tarkka, että siitä ei saa tehdä liian tasaista, vaan sattumia olla pitää!

Salaatit jäivät meiltä tällä kertaa syömättä kun huomasimme isäntämme pesevän tuoreet vihannekset valkaisuaineella. Olimme asiasta suoraan sanottuna aika järkyttyneitä, sillä olemme tottuneet pitämään kloriittia hirveänä myrkkynä, jota ei ainakaan suuhun pidä mennä laittamaan. Agustin ihmetteli reaktiotamme kovin ja kysyi eikö Suomessa toimita samoin. “Millä te sitten pesette vihannekset?” Hän selitti, että vihannekset pitää pestä kunnolla, sillä torilla kaikki kähmivät vihanneksia likaisilla käsillään, ja pelkän puhtaan veden käyttö tulisi liian kalliiksi. Valkaisuainetta käytettäisiin niin pieni määrä, vain muutama tippa, ettei siitä olisi ihmiselle mitään haittaa. Emme olleet vakuuttuneita, joten jätimme rehut suosiolla syömättä. Jatkossa huomasimme, että tämä ei totisesti ollut vain köksänmaikkamme tapa, vaan valkaisuainepullo nökötti niin mehubaarien kuin ravintoloidenkin hyllyllä… Espanjanopettajammekin kertoi tämän olevan yleinen tapa. Kaikkea sitä… Tämän jälkeen sitä osasi arvostaa suomalaista puhdasta luontoa, puhtaita raaka-aineita ja puhdasta vettä ihan eri tavalla.

Noh, keskityimme siis herkullisiin kastikkeisiin, keittoihin ja tacoihin ja jätimme kasvikset sivuun. Ja kylläpä ruoka olikin hyvää! Koko kurssista jäi todella lämmin ja mukava muisto. Agustínin keittiössä ei fiinistellä eikä jäykistellä, vaan meininki on rentoa ja oikeastaan aika kreisiä. Me satuttiin olemaan tämän kurssin ainoat osallistujat (ilmeisesti Agustínilla ei ole minimiosallistujamäärää), mutta jos kurssille olisi osallistunut muita reissareita, meno olisi saattanut äityä vieläkin bilehenkisemmäksi. Vinkkinä annettakoon, että tämä kurssi ei ole ehkä lapsiperheille eikä tiukkapipoille. Eikä sellaisille, jotka ovat tosissaan opettelemassa ruuanlaittoa, sillä täältä ei ohjeita saa mukaan eikä kokkailun vaiheita käydä mitenkään järjestelmällisesti läpi, vaan kyse on ennemminkin hauskasta yhdessäolosta, jonka ohessa tulee oppineeksi asian tai pari oaxacalaisesta ruuasta.

Lähtiessämme Agustin lykkäsi vielä kokispullollisen lankomiehen kotipolttoista mezcalia matkaevääksi, ja kun Arto oli aiemmin kiinnostuneena kysellyt taustalla soivan artistin nimeä, antoi Agustin kyseisen levynkin vielä mukaan. Musiikkia kun hänellä kuulemma oli enemmän kuin tarpeeksi levyhyllyssään. Ja taisipa olla hieman ylpeyttäkin miehen äänessä kun sai oman kylän tytön levyn laittaa eteenpäin maailmalle.

Täytyypä joku päivä laittaa Lila Downs soimaan ja kokkailla vähän moleja.

Vielä kun saisi lankomiehen mezcalia jostain.

 

Cooking Classes Oaxaca

cookingclassesoaxaca.com.mx | agustinocc@gmail.com

Trailing Rachel -blogin artikkeli Agustínin kurssista

Tripadvisorin arviot

 

Oaxaca kokkikurssi Oaxaca kokkikurssi Oaxaca kokkikurssi Oaxaca kokkikurssi Oaxaca kokkikurssi Oaxaca kokkikurssi Oaxaca kokkikurssi Oaxaca kokkikurssi Oaxaca kokkikurssi

 

Lue lisää Tarinoita maailmalta

 

error
{ 1 comment… add one }
  • Heli / Heli voyage 18.12.2016, 12:20

    Kuulostaapa hauskalta! Mä viihtyisin varmasti tällä kurssilla. Täytyykin laittaa vinkki talteen siltä varalta että Oaxacaan joskus päädyn.

    Tripadvisorin tuoreiden kommenttien mukaan kursseja vetää myös Esperanza … Onkohan Esperanzan kurssilla yhtä letkeä tunnelma….

Leave a Comment