≡ Menu

Mun lupaus: Elämäni kunnossa maailmanympärimatkalle!

selkäkipu ja matkustaminen

[Arna]

Minulla on unelma.

Unelmoin paitsi toisesta maailmanympärimatkasta myös siitä, että pystyisin tuolla matkalla tekemään asioita, joihin en nyt pysty.

Patikoimaan pitkiä matkoja luonnon helmassa.

Kantamaan itse oman reppuni, pystyttämään telttani ja keräämään polttopuita.

Kalliokiipeilemään.

Kokeilemaan surffausta.

Ja hitto vieköön, ehkä jopa hyppelemään backflippejä purjeveneen kannelta.

Lantalla_joogaa

Viime syksynä kerroin kroonisesta selkäkivustani, joka vaikeuttaa jonkin verran ihan normaalia arjessa toimimista, mutta ihan erityisesti matkustamista. Tuolloin alkamassa oleva pilates-kokeilu jäi olosuhteiden pakosta kesken, mutta unelma selän täydellisestä kuntoutumisesta ja hyvästä fyysisestä kunnosta jäi.

Kun pari kuukautta sitten teimme päätöksen toisesta maailmanympärimatkasta, aloin välittömästi unelmoida elämyksistä, jotka haluaisin tulevalla matkalla kokea. Haaveilin patikkaretkistä Uuden-Seelannin satumaisissa maisemissa. Kuvittelin roikkuvani valjaiden varassa keskellä pystysuoraa kallionseinämää. Näin itseni istumassa surffilaudan päällä vasten horisonttiin laskevaa aurinkoa…

Ja sitten heräsin todellisuuteen. En pysty mihinkään noista, sillä rakas mutta raihnainen temppelini ei taivu.

Dalat_fillariretki

Sitten minä sisuunnuin. Ehkä en juuri tällä hetkellä pysty, mutta mitäpä jos kahden vuoden kuluttua pystynkin.

Ja jälleen kerran unelma muuttui suunnitelmaksi. Päätin olla elämäni kunnossa kahden vuoden päästä, jolloin täytän pyöreitä ja jolloin suuri seikkailumme alkaa. Pikakuurit eivät toimi (uskokaa pois – niistäkin on kokemusta!), mutta parissa vuodessa ehtii kyllä saamaan näkyviä (ja tuntuvia!) tuloksia aikaiseksi.

Suhteeni syömiseen, liikkumiseen ja kehooni on ollut aina siinä määrin kompleksinen, että tiesin tarvitsevani projektissani apua. Omillani saattaisin saada aikaiseksi hyvän alkupöhinän, mutta muutamaa viikkoa pidemmälle se ei kantaisi. Kokeiltu on, monta kertaa. Päätin siis hommata avukseni personal trainerin eli omavalmentajan.

CatBa_portaissa

Minulla on jonkin verran kokemusta PT:n kanssa treenaamisesta, joten tiesin mitä olin etsimässä. Tällä kertaa en halunnut kääntyä kuntokeskukseni puoleen, sillä pitkittyneet ja monimutkaiset selkäongelmani vaativat syvempää asiantuntemusta anatomiasta ja kroonisten vaivojen kuntouttamisesta kuin mitä perustreenareilla on tarjota. Vaatimuslistani oli muutenkin pitkä, sillä jos olin valmis sijoittamaan hyvinvointiini paljon rahaa, halusin saada rahalle myös kunnolla vastinetta.

Toivoin, että tuleva yhteistyökumppanini ei olisi juuri koulunpenkiltä työelämään siirtynyt, vaan että hänellä olisi mielellään jo jonkin verran sekä elämänkokemusta että valmennuskokemusta. Olisi etu jos hänellä olisi omakohtaista kokemusta kroonisista kivuista tai tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista. Aivan ehdottomasti hänellä pitäisi olla kokemusta asiakkaista, joiden kipuihin ja vaivoihin hän olisi onnistunut löytämään avun. Optimaalisessa tilanteessa hän olisi jopa käynyt läpi vastaavanlaisen ison elämänmuutoksen kuin mihin olin juuri päättänyt itseni sysätä.

CatBa_jumppa

Muistin ystäväni ja bloggaajakollegani Veera Biancan kertoneen Hyvinvointistudio Lupauksesta*, jonka nimi kuulosti niin houkuttelevalta, että päätin ottaa siitä selvää. Tutustuttuani Lupauksen nettisivuihin ja seurattuani jonkin aikaa heidän Facebook-fiidiään minulle tuli vahva tunne, että olen saattanut löytää etsimäni. Heidän lähestymistapansa vaikutti kokonaisvaltaiselta, ja heillä tuntui olevan ymmärrystä siitä, että elämänmittainen hyvinvointi on muutakin kuin kunto-ohjelmia ja ruokavaliolistoja.

Tapasin Riinan, jonka kanssa meillä löytyi heti yhteinen sävel. Kerroin tarpeistani ja tavoitteistani, jotka kohtasivat täysin Lupauksen toimintafilosofian kanssa. Kuultuaan tarinani Riina suositteli minulle valmentajaksi Sara Nevalaista, jolla on omakohtaista kokemusta vastaavanlaisista haasteista kuin joiden kanssa itse nyt painin. Tapaamisesta jäi hyvä fiilis, joten päätin lyödä kaupat lukkoon. Valitsin kolmen kuukauden Lupaus muutoksesta -treenipaketin, joka sisältää myös ravintovalmennusta.

Indonesia_lava-autossa

Olen tavannut Saran nyt kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla keskustelimme lähtötilanteestani ja tavoitteistani sekä teimme kuntotestit. Toisella kertaa pääsimme tositoimiin eli treenaamiseen. Ja voi vitsit että teki hyvää pistää itsensä koville! Sara on tiukka mimmi, joka ei päästä asiakasta helpolla, mikä on minulle vain ja ainoastaan plussaa. Olin esittänyt toiveen, että Sara rohkaisisi minua heittäytymään epämukavuusalueelle (koska siellä se kehitys tapahtuu!), ja sen hän totta totisesti teki – heti ekoissa treeneissä. Tulin itse asiassa jo ekalla kerralla tehneeksi asioita, joihin en tiennyt kykeneväni. Vaikuttaa lupaavalta! Treenaan Saran kanssa nyt kerran viikossa, minkä lisäksi noudatan hänen laatimaansa treeniohjelmaa.

Tällä kertaa olen päättänyt onnistua projektissa, jonka olen aloittanut elämässäni niin monta kertaa mutta aina jättänyt kesken. Tällä kertaa en halua enkä aio jättää kesken, joten olen nyt pohtinut paljon sitä, mitä tällaisen suuren muutoksen onnistuminen vaatii ja mitkä ovat sen esteitä.

Borneolla_pussituoli

Olen oivaltanut, että pysyvä elämänmuutos vaatii yhtä paljon duunia korvien välissä kuin treenisalilla, ellei enemmänkin. Jos haluaa asioiden muuttuvan, täytyy todella olla valmis muuttamaan niitä. Luopumaan jostain ja ottamaan vastaan uutta. Realistinenkin pitää olla. Muutos on prosessi, jonka eri vaiheissa pitää pysähtyä miettimään onnistumisia ja epäonnistumisia sekä tarvittaessa tarkistamaan kurssia. Itselläni on sellainen tunne, että en ehkä aikaisemmin ole ollut valmis muutokseen – tarpeeksi motivoitunut – mutta nyt uskon olevani. Ei, nyt OLEN valmis muutokseen!

Ensimmäisen treenin lopussa Sara näytti minulle motivaatiovideon liito-oravanpoikasesta, joka opetteli tuulettimen ääressä liitämään. Se ei vielä aivan luottanut omiin kykyihinsä, vaan aina kun siivet olivat ottamassa tuulta alleen, se tarrasi hoitajan sormesta tiukasti kiinni. Sara sanoi, että tuo liito-orava on kuin minä. Se ei vielä ihan uskalla, mutta jonain päivänä se liitää. “Jonain päivänä säkin vielä liidät.

Niin, jonain päivänä minäkin vielä liidän!

PS. Artikkelin kuvat ovat ensimmäiseltä maailmanympärimatkaltamme sellaisista tilanteista, joissa muistan selän vaikuttaneen jollain lailla matkantekoon tai elämyksistä nauttimiseen.

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Hyvinvointistudio Lupauksen kanssa, eli olen saanut pienen alennuksen treenipaketin hinnasta. Maksan kuitenkin omasta pussista suurimman osan, ja mielipiteet ovat luonnollisesti täysin omiani.

error
{ 19 comments… add one }
  • ulla 5.8.2016, 12:57

    Ooh ensinnäkin aivan ihana tuo unelma ja suunnitelma toisesta maailmanympärimatkasta! Nää kuvat sai mutkin haluamaan sellaiselle! Ai että! <3 Sitten toisekseen, hyvä Arna! Upea tuo pitkäntähtäimen suunnitelma. Jään seurailemaan. Itsellä pitäisi nimittäin aloittaa myös vähän sama projekti. Toivottavasti tämä antaa mulle myös lisäintoa jaksaa uskoa, että kaikki on mahdollista, kun on tahto! =)

    • Cocoa etsimässä 6.8.2016, 17:39

      Kiitos kommentista! <3
      Ja tervetuloa seurailemaan projektia! Kirjoittelen siitä varmaan silloin tällöin, vaikka ei tästä mitään elämäntaparemonttiblogia olekaan tulossa. Mutta koska joka tapauksessa pohdin erityisesti tavoitteisiin ja motivaatioon liittyviä asioita paljon, ja kirjoittelen niitä ylöskin, niin miksi en saman tien julkaisis täällä :). Ehkä niistä on jollekulle muullekin jotain iloa ja apua. Ja tsemppiä myös itsellesi jos ja kun samaan hommaan ryhdyt, voidaan vaikka tsempata toisiamme!

  • Anna / 270 degrees 5.8.2016, 20:03

    Hyvä sä, upeaa! Olet oikeassa siinä, että kahdessa vuodessa pystyy vaikka mihin. Nyt kun palkintona vielä siintävät kaikki nuo upeat kokemukset niin uskon, että todellakin saat tuloksia aikaan ihan jo senkin voimalla 🙂

    Ps. En ole edes vielä kotiutunut omalta ensimmäiseltä maailmanympärireissultani ja silti olen vähän kateellinen teille tuosta toisesta… ;D

    • Cocoa etsimässä 6.8.2016, 17:43

      Kyllä nyt on tosiaankin motivaatio aika kohdillaan, toivotaan (ja uskotaan) että saan sen pidettyä loppuun saakka :). Heh, tunnistan tunteen tuosta kaukokaipuusta vaikka edelliseltä reissulta ei ole päässyt vielä edes kotiin. Mulle ja meille molemmille oli aikamoista tuskaa kotiutua silloin aikanaan siltä ekalta pitkältä matkalta, ja oltais oikein mielellämme reissattu vielä vaikka toinen vuosi :).

  • Anu 5.8.2016, 20:06

    Tsemppiä, intoa ja sinnikkyyttä projektiisi, jossa ihan varmasti onnistut, sillä löysit itsellesi huipputrainerin.
    Sara on aivan ihana ihminen ja loistava personal trainer. Saran avulla pääsin aikoinani elämäntaparemonttia tehdessäni paljon paljon parempiin tuloksiin ja huomattavasti nopeammin kuin mihin olisin ikinä edes uskaltanut haaveilla itsekseni pääseväni.
    Taidankin alkaa seuraamaan blogiasi, jospa saisin sitä kautta itsekin taas vauhdin päälle omaan vähän jumahtaneeseen ja moninaisista syistä vähän takapakkiakin ottaneeseen projektiini.
    Go Arna!

    • Cocoa etsimässä 6.8.2016, 17:49

      Kiitos Anu! Onpa kiva kuulla hyviä kokemuksia Saran kanssa treenaamisesta :). Mulla on kyllä koko ajan ollut sellainen fiilis, että oikean tyypin olen valinnut avukseni. Ja lämpimästi tervetuloa blogin pariin! Me kirjoitellaan pääasiassa matkailuaiheista ja ruuasta, mutta aion kyllä palata aina välillä tähän elämäntaparemonttiinkin. Tiedä vaikka omista kokemuksista ja pohdinnoista olisi apua muillekin samojen haasteiden kanssa painiskeleville. Meillä on muuten myös varsin aktiiviset Facebook- ja Instagram-tilit, joista erityisesti ensin mainitulle uskon päivättäväni useammankin jotain tähän projektiin liittyvää.

  • IKILOMALLA 7.8.2016, 09:41

    Huikean haasteen heitit itsellesi! Isot tsempit tämän toteuttamiseen! Uskon että onnistut, koska palkintona on iso maailman seikkailu ja sen mukana tulevat kokemukset. En vieläkään usko, että te lähdette jo TOISELLE maailman ympäri matkalle! Maailman matkalla kannattaa samasta tavoitteesta pitää edelleen kiinni. Me yritämme myös reissun päällä urheilla säännöllisesti, vaikka se lomalla väliltä vaikealta tuntuukin. 😉

    Titta

    • Cocoa etsimässä 9.8.2016, 12:37

      Kiitos Titta! Uskon itsekin, että tällä kertaa onnistun :). Maailmanympärimatka tosin toteutuu riippumatta siitä onnistunko vain en, mutta terveellä selällä on kyllä monin kerroin helpompaa ja antoisampaa reissata.

      Mulla oli edellisellä reissulla jumppakamat ja PT:ltä saamani ohjelma mukana ja noudatin sitä reissun alussa tunnollisesti, mutta sitten vain parin viikon reissaamisen jälkeen selkä tilttasi ihan kunnolla, ja loppureissu menikin ihan vain selän kanssa selviämiseen. Tämä huomioon ottaen me oltiin kyllä silläkin reissulla varsin aktiivisia, mutta nyt kunto on päässyt ihan liian huonoksi. Suunta on siis vain ylöspäin!

  • Tää on kyllä huikean hyvä juttu, ja tykkään erityisesti siitä, että tämä projekti tähtää pitkäaikaiseen omaan hyvinvointiin eikä turhamaisuuksiin. Motivaatiokin on varmaan helpompi löytää, kun mielessä siintää maailmanympärimatka.

    Minulla sattuu olemaan tämä sama ongelma, diagnoosia myöten (välilevyrappeuma kahdessa kohtaa alaselässä). Toistaiseksi olen pärjäillyt välillä paremmin ja välillä huonommin, mutta fiksu jos olisin, aloittaisin itsekin tällaisen projektin jo nyt, eikä vasta sitten kun ongelmat ovat pahempia. Lääkkeitä menee jonkun verran, pyöräily auttaa todella paljon ja ah, ne syvät vatsa-, ja selkälihakset… Niiden kanssa olen ihan liian laiska. Otan susta itselleni uuden esikuvan ja seuraan projektia mielenkiinnolla. 🙂

    • Cocoa etsimässä 9.8.2016, 12:45

      Joo, tämä ei tosiaan ole mikään laihdutuskuuri tai bikinikuntoon-projekti, vaan tavoitteena on hyvä kunto ja toimintakyky. Itsekin olen kyllä osani ulkonäköpaineista ja -komplekseista kantanut, mutta niistä olen onneksi päässyt eroon :). Uskon myös, että “oikeat” tavoitteet motivoivat enemmän kuin turhanpäiväiset ulkonäköseikat.

      Mä en edes usko, että mun varsinainen ongelma on tuo välilevyrappeuma, vaan vuosien aikana kehittyneet lihasepätasapainot ja -kireys, hermotusongelmat ja huono lihaskunto. Välilevyille ei enää voi mitään, mutta niitä ympäröiville kudoksille onneks voi, joten ei muuta kuin hommiin!

      Mä en ole muuten käyttänyt lääkkeitä enää pitkään aikaan, vaan helpotan kipuja venyttelemällä ja rullailemalla lihaskalvoja. Mä kehitin jossain vaiheessa niin hyvän toleranssin kipulääkkeille, että niiden popsimisessa ei enää ollut mitään järkeä.

  • Upea juttu, Arna! Toivotan sulle ihan mielettömästi tsemppiä tähän pitkään projektiin. Ensimmäinen ja haastavin askel on jo otettu. Nyt vaan sinnikkyttä ja maailmanympärimatka silmissä panos omaan hyvinvointiin. Sä pystyt ihan takuulla siihen <3

    • Cocoa etsimässä 9.8.2016, 12:46

      Kiitos Jenna kauniista sanoistasi, jokainen tsemppi auttaa mua lähemmäs tavoitetta :).

  • Katja / Lähtöselvitetty 7.8.2016, 22:32

    Tunnistan hyvin tuon haaveen niistä asioista, joita haluaisi matkalla tehdä. Olen aina ollut laiskanletkeä menijä, ja erityisesti matkoilla olen nauttinut syömisestä ja juomisesta, joten kaikenlaiset urheilusuoritukset ovat jääneet tekemättä. Vaikkei minulla selän kanssa olekaan ongelmia, ei kunto oikein riitä kovin ihmeelliseen.

    Itse matkustan kolmen lapsen kanssa ja heistä vanhin on jo sen ikäinen (8-vuotias), että hän alkaa kaivata muitakin aktiviteetteja kuin makaaminen ja museot, ja hän olisi erittäin valmis aktiivisempaankin menoon. Olenkin päättänyt, että minun huono kuntoni ei saa olla este sille, että lapsi pääsisi kokeilemaan uusia asioita. Ei auta kuin ryhtyä kohentamaan kuntoaan, jotta jaksaa juosta lapsen perässä.

    Onnea sulle projektiin!

  • Saana 9.8.2016, 08:26

    Kaikki alkaa motivaatiosta! Loistava päätös, ja toivon totisesti, että onnistut. Ja uskon, että onnistut, vaikken mikään selkävaivojen asiantuntija olekaan! Luja tahto vie vaikka läpi kalliokiipeilyseinämän! 😉

    Hurjasti tsemppiä tavoitteen toteuttamiseen!

    • Cocoa etsimässä 9.8.2016, 12:48

      Kiitos Saana! Ja juuri näin, motivaatiosta se lähtee! Sen jälkeen tulee tieto, eli pitää osata tehdä oikeita asioita, ja siinähän mulla on nyt Sara apuna :).

      Odotan jo kovasti, että pääsen jonnekin sisäkiipeilyseinälle kokeilemaan! Vielä ei kannata, mutta ehkä parin kuukauden päästä… 🙂

  • Sanna I Siveltimellä 10.8.2016, 13:29

    Mä tsemppaan täällä myös hurjasti! Itselläkin on viime aikoina käynyt mielessä PT:n palkkaaminen. Ei tekis varmaan hullumpaa vahvistaa nimenomaan sitä selkärankaa ja sen ympärillä olevia lihaksia. Toivon todella että saisitte huoletta viilettää ympäri maailmaa sitten parin vuoden päästä, eikä typerät selkäviat olisi esteenä sille. Mä nään sut jo surffikurssilla ja hyppimässä mereen laivan kannelta – haluanhan sitä samaa itsekin 😉

    • Cocoa etsimässä 10.8.2016, 14:22

      Kiitos Sanna! Suosittelen kyllä PT:tä lämpimästi, erityisesti jos sattuu olemaan luonteeltaan laiska ja heikko ja hedonistinen kuten minä :), tai jos on joku erityisvaiva, tai jos kaipaa extraboostia tylsäksi käyneeseen treeniin. Mulla on kokemusta kahdesta Elixian PT:stä, yhdestä Fustra-PT:stä ja nyt Lupauksesta. Nykyinen vaikuttaa heittämällä pätevimmältä, mutta kyllä kuntokeskustenkin treenareista ihan hyötyä on, jos kaipaa vain tehoja ja tsempparia. Tukilihaksista kannattaa kyllä alkaa pitää huolta jo ennen kuin tulee vaivoja, sitten niistä on vaikeampi päästä.

  • Piia Kukkola 10.8.2016, 18:30

    Mun pitäis ruveta samaan urakkaan kuin sinäkin, mutta en mä siihen yksin pysty, eikä mulla ole rahaa mihinkään PT.hen. Saas nähä miten käy.

    Osallistu Riviera Maisonin pyyhkeiden arvontaan mun blogissa.

    • Cocoa etsimässä 7.9.2016, 15:03

      Kiitos kommentista ja pahoittelut etten ole vastannus aiemmin!

      PT on hyvä sijoitus ja sen rahan nipistää mielellään jostain muusta kun tietää että se tekee hyvää itselle. Tietysti ihan pienistä tuloista sellaiseen ei välttämättä ole varaa, mutta keskituloiselle ei ole mitenkään mahdoton homma.

Leave a Comment