Vuosi sitten kerroimme maailmanympärimatkamme joulusta, jonka vietimme Meksikon Puerto Escondidossa. Myös aikaisempina vuosina olemme viettäneet jouluja kaukana kotoa, muun muassa Kambodžassa ja Vietnamissa. Tällä kertaa ajattelimme raottaa teille joulunviettoamme täällä koti-Suomessa. Rakastamme joulua, ja 14 yhteisen vuoden aikana meille on ehtinyt muodostua aivan omannäköisemme jouluperinteet.

Joulun valmistelu

Jouluvalmistelut pyritään aloittamaan joka vuosi hyvissä ajoin, mutta jotenkin ne useimmiten jäävät viime tippaan. Ensimmäiset glögit keitellään jo pitkälti marraskuun puolella, jouluvalot ripustetaan ikkunoihin ensimmäisen adventin tienoilla (tai kun muistetaan) ja kuusi koristellaan vähintään viikkoa, paria ennen aattoa. Lahjat hoidetaan yleensä kertarykäisyllä viime tingassa, mutta niitä hankitaan vain hyvin pienelle porukalle ja varsin maltillisesti, joten urakka ei ole lainkaan vaativa, etenkin kun shoppailua tauottaa jouluolusilla pubissa. Joulukortteja olisi kiva lähettää, mutta stressin minimoimiseksi se on jäänyt jo useampana vuonna. Käymme aina myös fiilistelemässä kaikki Helsingin joulumarkkinat – ja Tallinnankin mahdollisuuksien mukaan.

Koristeina punainen joulukuusi ja katalonialaiset kakkaajat

Joulukuusi on meidän kodin keskeisin joulukoriste. Kirkkaanpunainen komistus kyllästetään vuosien varrella eri paikoista kerätyillä värikkäillä ja kitchahtavilla koristeilla. Kuusen valot ovat nekin punaiset, ja tähden virkaa toimittaa Berliinistä ostettu David Bowie -sätkynukke. Kakluunin eteen asetellaan riviin kolme kykkivää kakkaaja-hahmoa.

Aatonaattona munatotia ja lautapelejä

Viimeiset kauppahommat hoidetaan aatonaattona viimeistään iltapäivällä, jonka jälkeen rauhoitutaan jouluruokien laittoon ja rentoon joulunviettoon. Liedellä porisee lihaliemi, joululaulut raikaavat ja suut pistetään makeaksi kermaisella munatotilla. Kun kokkailut on saatu päätökseen on aika siirtyä jouluoluiden ja lautapelien pariin. Ja mitään uutuuspelejä ei meillä harrasteta, vaan esiin kaivetaan vanhat kunnon Afrikan tähti ja Hotelli.

Aattona perheen kanssa

Jouluaatto alkaa omassa kodissa kaikessa rauhassa. Aamupäivällä keitetään kookosriisipuuroa sekä katsotaan Joulupukin kuumaa linjaa ja tietysti Lumiukko. Puolen päivän jälkeen pakkaudumme kimpsuinemme ja kampsuinemme HSL:n bussiin ja huristelemme Arnan vanhempien luo, jossa sisarukset yleensä jo odottavatkin. Siellä ohjelmassa on joulusauna, perinteinen jouluateria kaloineen, kinkkuineen, laatikoineen ja rosolleineen sekä illan päätteeksi tietysti joulupukin vierailu ja lahjojen jako. Parasta jouluaatossa on yhdessäolo perheen kanssa ja 4-vuotiaan Pikku Ystäväisemme vilpitön ilo ja riemu. Illalla hyppäämme taksiin ja huristamme yöksi kotiin.

Joulupäivänä retki hautausmaalle ja blini-illallinen

Joulupäivän aamuna nukutaan pitkään ja pötkötellään kotivaatteissa. Iltapäivällä lähdetään Arnan siskon perheen kanssa Hietsun hautausmaalle, jossa käydään ensin moikkaamassa sukulaiset ja piipahdetaan sitten Taiteilijakukkulalla juomassa konjakkihömpsyt Mika Waltarille. Kirjailija itse saa toki myös naukun.

Hautuumaareissun jälkeen palataan kotiin ja pistetään taas pöytä koreaksi. Tällä kertaa vieraaksi saapuu Arnan toinen sisko, ja pöytään katetaan valtava keko rapeita blinejä ja niiden seuraksi mätiä höysteineen, suolakurkkua, sienisalaattia ja porotahnaa. Palan painikkeeksi kuohuviiniä ja tietenkin lautapelejä, joista joulupäivän suosikiksi on noussut Tori.

Tapaninpäivänä brunssi ystävien kanssa

Tapaninpäivän perinteeksi on muodostunut brunssi ystäviemme Tepon ja Paulin luona. Englantilainen Paul, joka tunnetaan myös A Brit in Helsinki -blogista, on aikamoinen velho keittiössä, joten pöytä notkuu yleensä paitsi perinteisistä englantilaisista jouluherkuista myös kaikenlaisista moderneista ja kekseliäistä ruokalajeista. Kaupungin paras brunssi!

Tapaninpäivän iltana nautitaan vielä joulutunnelmasta glögeineen ja joululauluineen, mutta seuraavana päivänä palataan taas arkeen ja aletaan odottaa piteneviä päiviä ja kevään lämmittävää aurinkoa :). Joulukoristeet kerätään tosin pois vasta loppiaisena – tai sitten kun muistetaan. Tekokuusestakin varisee muuten neulasia – meidän tapauksessamme punaisia sellaisia – joita imuroidaan nukkamatosta ja sohvatyynyjen väleistä vielä juhannuksenakin!

Hyvää joulua kaikille lukijoillemme!