Airlie Beachin jälkeen seuraava pysähdys oli Hervey Bay, 875 kilometriä itärannikkoa etelään. Meidän oli alunperin tarkoitus jatkaa Airlie Beachilta Noosaan, mutta Townsvillessä matkaopasta tutkiessamme hokattiin, että Hervey Bay on Australian paras valasbongauspaikka, ja bongailukausi oli vielä käynnissä noin marraskuun alkuun asti, joten päätettiinkin suunnata Noosan sijaan sinne! Noosa on kuulemamme mukaan (ja Arnan 18 vuoden takaisten muistikuvien mukaan) todella luonnonkaunis paikka, mutta aikataulusyistä se on tällä kertaa jätettävä väliin, kaikkialle kun ei valitettavasti ehdi.
Oltiin Hervey Bayhin saavuttuamme vähän väsyneitä 13 tunnin yöbussimatkan jäljiltä, ja eka päivä menikin ihan huilaillessa ja retkiä vertaillessa. Meillä oli suunnitelmissa vierailla myös maailman suurimmalla hiekkasaarella Fraser Islandilla, ja päätettiin tehdä sekin Hervey Baysta käsin. Vertailtiin taas retkiä, luettiin netistä arvosteluja ja päädyttiin Tripadvisorin ykkösiin Blue Dolphin Toursiin (valasretki) ja Cool Dingo Toursiin (Fraser Island). Varaukset sai tehtyä kätevästi hostellin kautta, joten ei muuta kuin retkikamppeita pakkailemaan!
Valasretkiä tehdään Hervey Baysta todella paljon, ja tarjontaa on monenlaista ja monelle kukkarolle. Useimmat retket ovat puolen päivän retkiä, mutta me päädyttiin koko päivän retkeen, sillä oltiin vähän huolissamme siitä, näkyykö niitä valaita ylipäätään kun kausi on aika lopuillaan. Valaat ovat nimittäin tähän aikaan vuodesta matkalla etelänavalle viettämään kesää, mutta ne pysähtyvät noin viikoksi Hervey Bayhin huilailemaan ja syömään. Ajateltiin, että koko päivän retkellä on enemmän aikaa väijyskellä niitä valaita ja näin ollen paremmat bongausmahdollisuudet.
Valaat kiertelivät venettä ensin vähän kauempana, mutta rohkaistuivat myöhemmin paljon lähemmäskin.
Ja mitä vielä! Bongailuasemiin päästyämme ei kestänyt kauankaan, kun jo nähtiin vähän kauempana ryhävalasemo poikasineen! Parivaljakko olla möllötteli lähellä pintaa, kävi vuorotellen välillä pinnalla hengittämässä (tämän huomasi kovaäänisestä puhahduksesta ja ilmoille purkautuvasta vesisuihkusta) ja
kierteli meidän piskuista venettä kiinnostuneen oloisena. Vaikutti siltä, että ne eivät olleet tänään kovin aktiivisella päällä, ja me ehdittiin jo ajatella että meidän bongaukset jäisivät pelkkiin selkäeviin, mutta kapu päätti kuitenkin, että meidän on syytä jäädä kärsivällisesti odottelemaan.
Äiti-valas ja vauva-valas
Hengityssuihku
Pieni infopläjäys taas tähän väliin. Ryhävalaita esiintyy kaikilla maailman valtamerillä, jopa Suomen vesillä on tehty kaksi ryhävalashavaintoa (vuosina 1978 ja 2006). Ryhävalaat viettävät kesät viileämissä vesissä sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla ja lisääntyvät talvisin trooppisilla ja subtrooppisilla vesillä. Täysikasvuinen ryhävalas kasvaa 12–19-metriseksi, ja painaa 25–48 tonnia! Valaille ominaisesti naaraat kasvavat uroksia suuremmiksi. Poikanen on syntyessään 3,5-metrinen, mutta syö heti ekoista päivistään lähtien hurjat määrät äitivalaan tuottamaa todella rasvaista (rasvaprosentti about 50, namnam!) ja ravinteikasta maitoa ja kasvaa ihan silmissä. Ryhävalaat ovat aika leikkisiä ja ne ovat myös tunnettuja kauniista laulannastaan.
Ryhävalaan koko ihmiseen verrattuna. Kuva: Chris huh
Meidän kärsivällinen odotus palkittiin kun osasimme sitä vähiten odottaa. Äitivalas hyppäsi koko massiivisen ruhonsa voimin ilmaan ja vauvavalas otti äidistä mallia ja hyppäsi perässä! On vaikea kuvitella vaikuttavampaa näkyä kuin nähdä kymmenien tuhansien kilojen painoisen valaan hyppäävän korkeuksiin ja paiskautuvan takaisin mereen valtavien vesimassojen ryöpytessä ympärillä. Ja
kaikki tämä vain muutaman kymmenen metrin päästä. Valaat tuntuivat oikein innostuvan yleisön hihkuessa ihastuneina veneessä, ja ne hyppelivät ainakin kymmenisen kertaa, äiti edellä ja vauva perässä.
Hyppäävä valas!
Ja sinne se pärskähtää, pinnan alle.
Yritettiin saada Arto ja hyppäävä valas samaan kuvaan. Ei onnistunut.
Kun valaat olivat saaneet hyppelystä tarpeekseen, ja jatkoivat taas leppoisan näköistä relailuaan aivan pinnan alapuolella, päätimme jatkaa toiseen kohteeseen, jossa oli myös havaittu valaita (saimme tietoa radiopuhelimella muilta veneiltä). Uudessa kohteessa riittikin säpinää, nähtiin taas valasemo poikasineen (eri kuin aikaisemmin bongaamamme), yksi aikuinen valas ilman poikasta sekä kaiken
kukkuraksi vielä pari delfiiniä hyppelemässä veneen vierustalla, eikä siinäkään vielä kaikki vaan merikilpikonnakin kävi pinnassa haukkaamassa happea! Ympärillä tapahtui niin paljon, ettei oikein tiedetty minne päin katsoa! Tässäkin kohteessa meitä palkittiin valaiden hyppyesityksellä, päättivät tosin alkaa hypellä juuri kun me nautittiin lounasta veneen sisätiloissa, heh.
Lounaan jälkeen saatiin ihastella pikkuvalaan leikkejä varmaan ainakin tunnin verran. Poikanen leikki ihan innoissaan veneen ympärillä, se kieriskeli, taputteli ja heilutteli pitkillä kylkievillään (ryhävalaalle on myös ominaista todella pitkät kylkievät, täysikasvuisen ryhävalaan kylkievät ovat jopa 6-metriset) ja loiskutteli vettä pyrstöllään. Sillä näytti olevan ihan mahottoman lystiä! Mutsivalas lepäili jossain
syvyyksissä, mutta oli aika hurjan näköistä kun yks kaks havaittiin sen lähestyvän pintaa ja meidän pientä venettä, se tuli lopulta pintaan ihan muutaman metrin päässä meidän veneestä ja oli todella valtava vonkale!
Vauvavalas leikkii!
Ja heiluttaa pyrstöllä!
Mutsi-valas tuli todella lähelle!
Päivän retki onnistui yli odotusten. Ainakin meidän osalta siis. Meidän botskissa nimittäin eräs nainen nappasi ennen lähtöä parit pahoinvointitabut (päivä oli todella tuulinen ja merenkäynti oli melkoista), jotka aiheuttivatkin yllättäen niin voimakasta uneliaisuutta, että naisparalla meni koko matka tajuttomana kannella retkottaessa. Hän heräsi vasta kun koko matka oli onnellsesti ohi, ja niin jäivät bongaamatta valaat, äimistelemättä huimat hypyt ja ihastelematta vauvavalaan leikit. Ei käynyt kateeksi. Kannattaa siis miettiä, kärsiäkö mieluummin pienestä yrjöilystä kuin antaa koko reissun mennä ihan sivu suun. Tässäkin tapauksessa lääke oli naiselle entuudestaan tuttu, mutta sivuvaikutukset tulivat silti yllättäen.
Päivän päätteeksi paineltiin väsyneinä mutta onnellisina hostellille pakkailemaan seuraavana aamuna alkavaa Fraser Islandin kaksipäiväistä reissua varten.
Nämä lasit ovat nyt ihan kuuminta hottia täällä päin. Uskokaa tai älkää. Mitä värikkäämmät sangat, sen parempi.
Eikä oo onnettomia kuvia, vaan ihania! Ja ihana juttukin!
Kiitti! Eipä nuo kuvat nyt jälkikäteen katottuna hullummilta näytä. Todellisuudessa ne valaat oli vaan niiiin lähellä ja ne hypyt oli niiiin komeita, että kuvasaalis näytti päivän päätteeksi vähän köyhältä. Mutta totta, ei nää nyt niin onnettomia olekaan :).
Yksi matkakuumeinen täällä löysi bloginne ja on nyt lukenut sen kokonaan. Tuhat kiitosta nojatuolimatkasta ja lisää tätä please! Täälläkin on Australia ollut lapsesta saakka se kiinnostavin maa ja viime vuosina löytyi vähän Aasiaa. Hyvä tietää, että Vietnamissa yritetään joka käänteessä huijata turistia. Arveltiin, että josko mentäisi seuraavaksi sinne…Iso kiitos myös sujuvasta ja helppolukuisesta kirjoitustyylistä – äidinkielen tunneilla kannatti olla!
Mukavaa että löysit blogin, tervetuloa! Päivittäminen on tässä viime viikkojen aikana vähän jäänyt, mutta nyt ihan lähipäivien aikana on tulossa juttua toisen perään juurikin Australiasta. Mahtava maa! Vietnamissakin on hyvät puolensa, ja kyllä siitä monet tykkää kovastikin, hyvä vain ehkä tiedostaa etukäteen tuo vedätyskulttuuri, niin ei tule epämiellyttävänä yllätyksenä paikan päällä sitten.
Ja kiitokset kehuista!