≡ Menu

Saapuminen Vietnamiin

 

Eilen oli tapahtumarikas matkustuspäivä. Herättiin aamulla viideltä Bangkokin hotellissa ehtiäksemme klo 7.50 lennolle Ho Chi Minh Cityyn. Reppuja jälleen kerran pakatessamme huomattiin, että Leatherman ja Petzlin otsalamput ovat kadonneet, jäljellä oli vain tyhjä Leathermanin pahviboksi. Voi perkele. Eikun puoli kuudelta aamulla respaan ilmoittamaan, että hotellihuoneesta on hävinnyt kamaa. Olivat ihmeissään ja harmittelivat kun oltiin jo nyt lähdössä pois. Ilmoitettiin ystävällisesti ja hymyillen (täällä ei sovi menettää malttiaan), että ollaan tulossa takaisin Bangkokiin kuukauden päästä ja että voivat ilmoitella sähköpostitse kun kamat ovat löytyneet. Vitutti, mutta ei auttanut muu kuin rientää vauhdilla kentälle.
Suvarnhabumin kenttä on valtava, ja vaikka oltiin puolisentoista tuntia ennen lennon lähtöä paikalla, meille tuli hoppu ehtiä lennolle. Baggage dropissa oli jono (oltiin maksettu etukäteen 30 kilon matkatavaroista ja kun kamat nyt painoivatkin 34 kiloa, jouduttiin maksamaan 45 euroa ylipainomaksua, hittovie!), passintarkastuksessa oli hillitön jono ja vielä turvatarkastukseenkin joutui jonottamaan. Kameraostoksesta saatu veronpalautus (7 %) jäi saamatta, sillä vaikka ehdittiin hakea tarvittavat leimat taxfree-papruun ennen passitarkastusta, ei ehditty hakea itse palautusta passintarkastuksen jälkeiseltä alueelta, vaan meidän piti jo juosta koneeseen.
Itse lento meni aika kivasti, puolitoista tuntia kului kuin siivillä kallista kolmioleipää nauttien ja välillä torkahdellen, mutta Ho Chi Minh Cityn kentällä odotti taas seuraava jännitysnäytelmä. Arna pääsi passintarkastuksesta heittäen läpi, mutta Artolle sattui virkaintoisempi tarkastaja, joka halusi nähdä todisteita maasta poistumisesta 15 päivän kuluessa. Suomen kansalaisethan saavat periaatteessa viettää maassa 15 päivää ilman viisumia, mutta rajaviranomaiset vaativat todisteeksi paluu- tai jatkolipun. Meillähän ei sellaisia ollut, koska aiotaan jatkaa Laosiin maarajan yli sitten joskus parin viikon päästä. Keskusteltiin passintarkastajan kanssa tovi ja lopulta viesti oli selvä: ”I help you, you help me”. Ei kun kuvetta kaivelemaan. Ei oltu vaihdettu dongeja Thaimaan puolella, eikä meillä ollut sen puoleen dollareitakaan, koska oltiin suunniteltu nostavamme paikallista valuuttaa vasta maahan päästyämme. Artolla oli lompakossa 120 bahtia (3 euroa) ja harmittelimme virkailijalle, että tässä on meidän kaikki jäljellä olevat käteisvarat. Arnalla olisi ollut lisää bahteja, mutta ei lähdetty ollenkaan kaivelemaan toista lompakkoa esille. Päästiin sitten lopulta läpi kolmella eurolla, ja vaikka lahjonta ei ole missään nimessä hyväksyttävää, tämä tuli meille huomattavasti halvemmaksi kuin etukäteen hankitut viisumit (30–50 e hankintapaikasta riippuen).
Oltiin varattu etukäteen hotelli Ho Chi Minh Citystä, koska kaukaa viisaina olimme tuumanneet, että ollaan varmasti väsyneitä aikaisen herätyksen ja matkan takia, ja samalla olimme buukanneet hotellin kautta myös kuljetuksen hotellille. Kentältä ulos päästyämme haimme kovasti katseillamme Mr. Pasanen -kylttiä, mutta kun sellaista ei tunnin haahuilun jälkeen edellenkään näkynyt, napattiin toinen taksi (joka itse asiassa tulikin 4 dollaria halvemmaksi, kuin alkuperäinen taksi) ja paineltiin hotellille. Siisti ilmastoitu huone kylppärillä Pham Ngu Laon alueella maksaa 17 dollaria.
Pham Ngu Lao -katu
Höyryävän kuuma pho-nuudelikeitto, pitkät päikkärit, lämmin suihku ja illalla kadunvarsiravintolassa nautitut halvat viskikolat saivat taas hymyn travellerien huulille ja aamupäivän hötkyilyt ja vastoinkäymiset olivat enää muisto vain. Ollaan huilattu täällä Ho Chi Minh Cityssä vielä tänään, illalla otetaan yöbussi kohti Dalatia ja lähdetään seikkailemaan etappi etapilta kohti pohjois-Vietnamia. Aikaa kaksi viikkoa ja ohjelmassa Dalatin lisäksi Hoi An, Hué, Hanoi, Haiphong ja Halong Bay.
Pho-keitto on vietnamilaisten kansallisruoka
{ 2 comments… add one }
  • Anonyymi 17.3.2012, 20:44

    Tyypit kirjoittaa loistavia bloggauksia! Aivan mahtavaa!! 🙂 Täällä ahmitaan kaikki tekstit innolla.

    p.s. toivottavasti leatherman löytyy 😉

    terkuin,
    Tomi ja Mirva

  • Cocoa etsimässä 18.3.2012, 15:20

    Kiitti tyypit! Leatherman ei näytä löytyvän, täytynee etsiä Bangkokista (sitten kun taas sinne päädymme) joku mesta, josta saa aitoja Leathermaneja… Ja otsalamppuja. Prkl.

Leave a Comment