Hiostavan kuuma keskipäivä Cancúnin Zona Hotelerassa, Meksikon Amerikassa. Olimme lähteneet aamulla matkalaukkuostoksille, mutta päätyneet rantabulevardin varrella sijaitsevan ostoskeskuksen terassille pienelle lounaalle viinille.
Aurinko porotti, mutta varjon alla vieno merituuli vilvoitti lämpötilan juuri sopivaksi. Lasissa helmeilevä viileä valkoviini oli saanut olon raukeaksi. Juttelimme niitä näitä – juttua riitti siitä huolimatta että olimme viettäneet jo kymmenen kuukautta yhdessä vuorokauden ympäri – ja seurailimme sivusilmällä rantabulevardin tapahtumia.
Huomiomme kiinnittyi metkaan vesiurheilulajiin, jota juhlatuulella oleva poikaporukka harjoitti rannan tuntumassa. Onkohan sille suomenkielinen nimi? Enkuksi laji on nimeltään jetpack ja siinä pääsee ”lentämään” veden paineella toimivan ”rakettirepun” avulla (kts. kuva alla).
Touhu näytti toisaalta aika älyttömältä, mutta toisaalta ihan älyttömän hauskalta. Kundiporukka näytti ainakin viihtyvän. Pohdimme ääneen tekisikö lajia mieli kokeilla vai ei, ja kuinka paljon siitä olisi valmis maksamaan, ja taisimme päätyä siihen, että ehkä katsominen on viihdyttävämpää. Onko kukaan lukijoista muuten kokeillut?
Viinin siemailun ohella jännitimme kuinka kauan tyypit onnistuisivat olemaan ilmassa, naureskelimme kun joku mätkähti veteen ja huokailimme ihastuksesta kun lajia selvästi enemmän harjoitellut kaveri onnistui tekemään hienon tempun.
Tilasimme toiset viinit ja jatkoimme laiskaa jutustelua. Kaveriporukkakin näytti lopettelevan jetpackailua, sillä yksi toisensa jälkeen he alkoivat keräänty märkine vaatteineen viereisiin terassipöytiin. Jostain ilmestyi kullekin oma jättimäinen sombrero, mikä viittasi siihen, että tässä juhlittiin nyt polttareita.
Silloin Arto sen äkkäsi. Nuorten miesten joukossa oli yksi hieman kypsempi herrasmies, joka ei näyttänyt kuuluvan joukkoon. Mutta näytti… jotenkin tutulta.
”Onko tuo Richard Branson?”
Kyllä, mies todellakin näytti aivan Richard Bransonilta, mutta märät rantavermeet ja olkistetson hämäsivät sen verran, että emme olleet aivan varmoja. Tuijotimme miestä ja kuuntelimme porukan keskustelua niin huomaamattomasti kuin vain suinkaan kykenimme, ja kun huomasimme lähes jokaisen ohikulkijan sanovan käsipäivää tai vähintäänkin nyökkäävän herralle, epäilyksemme vahvistuivat. Varmistuimme asiasta viimeistään silloin, kun eräs nainen kävi ottamassa selfien miekkosen kanssa.
”On se Branson. Sir Richard Branson.”
Ensin ajattelimme antaa porukan juhlia kaikessa rauhassa, mutta kun yksi heistä kävi pummaamassa meiltä tulta, ajattelimme että kyllä kai sitä nyt pari sanaa voi käydä vaihtamassa… Ajavat pois sitten jos häiritsee.
Arna rohkaisi mielensä ja kävi juttusille: ”Hello sir, voisimmeko ottaa yhteiskuvan?”
”Tottahan toki!” Branson vastasi ja alkoi katsella meille hyvää kuvanottopaikkaa. Arton räpsittyä jo muutaman otoksen muu polttariporukka oli yhtä mieltä siitä, että myös Arnalle piti saada sombrero, ja sellainen löytyikin lainaan yhden juhlijan päästä. Ehdimme siinä kuvausten tiimellyksessä hieman jutustellakin. Branson kertoi olevansa juhlimassa poikansa polttareita ja pahoitteli jetpackailussa kastuneita vaatteitaan, ja me kerroimme maailmanympärimatkastamme.
Kun kuvat oli otettu, toivotimme Bransonille seurueineen hauskaa polttaripäivää ja he toivottivat meille hyvää loppureissua. Lopuksi Branson antoi Arnalle ison halauksen ja suikkasi poskisuudelman! Huom! Toinen selfienainen ei saanut halausta ja poskisuukkoa! Eli mehän ollaan Richardin kanssa varsin läheisiä ystäviä, nyt kun tarkemmin ajattelee…
Ja siinäpä vasta hieno mies. Ei ainoastaan siksi, että hän kohteli meitä tavallisia suomalaisia turisteja todella kohteliaasti ja jopa tuttavallisesti, vaan muutenkin. Bransonhan on paitsi yksi maailman menestyneimmistä liikemiehistä ja rikkaimmista ihmisistä, myös varsinainen seikkailija, joka on mm. ylittänyt Atlantin ja Tyynenmeren kuumailmapallolla. Toki Bransonia kohtaan on esitetty myös kritiikkiä, mutta ohitettakoon ne nyt tällaisessa fanitushenkisessä postauksessa… Jos miehen tarina kiinnostaa enemmänkin, kannattaa aloittaa vaikka hänen Wikipedia-sivultaan, jos ei muuten niin laajan lähde- ja linkkiluettelon takia.
Branson on muuten yksi ensi vuoden Nordic Business Forumin pääpuhujista, mikä tarkoittaa sitä, että sinnehän olisi melkein päästävä. Harmi, että hinta on omalla rahalla maksettavaksi melko suolainen, mutta katsotaan jos asia järjestyisi jotenkin.
Lue lisää Tarinoita maailmalta
Olipas hauska yhteentörmäys! Kiva, että saitte noin hyvän vastaanoton. Kaikille jäi hyvä mieli!
Kävin muuten vilkaisemassa sitä wikipediaa ja hahaha mä repesin ihan täysin sille linkkiluettelolle! Muutenkin oli niin täynnä tekstiä koko sivu, että siellä on nyt kyllä jollain ollut elämäntehtävänään taltioida kaikki Sir Richard Bransonin pienimmätkin liikkeet. 😀
Enpä ole ennen kuullut tästä miehestä mutta tuo julkkisten bongaaminen on välillä mielenkiintoista. Tuijottaa ja tuijottaa ja pohtii, että kukakohan tuo onkaan. Hienoa, että oli kohtelias ja jaksoi kaikki uteliaat fanit.
Meistä kahdesta Arto on taitava julkkisten bongailija, mutta Arna ei näe ketään eikä mitään :). Tässäkin tilanteessa kävi niin, että Arto bongasi Bransonin ensin ja Arna tunnisti vasta hetken toljotettuaan.