Reissua on nyt takana pari viikkoa, tasan kaksi viikkoa itse asiassa, ja me ollaan jo ihan hullaannuttu tähän maahan. Retkahdettu suorastaan. Ihana, ihana Amerikka!
Me ollaan aiemmin käyty New Yorkissa (kahdesti) ja Havaijilla, jotka nekin pääsivät heittämällä meidän suosikkikohteiden joukkoon, mutta tämä kulunut pariviikkoinen on osoittanut, kuinka monipuolisesta matkailumaasta tosiaankin on kyse.
Ensimmäiset kolme päivää me vietettiin San Franciscossa, joka oli upea. Kylmä, mutta upea. Meille tuli itse asiassa täytenä yllätyksenä, että siellä todellakin on aina kylmä, eli tämä kannattaa pitää mielessä, jos suunnittelet matkaa San Franiin. Ja tässä tapauksessa kylmä tarkoittaa jopa suomalaisittain kylmää, eli noin 15:tä astetta ja kylmää tuulta kesälläkin, eli ilman takkia ei tullut kuljettua kuin hetkellisesti auringon lämmittäessä. Lapselle me puettiin jopa villakerrasto normivaatteiden alle, niin kylmä siellä oli.
Mutta kylmyys ei menoa haitannut. Kolmen päivän aikana me ehdittiin nähdä yllättävän paljon. Pier39 ja merileijonat kolmesti. Alcatraz. Golden Gate Bridge. Chinatown, Little Italy ja Haight-Ashbury. Lombard street, raitiovaunut ja City Lights Bookstore. Mutta paljon jäi vielä nähtävää seuraavaankin kertaan. Ja se on ihan ok, sillä tällä kertaa ei ollut tarvetta tai painetta ”nähdä kaikkea”, niin kuin monesti matkoilla on. San Franciscosta on tulossa ainakin postaus tai pari myöhemmin.
Neljäntenä päivänä me otettiin auto alle (päädyttiin vertailun jälkeen Alamoon, sillä se oli ainoa vuokraamo, joka ei veloittanut erillistä drop feetä – autonvuokrauksesta ja autoilusta on myöskin tulossa erillinen postaus myöhemmin) ja lähdettiin ajelemaan pitkin Kalifornian rannikkoa. Ensin pohjoiseen Muir Woodsin kansallispuistoon, sitten takaisin etelään kohti Big Suria. Golden Gate Bridge tuli ylitettyä autolla siis kahteen kertaan, mikä oli yllättävänkin vaikuttava kokemus.
Kolmen päivän roadtripillämme yövyimme Montereyn kainalossa Pacific Grovessa, joka ihastutti uneliaalla tunnelmallaan ja söpöillä, lähes kulissinomaisilla taloillaan sekä runsaalla peurapopulaatiollaan, joka valtasi kaupungin kadut ja puistot iltaisin hämärän aikaan. Friidu ei ole vielä tällä reissulla upeista maisemista tai nähtävyyksistä juuri innostunut, mutta peurat nähdessään hänkin hihkui ihastuneena: ”Bambi!”
Muir Woodsista, Point Lobosin luonnonpuistosta ja Big Surista kerromme myöhemmin lisää, mutta tässä vaiheessa on lyhyesti todettava, että huhhuh ja wow. Ihan käsittämättömän upeita paikkoja. Kauniita maisemia me osattiin odottaakin, mutta silti niiden kauneus pääsi lyömään ällikällä. Jo suurin piirtein ensimmäisellä pysähdyspaikalla me alettiin suunnitella uutta reissua, eli vähintääkin muutaman viikon mittaista Kalifornian-kiertomatkaa. Näitä maisemia, kansallispuistoja, pikkukaupunkeja ja -kyliä on pakko päästä koluamaan oikein ajan kanssa! Nyt meillä oli vähän tuli peffan alla, vaikka kiire ei sinänsä ollutkaan, mutta aikaa oli kuitenkin vain pari vaivaista päivää.
Kolmantena roadtrip-päivänä me palautettiin alkuillasta auto Montereyhin ja hypättiin Coast Starlight -junaan kohti Seattlea. 25 tunnin mittaisesta junamatkasta on ehdottomasti tulossa postaus, oikein perusteellinen sellainen, mutta nyt voi jo paljastaa, että kyllä vain kannatti valita juna lentokoneen sijaan! 1,5-vuotiaan taaperon kanssa pitkässä junamatkassa ja pienissä tiloissa oli omat haasteensa, mutta niistäkin selvittiin (ja voidaan toki kertoa lisää, kun sinne asti päästään). Määränpään häämöttäessä horisontissa tuntui melkeinpä siltä, että junassa olisi hyvin voinut viettää vaikka toiset 25 tuntia, niin mukavaa se oli!
Täällä Seattlessa me ollaan oltu nyt viikko ja kyllä tykätään ihan hurjasti! Ollaan ehditty tehdä ja nähdä jo aika paljon, ja mikä antoisinta, pääosin paikallisesta näkökulmasta, sillä meidän täkäläiset ystävämme ovat esitelleet meille kotikaupunkiaan auliisti. Ollaan tehty kyllä ihan turrejuttujakin.
Ensimmäisenä iltana meidän suomalaisten vieraiden kunniaksi oli järjestetty periamerikkalaiset puutarhajuhlat, joissa oli tarjolla mm. kokonainen grillattu possu, tuoreita ja grillattuja ostereita, savustettua ruijanpallasta ja sen seitsemää (tai pariakymmentä) sorttia muita amerikkalaisia (ja suomalaisia) herkkuja. Ja kun puutarha oli täynnä seattlelaisia, siinäpä tuli kuin varkain kyseltyä parhaita vinkkejä kaupunkiin ja sen ympäristöön. Eli nyt alkaa meidän Seattlen-suunnitelmatkin pikku hiljaa hahmottua.
Hauskaahan tässä on se, että alun perin me ajateltiin, että Seattlessa ei ole juurikaan ns. pakollista nähtävää, joten voidaan vain ottaa rennosti ja käydä jossain Space Needlessä silloin ja pienellä kansallispuistoretkellä tällöin, mutta sehän ei ole ollenkaan totta! Totuus on se, että tekemistä ja nähtävää on aivan valtavasti, eikä neljä viikkoa riitä mihinkään! Mutta parhaamme tehdään, katsotaan mihin se riittää.
Ensimmäiset kuusi yötä me majoituttiin Fremontin kaupunginosassa Airbnb-asunnossa, mutta eilen me muutettiin lopuiksi kolmeksi viikoksi meidän ystävien nurkkiin, kun ystävät itse lähtivät reissuun. Nyt me ollaan Arnan siskon perheen kanssa saman katon alla, ja meillä on auto käytössä, joten tästähän se reissailu vasta alkaakin. Ihan huippua!
Tässä tällainen pieni kuulumispostaus täältä reissun päältä, lisää tulee pian. Seuratkaa myös Facebookia, Instaa ja etenkin IG Storya, sinne pukkaa tavaraa päivittäin!
Heippa,
Kiinnostaa kovasti tuo junamatka, miten ajoissa varasitte liput junaan. Varasitteko asemalta vai netistä? Oliko Montereyssa oma asema vai pitikö kulkea bussilla varsinaiselle asemalle?
Hei,
Koitin postata tämän jo aiemmin, mutta taitoi kadota avaruuteen. Yritän uudelleen.
Miten varasitte nuo junaliput, kuinka paljon aikaisemmin ja netistäkö? oliko Montereyssa oma asema, täytyikö junaa vaihtaa? Ja vielä minkä hintaisia liput olivat?
Kiinnostaisi itseä länsirannikon roadtrip…sekä Seatle, että Vancouver, mutta kilometrejä kertyisi vain hurjasti lisää.
T:Maiku
Moikka Maiku! Ensimmäinen viestisi tuli perille, mutta me oltiin matkan aikana vähän huonosti langoilla, joten se tuli julkaistua viiveellä. Kiitos kommentista ja mielenkiinnosta junamatkaa kohtaan!
Tässä vastauksia kysymyksiisi: Me varattiin junaliput netistä Amtrakin omilta sivuilta noin kolme viikkoa ennen matkaa, mikä oli aika viime tingassa. Jos oltais oltu aikaisemmin liikkeellä, eri lipputyyppejä, myös niitä edullisempia, olisi ollut paremmin saatavilla. Lippuluokkia on erilaisia. Ihan perus istumapaikkoja (=halvimmat), business-luokan lippuja, joissa on tilavammat ja lähes makuuasentoon säädettävät penkit (varsin kohtuuhintaisia nämäkin) ja sitten erilaisia makuuhyttejä. Me otettiin pieni makuuhytti (Superliner Roomette), joka maksoi noin 650 € kahdelta aikuiselta, sylilapsi matkusti veloituksetta. Tätä ei luultavasti olisi saanut halvemmalla, vaikka olisi varannut aikaisemminkin, mutta jos olisimme matkustaneet kahden ilman lasta olisimme saattaneet valita ihan istumapaikat, jotka olisi saanut huomattavasti edullisemmin. Ei nyt muisteta tarkalleen kuinka paljon edullisemmin, mutta tuolta Amtrakin sivuilta löytyy hinnat.
Montereyssä ei ollut juna-asemaa, mutta sieltä kulkee Amtrakin yhteysbussi Salinasin juna-asemalle. Bussilippu ostetaan junalipun yhteydessä, eli Amtrakin sivuilla hakukenttiin laitetaan lähtöasemaksi Monterey ja pääteasemaksi (esim.) Seattle, niin järjestelmä tarjoaa automaattisesti tuota bussi+juna-yhdistelmää. Montereyn bussiasemalla Amtrakin pysäkki oli merkitty selkeästi, ja vaihto Salinasissa sujui jouhevasti.
Junamatka oli upea elämys, josta kannatti maksaa moninkertaisesti lentolippuun nähden. Kuitenkin jos meillä olisi ollut reilusti aikaa, olisimme luultavasti ajaneet välin autolla, sillä silloin olisimme voineet pysähdellä kiinnostavissa paikoissa, joita San Franin ja Seattlen välillä todellakin riittää. Mutta siihen olisi (meidän matkustustahdilla) tarvittu vähintään pari viikkoa, mitä meillä ei nyt tällä kertaa ollut. Mutta ensi kerralla autolla. Kalifornian, Oregonin ja Washingtonin rannikko on aivan upeaa seutua!
Toivottavasti näistä vastauksista oli apua. Alamme tässä pikku hiljaa purkaa matkaa postauksiksi, ja tuosta junamatkasta on tulossa oma postauksensa, mutta sitä joutuu odottamaan vielä tovin.