≡ Menu

Toscana 2011 – kävellen viinitilalle ja grappamiehen kyydillä kotiin

Tarinoita maailmalta

Talsimme alas mäkeä, joka halkoo kauniisti kumpuilevaa toscanalaista maalaismaisemaa. Puut ja pensaat hehkuvat vihreän eri sävyissä, taivaansineen on sutaistu muutama valkoinen viiru. Verrazzanon linnamainen viinitila kutistuu minikokoiseksi takanamme.

AAA-kolmikkomme – Arnan ja Arton mukana on myös Arnan sisko Aija – on juuri viettänyt muutaman tunnin toscanalaisten herkkujen ja Verrazzanon upeiden viinien parissa keskellä kuvankaunista italialaista maaseutua. Mahat täynnä ja hitusen hiprakkaisina on vaivatonta kieriä mäkeä alaspäin, mutta kapuaminen ylös viinitilalle muutama tunti aikaisemmin sitten kävi melkein työstä. Olemme siis liikkeellä ilman autoa, mikä on Italian maaseudulla lievästi sanottuna haasteellista. Tulomatkalla pääsimme paikallisbussilla viinitilan ohi kulkevan ison tien varteen, mutta pysäkiltä oli tilalle vielä aikamoinen kävelymatka, ja vieläpä ylämäkeä. Takseja ei näillä main ole helppo saada.

Keskipäivän kuuma aurinko ja ylämäki olivat yllättävän vaativa yhdistelmä. Vesipullokin oli unohtunut kotiin, sillä emme olleet arvanneet matkaa näin pitkäksi ja hikiseksi, ja nestehukan vaara alkoi olla läsnä. Arto kävi pummaamassa vettä ohittamastamme rakennuksesta, joka saattoi olla hoivakoti, sairaala tai navetta. Kovin ystävällisiä kuitenkin olivat, eivätkä suostuneet ottamaan pullosta edes maksua.

Ja ah sitä tunnetta kun vihdoin pääsimme viinitilan komean linnan luo, istahdimme katettuun pöytään ja eteemme tuotiin juustoja, ilmakuivattua kinkkua, salamia – ja tietenkin sitä viiniä. Oh, La vita è bella!

Nyt linnankomistus siintää kuitenkin jo kaukana takanamme. Pyrimme takaisin isolle tielle, josta aikomuksemme on hypätä paikallisbussiin ja körötellä takaisin kotiin Greve in Chiantin kylään. Ehtisimme kenties ottaa pienet päikkärit ennen valmistautumista illalliselle.

Joukkoliikenteen aikataulut eivät ole kuitenkaan meille suotuisat, vaan seuraava bussi tulee vasta tunnin päästä. Jalat ovat kävelystä väsyneet ja olo on muutenkin nuutunut. Yritämme etsiä katseillamme kahvilaa tai baaria, jossa voisimme tappaa aikaa bussin tuloa odotellessa.

”Grappatislaamo”, seisoo vastapäisen rakennuksen mainoskyltissä. Ehkä siellä on kahvila? Kurkimme ikkunoista sisään, mutta paikka näyttää suljetulta. Löydämme sisäänkäynnin ja aukioloajat, joiden mukaan mesta on mennyt kiinni hetki sitten. Ennen kuin ehdimme poistua, ovi aukeaa ja mieshenkilö tulee tiedustelemaan asiaamme. Selitämme tilanteen. Mies ilmoittaa, ettei hänellä ole mihinkään kiire ja pyytää käymään peremmälle. Mahtavaa! Mies alkaa esitellä tuotteitaan innostuneena.

Grappa on italialainen viina, joka valmistetaan viininteosta ylijääneistä tähteistä. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään jämäpontikka, vaan varsin hieno digestiivi. Ainakin kun se on tehty hyvin.

Ja nämä bad boyt on. Tislaamon kaupasta löytyy grappaa joka lähtöön. On maustettua ja maustamatonta, ruskeaa ja kirkasta, vahvempaa ja miedompaa. Tislaamon yhteydessä on myös museo, joka tarjoaa tietoiskuja tämän jalon juoman historiasta ja valmistusprosesseista. Sympaattinen grappamies tarjoaa meille auliisti maistiaisia ja kertoo samalla mielenkiintoisia tarinoita alueesta ja paikallisesta grappatuotannosta. Myynnissä on myös lähituotettuja oliiviöljyjä ja balsamicoja. Molempia matkaa mukanamme Suomeen – ja totta kai pullo grappaa.

Aija tosin jättää grappan väliin. Ei ole hänen juttunsa.

Kiitämme miestä mielenkiintoisesta yksityiskierroksesta ja kerromme kiiruhtavamme bussipysäkille. Kun mies kuulee, että olemme matkalla Greve in Chiantiin, hän tarjoutuu heittämään kotiin. Se on kuulemma hänen kotimatkansa varrella. Kiinni veti!

Pian istumme grappamiehen autossa ja viiletämme ilta-auringon kultaaman maaseudun halki kohti väliaikaista kotiamme. Peuraperhe on uskaltautunut ruokailemaan läheiselle aukiolle, ihailemme niiden siroa olemusta. Arto ja grappamies ajautuvat turisemaan italialaisista autoista ja niiden varaosista.

Illallisella fiilistelemme päivän tapahtumia, nautimme suussa sulavaa pihviä ja täyteläistä Verrazzanon Chianti Classicoa. Jälkiruuaksi maistuu sitruunasorbetti, tiramisu ja suklaafondant. Lopuksi tilaamme vielä kahvit ja grappat.

Aija tosin passaa grappan. Ei ole hänen juttunsa.

Joulukalenteri_Toscana

 

Lue lisää Tarinoita maailmalta

{ 1 comment… add one }

Leave a Comment