≡ Menu

Turkki jätti kaipauksen ja purjehdus vei sydämen

[Arna]

Juuri päättynyt Turkin-matka ei olisi voinut osua sopivampaan saumaan. Olin tilanteessa, jossa pieni breikki stressaavasta arjesta tuli todella tarpeeseen. Purjeveneen kannella riippukeinussa lekotellessa, kimmeltävää merta ja sitä reunustavia vuoria tuijotellessa huolet ja murheet suorastaan sulivat pois. Oli vain se hetki.

Ja ne ihmiset. En osaa pukea sanoiksi, kuinka läheiseksi ja tärkeäksi tuo ennalta täysin ventovieras porukka minulle muodostui. Sain heiltä jokaiselta valtavasti energiaa, iloa, näkökulmia, rohkeutta, inspiraatiota ja vinkkejä. Vieraassa seurassa matkustaminen on niin erilaista kuin tutun ja turvallisen matkakumppanin kanssa, että kyllähän se pakosti muuttaa ihmistä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, heidän kanssaan ja heidän kauttaan opin itsestäni: millainen ihminen olen, millainen ihminen en ole ja millaiseksi haluan tulla. Suunta jonka olen elämälleni valinnut, alkoi tuntua entistä selkeämmältä. Olen oikealla tiellä.

Myös Turkki avautui minulle uudella lailla. Ennen tätä matkaa mielikuvieni Turkki oli yhtä kuin Matkaoppaiden Alanya. Suomalaisten kansoittamat karaokebaarit, joissa keskioluttuopit tyhjenevät aamusta iltaan. Retkibussit, jotka kuljettavat pakettimatkakansaa mattoliikkeestä ja nahkatakkikaupasta toiseen. Basaarimyyjät, jotka huutelevat “terve, terve” ohikulkeville suomalaisryhmille. Eikä siinä mitään, jos tämäntyyppisestä matkailusta sattuu tykkäämään, mutta minä en satu.

Tämä matka todisti mielikuvani vääriksi. Alanyaan, Marmarikseen tai Sideen tuskin matkustan jatkossakaan, mutta maan vähemmät tunnetut kolkat alkoivat kiinnostaa isosti. Parin viikon takaisessa postauksessa fiilistelemäni Kappadokia, Pamukkale, Vanjärvi ja Istanbul siirtyivät pysyvästi matkaunelmalistalleni.

Purjehdukseen minä hullaannuin täysin! Tästä aion kirjoittaa myöhemmin lisää, mutta paljastettakoon nyt, että purjehdusharrastuksen aloittaminen alkoi ihan tosissaan kyteä mielessä. Ensimmäisen purjehduspäivän iltana lähetin Artolle tekstiviestin: “Ajattelin että me voitais seuraavaksi mennä purjehduskurssille ja sit ostaa purjevene.” Arton vastaus oli “just just“, mutta kyllä sen mieli vielä muuttuu!

Tässä pieni kuvasarja reissusta Instagram Travel Thursdayn kunniaksi. Jutun kuvat ovat siis matkan aikana Insta-tilillämme julkaistuja kuvia. Palataan muihin Turkki-aiheisiin myöhemmin!

Turkki

Tällaiset näkymät oli ensimmäisen illan hotellin uima-altaalta Finikessä. En osannut odottaa vuoristomaisemia!

Turkki

Lycian Wayn patikointireitit olivat vaihtelevia. Välillä tällaista tasamaastoa, välillä kivikkoista rinnettä, välillä huikaisevia rantamaisemia.

Turkki

Pakko laittaa söpö koiranpentukuva! Tämä pörrökasa olisi tehnyt mieli pakata matkalaukkuun.

Turkki

Chiliaddiktina tykästyin kovasti tuliseen adana-kebapiin, nam!

Turkki

Kalkanissa yövyttiin yksityisessä villassa, jonka parvekkeelta oli näin huikeat näkymät.

Turkki

Yksi Turkin kauneimmista biitseistä on Kaputas Beach, joka sijaitsee Kasin ja Kalkanin välissä. Malli blokkaa nyt näkymän, mutta kyllä se kaunis oli 🙂

Turkki

Minä, Katja Pantzar ja meidän isäntä Tuomo Meretniemi matkalla purjeveneeltä läheiseen luolaan, jossa oli mahdollisuus uida.

Turkki

Vikana päivänä minä, Otto ja Katja käytiin hamamissa sillä aikaa kun muut lähtivät vielä purjehtimaan. Olisin mielelläni purjehtinutkin vielä, mutta hamamissa en ole käynyt koskaan, joten se veti tällä kertaa pidemmän korren.

Matkalla olivat mukana: Aamukahvilla, Fitness Führer, @juusohd, Katja Pantzar@kpunkka, Lapsiperheen matkat, Otto Izakaya, Sail for GoodTimoWilderness ja Urbaani viidakkoseikkailijatar.

*Sail for Good -matka toteutettiin yhteistyössä Turkin valtion matkailutoimiston ja Turkish Airlinesin kanssa. En vastannut kustannuksista itse.

Instagram Travel Thursday

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä Suomessa toimivat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Tarkemmat ohjeet löytyvät täältä.

Cocoa etsimässä Instagramissa

Seuraatko jo meitä Instagramissa? Jos et, klikkaa itsesi tänne ja paina “seuraa”, helppo homma!

error
{ 6 comments… add one }
  • Ah mitä kuvia… Olisin niin mielelläni lähtenyt tuonne reissuun mukaan, mutta nyt ei kyllä mahtunut kalenteriin! Upealta näyttää paikka, ja purjehdus on varmasti myös koukuttavaa! Mielenkiinnolla odotan lisäkuulumisia 🙂

    • Cocoa etsimässä 5.10.2015, 17:23

      Hyvä oikeastaan ettei sulle käynyt, koska muuten mä olisin todennäköisesti jäänyt rannalle ruikuttamaan =D. Oli kyllä todella upea reissu, ja lisäkuulumisia on todellakin tulossa lähiaikoina!

  • Pirkko / Meriharakka 10.10.2015, 09:26

    Turkissa ei ole tullut purjehdittua – purjehdusvuosina ainakin vielä Turkin rantojen infraa pidettiin yleisesti sen verran kehittymättömänä esimerkiksi Kreikkaan nähden, että Välimerellä Kreikka oli parempi vaihtoehto. Etenkin kun Kreikassakin oli välillä haasteita löytää suihkuja, auki olevia ravintoloita pienemmillä saarilla huippusesongin ulkopuolella ja kaupasta edes leipää.

    Ulkomailla purjehtimista on tullut kokeiltua Karibialla ja pari kertaa Kreikassa.

    Itämeren valtioita ei taida viitsiä ulkomaiksi lukea, kun niissä kierreltiin omalla veneellä 🙂

    • Cocoa etsimässä 12.10.2015, 09:41

      Kiinnostavaa! Enpä ollut tuollaista infrapuolta tullut ajatelleeksikaan, kun ei tosiaan ole tullut hirveästi purjehdittua. Turkin tilanne lienee kehittynyt noista ajoista (en tiedä kuinka kauan sinun purjehdusvuosistasi on aikaa) aika roimasti, sillä nyt ne kaksi marinaa joissa yövyimme, oli kyllä molemmat ihan viimeisen päälle varusteltu. Vartioitu satama, hyväkuntoiset laiturit, uutuuttaan kiiltelevät tilavat suihku- ja vessatilat sekä kauppoja ja ravintoloita sataman välittömässä läheisyydessä. Ja sellaiset vessantyhjennyspisteet!

      Purjehdus Karibialla maistuisi kyllä.

      -Arna

  • Veera Bianca 11.10.2015, 09:21

    Ihania kuvia ja tunnelmia! Teidän reissua oli kyllä tosi kiva seurata, näytti olevan ihan superia! 🙂

    • Cocoa etsimässä 12.10.2015, 09:42

      Kiitos Veera! Reissu oli todellakin super, olen mielettömän kiitollinen että pääsin mukaan :). -Arna

Leave a Comment