≡ Menu

Unohdettujen kirjojen hautausmaan arvoitus

Tuulen varjo

Onko siellä ruudun toisella puolella lukutoukkia? Täältä löytyy, kaksin kappalein. Meille maistuu kirjallisuus sen kaikissa muodoissa: Dekkarit, klassikot, historialliset romaanit, rakkausromaanit, fantasia, jännitys, novellit, tietokirjallisuus. Kyllä kiitos, tänne vaan.

Löysimme yhden lempikirjoistamme muutama vuosi sitten kun olimme lähdössä reppureissulle Aasiaan. Arna työskenteli tuolloin tavaratalossa, jonka kirjaosaston myyntipäälliköltä tuli kysyneeksi lukuvinkkejä matkalle. Hän suositteli tuohon aikaan supersuosittua bestselleriä, barcelonalaisen Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjoa. Teos päätyi matkalaukkuumme, ja olimme molemmat koukussa ensisivuilta lähtien.

“Muistan vieläkin sen varhaisen aamun, jolloin isä vei minut ensimmäisen kerran käymään Unohdettujen kirjojen hautausmaalla. Kesän 1945 ensimmäiset päivät olivat jo varisseet pois, ja kävelimme pitkin Barcelonan katuja tuhkanharmaan taivaan alla, auringon värjäämän sumun levittyessä Santa Mónican puistokadun ylle kuparisena kukkaseppeleenä.

– Daniel, et saa kertoa kenellekään siitä, mitä tänään näet, isä opasti. – Et edes ystävällesi Tomásille. Et kenellekään.”

Tuulen varjossa vetoaa kaikki. Taiten punotussa juonessa on niin historiaa, jännitystä kuin romantiikkaakin – jopa kauhuelementtejä. Henkilöhahmot ovat värikkäitä ja ihmiskohtalot traagisia. Tarinan keskiössä oleva arvoitus paljastuu pala palalta kohti yllättävää loppuhuipennusta. Eikä kirjan lumoa vähennä tippaakaan se, että sen tapahtumat sijoittuvat rakastamaamme Barcelonaan, joka tässä kirjassa näyttäytyy hämyisenä, synkkänä, jopa paheellisena. Tuulen varjo pitää lukijan tiukassa otteessaan, sillä sen kerronta on vangitsevaa ja kieli runollisen soljuvaa.

Koskaan aikaisemmin Arnalle ei ole yhdenkään kirjan kanssa käynyt niin, että viimeiseltä sivulta tulee palattua saman tien takaisin alkuun. Näin kävi pitkällä bussimatkalla jossain päin eteläistä Vietnamia, sillä kirjaa ei yksinkertaisesti malttanut laskea käsistään. Tuulen varjo on meillä luettu jo useita kertoja, ja menossa on toinen painos. Ensimmäinen, Vietnamissakin käynyt pokkari on jäänyt jonnekin lainareissulle (kuka tunnustaa?).

Calle Santa Ana“Asuin isän kanssa pienessä huoneistossa Calle Santa Analla, kirkon edustalla sijaitsevan aukion laidalla. Heti kotimme alapuolella oli keräilijänkappalein ja käytettyihin kirjoihin erikoistunut kirjakauppa, isoisältä perimämme lumottu basaari, jonka isä uskoi siirtyvän jonain päivänä minun käsiini. Kasvoin kirjojen keskellä ja sain näkymättömiä ystäviä pölyksi murenevilta sivuilta, joiden tuoksua kannan yhä käsissäni.”

Las Ramblas“Sumu ja yökaste viipyilivät yhä kaduilla, kun astuimme ulos. Ramblasin räpsyvät katulyhdyt piirsivät esiin sumuisen puistokadun, jonka ympärillä kaupunki venytteli laiskasti jäseniään ja pesi akvarellinaamiotaan.”

Calle Arco del Teatro“Calle Arco del Teatrolta suuntasimme Ravalin suuntaan sinisen sumun peittämää kaarikäytävää pitkin. Kuljin isän perässä pikemminkin pitkää arpea kuin katua muistuttavalla kapealla kujanteella, kunnes Las Ramblasin valot katosivat selkämme taakse.”

Unohdettujen kirjojen hautausmaa“Nousevan auringon ensisäteet pilkistivät parvekkeiden ja räystäiden raoista viistoina valojuovina, jotka eivät ylettyneet maahan asti. Viimein isä pysähtyi ajan ja kosteuden tummentaman, leikkauksin koristellun ison puuoven eteen.”

Els Quatre Gats“Els Quatre Gats sijaitsi kivenheiton päästä meiltä ja oli yksi mielipaikoistani koko Barcelonassa. Vanhempani olivat tutustuneet siellä toisiinsa vuonna 1932, ja pidin saamaani matkalippua elämään osittain tuon vanhan kahvilan lumovoiman ansiona. Kiviset lohikäärmeet vartioivat hämärää sisäänkäyntiä, jonka kaasulamput jähmettivät ajan ja muistot. Sisällä ihmiset sulautuivat vanhojen aikakausien kaikuihin. Kirjanpitäjät, uneksijat ja aloittelevat nerot jakoivat pöydän Pablo Picasson, Isaac Albénizin, Federico García Lorcan ja Salvador Dalín kanssa.”

Tibidabon ratikka“Oli jo melkein täysi ilta, kun nousin metron portaita. Autio Avenida del Tibidabo, jota reunustivat lumen käärinliinojen peittämät sypressit ja palatsit, oli kuin loputtomiin jatkuva käytävä. Näin sinisen raitiovaunun pysäkillä ja tuuli toi rahastajan kellon kilinän. Kiirehdin askeleitani ja hypähdin sisään melkein samassa hetkessä kuin raitiovaunu lähti kierrokselleen.”

Avenida del Tibidabo 32“Rahastaja oli vanha tuttuni ja otti vastaan kolikot itsekseen mumisten. Pujottauduin vaunun uumeniin visusti suojaan lumelta ja jäältä. Talorivit häilähtelivät hitaasti ohi huurteisten ikkunoiden takana. Rahastaja katseli minua kasvoillaan yhtä aikaa epäluuloinen ja utelias ilme, jonka kylmyys oli nähtävästi jähmettänyt hänen kasvoilleen.

– Numero 32, nuorimies.

Käännyin ja näin Aldayan talon aavemaisen siluetin kohoavan edessämme kuin laivan nokan sankassa sumussa.”

error
{ 9 comments… add one }
  • Kat 22.11.2014, 10:57

    Kiitoksia kirjavinkistä! 🙂

    • Cocoa etsimässä 22.11.2014, 11:25

      Eipä kestä! Ja Tuulen varjon jälkeen lukulistalle samaisen kirjailijan Enkelipeli ja Taivasten vanki :).

  • Satu VW / Destination Unknown 22.11.2014, 20:54

    Täällä ilmoittautuu yksi lukutoukka ja tuo kirja on kyllä yksi lemppareitani myös!! Mitäs muuta teiltä löytyy suosikkien joukosta, jos löytyisi lisää kirjahyllyn (tai Kindlen) täytettä? 🙂

    • Cocoa etsimässä 24.11.2014, 08:37

      Tätä täytyy mietti tovi, mutta palaamme piakkoin asiaan muutaman kirjatärpin kera!

    • Cocoa etsimässä 30.11.2014, 09:58

      Ajateltiin jatkossa postailla enemmänkin kirjoista, erityisesti matkalukemiseksi soveltuvista. Mutta tässä pari ehdotonta suosikkiamme, jotka ehkä ovatkin jo sinulle tuttuja, mutta jos eivät niin ehdottomasti kirjahyllyyn tai kindleen!

      Khaled Hosseini: Leijapoika, Tuhat loistavaa aurinkoa ja Kun vuoret kaikuivat. Kurkistus Afganistanin historiaan ja kulttuuriin. Ei hyvän mielen kirjallisuutta, mutta maailmankuvaa avartavaa kylläkin.

      Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen Hibiskus ja Puolikas keltaista aurinkoa. Ensin mainittu tarjoaa näköaloja Nigerian historiaan ja kulttuuriin, toinen kertoo Biafran sodasta. Tähän pätee oikeastaan sama kuvaus kuin edellisen kirjailijan tuotantoon: avartavaa mutta paikoin varsin ahdistavaa. Adichielta on näköjään ilmestynyt kaksi muutakin suomennettua teosta, Huominen on liian kaukana ja Kotiinpalaajat, nämä täytyy ehdottomasti lisätä omalle lukulistalle.

      Antoisia lukuhetkiä!

  • Jenna 24.11.2014, 08:23

    Hep hep! Täällä yksi lukutoukka kans. Kiitti vinkistä 🙂

  • Rosita 27.11.2014, 09:39

    Kiva blogi teillä! Mä luen semisti kirjoja nykyään, blogien lukeminen on päivittäisempi harrastus. Mulla on parhaillaan yksi helmi kesken, Intiaan sijoittuva Tarquin Hallin kirjoittama Vish Puri & Kadonneen palvelijattaren tapaus. Ajattelin postata kirjasta, kunhan saan sen loppuun, on se vaan niin hyvä!!

    • Cocoa etsimässä 30.11.2014, 09:42

      Eiii, ihan varmana vastattiin tähän kommenttiin jo, mutta eihän sitä täällä nyt näy :(. Uusi yritys siis!

      Kiitos Rosita, ja kiva kun eksyit tänne meille :). Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan postausta tuosta Hallin kirjasta, kuulostaa kiinnostavalta!

Leave a Comment