Matkablogit ovat nyt vuoden loppua kohti täyttyneet postauksista, joissa vedetään yhteen vuoden reissusaldoa. Kuinka monta matkaa, kuinka monta uutta maata, kuinka monta yövyttyä yötä, parhaita hetkiä, ikimuistoisimpia kokemuksia ja niin edelleen.
Meillä tämä aihe on nopeasti käsitelty: syyskuussa käytiin Espanjassa ja joulukuussa missäs muualla kuin Espanjassa, heh. Ai niin, ja käytiinhän me kesällä Porissa minilomalla! Postauksia kummastakin Espanjan-reissusta on luonnoksissa useita, joten palataan niihin myöhemmin.
Far de Sant Sebastiàn majakalla Costa Bravalla syyskuussa
Mutta jos matkailun saralla on ollut hiljasta niin lähes yhtä hiljasta on ollut täällä blogin puolella. Suorastaan luvattoman hiljaista. Koko vuoden aikana julkaisimme yhteensä 15 uutta postausta, joista puolet näki päivänvalon heinäkuussa. Joinakin kuukausina emme julkaisseet mitään.
Tämä on aiheuttanut jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja sen myötä harmitusta, sillä bloggaaminen tuottaa meille iloa ja haluaisimme ehtiä jakamaan teille lukijoille hyviä vinkkejä ja hauskoja matkatarinoita huomattavasti useammin. Monta kertaa vuoden aikana olemme istuneet yhdessä alas ja päivittäneet juttusuunnitelmaa – intoa ja motivaatiota puhkuen – mutta ei sitä ylimääräistä aikaa vaan ole siunaantunut mistään. Ja niin juttusuunnitelma on jäänyt homehtumaan kovalevylle.
Ateneumin Ankallisgalleria-näyttelyssä joskus keväällä
Toki blogihiljaisuuteen on olemassa ihan hyvä syy. Maailman ihanin ja hartaasti odotettu Friidu saapui sulostuttamaan elämäämme tasan vuosi sitten, ja hänen ensimmäisenä vuotenaan olemme halunneet keskittyä perhe-elämään. Siinä on hetkellisesti saanut jäädä sivuun bloggaamisen lisäksi moni muukin rakas ja tärkeä asia, kuten harrastukset, parisuhdeaika, ystävien tapaaminen ja fantsut ravintolaillalliset, vain muutama esimerkki mainitaksemme. Ja valinta on ollut aivan oikea, sillä perhe-elämä on ollut ihanaa, antoisaa ja ikimuistoista, emmekä varmasti tule koskaan katumaan sitä, että keskityimme ainokaisemme vauvavuonna pääasiassa häneen, ja blogi jäi vähän retuperälle.
Kiasmassa on käyty tänä vuonna monen monituista kertaa. Friidu on museoissa viihtyvää sorttia!
Niin, ja meidän kohdalla aktiivista bloggaamista vauvavuoden aikana on vaikeuttanut myös se, että tuo meidän Friidu ei ole mikään varsinainen unikeko. Olemme kuulleet huhuja, että monet tuoreet vanhemmat kirjoittavat blogia (tai gradua tai väitöskirjaa tai romaania tai leffakäsikirjoitusta tai mitä ikinä) lapsen pitkien päiväunien aikana, mutta meillä sellaisesta luksuksesta ei ole saatu nauttia. Ensimmäiset puoli vuotta Friidu suostui nukkumaan vain ja ainoastaan Arnan sylissä, jossa vauvan lisäksi ei ollut enää sijaa läppärille, ja toiset puoli vuotta unta piisasi ylipäätään niin vähän ja niin lyhyissä pätkissä, ettei energiaa tai aivokapasiteettia riittänyt mihinkään ajattelua vaativaan toimintaan. Tähän jälkimmäiseen puoliskoon osuivat myös molemmat Espanjan-matkat, joiden aikana ei totta puhuen juuri levosta nautittu, hehheh, mutta tästä kuulette pian lisää.
Barcelonassa syyskuussa
Mutta mitäs muuta meille kuuluu? Ja onko uusia matkasuunnitelmia?
Uuden perheenjäsenen ja parin Espanjan-matkan lisäksi elämä on täyttynyt töistä ja arkisista askareista. Se on muuten kumma, miten paljon sitä arkista askaretta riittääkin sen jälkeen kun taloon tulee lapsi. Tästä voisi kirjoittaa oman postauksensa, mutta koska emme ole perheblogi, jätämme väliin. Mutta sitä hommaa on. Ihan käsittämättömän paljon.
Työt ovat vuorotelleet äitiys- ja isyysvapaiden, vanhempainvapaiden ja hoitovapaan lomassa. Olemme pyrkineet jakamaan perhevapaita niin, että molemmat ovat saaneet nauttia sekä lapsen kanssa kotona olemisesta että työssäkäynnistä. Arna aloitteli työntekoa oman yrityksensä kautta pikku hiljaa jo alkukesästä, aluksi muutama tunti silloin ja puolikas päivä tällöin. Nyt vuodenvaihteen jälkeen teemme molemmat lyhennettyä työviikkoa ja jaamme lapsen hoitovastuun sekä toistemme että lapsen isovanhempien kesken. Tämä on aivan loistava ratkaisu, sillä saamme molemmat olla sekä kotona että töissä, ja lapsi saa nauttia isovanhempiensa seurasta – ja päinvastoin.
Vanhankaupunginlahden luontopolulla syksyllä. Tänä vuonna on lähiluontoretkeilty paljon!
Mutta sitten niitä matkasuunnitelmia. Ihan varsinaisia suunnitelmia meillä ei ole. Ei yksiäkään lentolippuja hankittuna, eikä kohteita tai aikatauluja lukkoon löytynä. Tähän vaikuttaa monien muiden syiden ohella viime kuukausina vellonut ilmastokeskustelu, jonka myötä mekin olemme päättäneet vähentää lentämistä, mutta mennään siihenkin aihepiiriin tarkemmin toisella kertaa.
Matkahaaveitahan meillä toki on! Melkein matkasuunnitelmia. Tälle vuodelle kaavailemme näillä näkymin kahta vähän pidempää reissua. Kesällä meillä on aikomus, jos vain aikataulut ja budjetti saadaan natsaamaan, lähteä Arnan siskon perheen kanssa Seattleen ja Vancouveriin. Tämä olisi unelmamatka, josta on haaveiltu pitkään, joten toivotaan, että se toteutuu.
Syksyllä, tarkemmin sanottuna loka–marraskuussa, olisi oikein vahva tahtotila lähteä Kaakkois-Aasiaan viettämään isyyslomaa kokonaista kahdeksi kuukaudeksi. Aiemmin mietimme Balia keväällä, mutta se tulee liian nopeasti, ja tarkemmin ajateltuna emme halua olla keväällä Suomesta pois. Loka-marraskuussa taas haluamme todellakin, ja silloin Kaakkois-Aasiassa pitelee oikein hyviä kelejä.Tuolla reissulla ei olisi tarkoitus ihan pelkästään lomailla, vaan Arna voisi tehdä omia töitään ihan normaalisti, rennommissa puitteissa vain. Mielessä siintää mm. Thaimaa, Malesia ja Singapore, mutta katsotaan nyt ensin, millaisen budjetin onnistumme käärimään kasaan. Nyt suunnataan katseet lentotarjouksiin, ja heti kun silmään osuu hyvä hinta Seattleen/Vancouveriin/Bangkokiin/Singaporeen, siihen tartutaan.
Meidän konkkaronkka ja matkatavarapaljous Barcelonan bussiasemalla syyskuussa
Ja nyt enempiä jaarittelematta siihen uudenvuodenlupaukseen!
Postauksen alussa mainituista aikatauluhaasteista johtuen olemme viime aikoina jopa joutuneet miettimään, onko meillä enää lainkaan aikaa blogille, vai olisiko se syytä laittaa suosiolla telakalle. Tästä ajatuksesta kuitenkin luovuimme varsin nopeasti, sillä kuten sanottua, bloggaaminen on meille rakas harrastus ja koemme, että meillä on teille lukijoille vielä paljon annettavaa.
TÄTEN JUHLALLISESTI LUPAAMME, ETTÄ:
Vuonna 2019 päivitämme blogia vähintään kerran viikossa! Kerran viikossa! Ja kun meitä on täällä toimituksessa kaksi, se tarkoittaa yhtä postausta joka toinen viikko kumpaistakin bloggaria kohti. Ei pitäisi olla mahdoton homma. Eikä ole!
Eli näillä puheilla seuraava postaus tulee uunista ulos noin viikon kuluttua. Se tulee käsittelemään joko meidän syksyn Espanjan-reissuja, vauvan kanssa matkustamista, Thaimaan rantoja, matkailun ympäristövaikutuksia tai meidän jomman kumman lapsuuden reissukokemuksia. Tai jotain ihan muuta.
Jos on toivomuksia, niitä saa nyt esittää!
Tähän loppuun haluamme myös toivottaa kaikille uusille ja vanhoille lukijoillemme oikein hyvää uutta vuotta 2019! Olkoon se toiveidenne mukainen.
Jeeee! 🙂 Määkin täällä pohdin parhaillaan uudenvuodenlupauksia ja tuskailen blogin henkiinherätyksen kanssa Uuden-Seelannin-matkan aiheuttaman välikuoleman jälkeen. Kieltämättä taas pyörii mielessä enkkupuolen pudottaminen kyydistä, kun juttuja on rästissä niin monelta matkalta eikä aikaa tahdo olla. Tai ehkä musta on vaan vanhemmiten tullut tosi paljon hitaampi. Mutta ihanaa, ettette laita blogia telakalle. Ja ihanaa uutta vuotta, kohta jo nähdäänkin! <3 Odotankin tulevaa vuotta jo innolla… 😉
No saitko uudenvuodenlupaukset tehtyä? Sorry, tulee vastaus kommenttiin vähän jälkijunassa :D.
Tauon jälkeen on aina vähän kynnys palata minkä tahansa homman pariin, mutta nyt täällä on ainakin blogin suhteen ihan motivaatio päällä! Mut ymmärrän kyllä, jos enkkupuolen pudottaminen houkuttaa, onhan siinä kaksinkertainen työ. Tsemppiä Uusi-Seelanti-postaussuman purkamiseen!
Ja siis joo, mäkin odotan alkanutta vuotta innolla!