≡ Menu

Vauvan toinen matka – kun kaikki ei mennyt ihan putkeen

vauvan kanssa matkalla

Edellisessä postauksessa kerroimme Friidun ensimmäisestä matkasta, joka meni tosi kivasti – pieniä nukkumis- ja illallishaasteita lukuunottamatta.

Seuraava matka koitti jo parin kuukauden päästä, jolloin hyppäsimme jälleen lentokoneeseen, tällä kertaa kohti Málagaa eli Fuengirolaa. Tätä reissua oli odotettu kovasti, sillä olimme menossa tapaamaan ystäviä, joita oli ehtinyt tulla jo ikävä.

Matkakuume.net-blogin Gia ja Miika lapsineen olivat tosiaan syksymmällä muuttaneet Fuengirolaan talvehtimaan, ja me olimme nyt matkalla heidän luokseen pitkäksi viikonlopuksi. Meistä oli tullut edeltävän vuoden aikana läheisiä ystäviä, sillä vauvoillamme on vain pari päivää ikäeroa ja mammalomalla oli tullut vietettyä tosi tiiviisti aikaa yhdessä.

Fugen-reissu oli pitkän viikonlopun mittainen miniloma, kolme kokonaista päivää perillä, joten suunnitelmissa ei ollut mitään kovin kunnianhimoista. Lähinnä rentoa yhdessäoloa, lämmöstä ja valosta nauttimista, hyvää ruokaa ja pari leppoisaa päiväretkeä, mutta ihan suunnitelmien mukaan ei mennyt siltikään.

Lento meni oikein hyvin, kuten edelliselläkin reissulla. Friidu nukkui taas ekat pari tuntia vuorotellen meidän sylissä ja herättyään leikki ja söi tyytyväisenä. Málagan lentokentällä hypättiin junaan ja puksuteltiin sillä suoraan Fugeen noin 40 minuutissa. Paikalliset kanssamatkustajat viihdyttivät Friidua koko junamatkan ajan ja siitäkös tyttö otti kaiken ilon irti. Naurua riitti! Perillä Fugessa, Gian ja Miikan kämpillä, iltakin meni vielä oikein kivasti. Syötiin yhdessä, vaihdettiin kuulumisia ja Friidu saatiin suht normaaliin aikaan ja suht kevyellä maanittelulla pehkuihin.

Seuraavana päivänä homma alkoi mennä alamäkeen. Friidu oli jo aamulla vähän kipakalla päällä. Aamupäivällä keräännyimme isommalla bloggaajaporukalla brunssin ääreen, minkä olisi pitänyt olla ihan huippuhauskaa – ja tavallaan olikin koska paikalla oli tosi mukavia tyyppejä ja ruoka oli älyttömän hyvää – mutta Friidu alkoi olla todella itkuinen ja kaikin puolin surkea. Me vanhemmat olimme kovin huolissamme, sillä tämä ei ollut lainkaan hänen tapaistaan.

(Seuraavana päivänä kun helakanpunaiset näppylät ilmestyivät käsiin ja jalkoihin, meille alkoi selvitä, että enterorokkohan se sieltä oli tullut kylään. Mutta sitä emme vielä tuolloin ensimmäisenä päivänä tienneet.)

Brunssin jälkeen saimme annettua pienelle särkylääkettä ja se onneksi auttoi nopeasti. Pian Friidu oli taas oma aurinkoinen itsensä. Lopun päivää hengailimme rennosti Fugessa, käppäilimme rantakatua ja pistäydyimme terassidrinksuille, mutta takaraivossa jyskytti koko ajan huoli tytön voinnista.

Fuge_brunssi

Brunssikivaa. Mukana Gian ja Miikan perheen lisäksi myös Seven Seas -blogin Sanna.

Seuraavana päivänä itkun aiheuttajaksi selvisi tosiaan enterorokonpirulainen (soitimme Helsingin kaupungin terveysneuvontaan, joka on muuten todella mainio palvelu, ja siellä osattiin epäillä enteroa oireiden perusteella). Tästä alkoi vimmattu käsien pesu, ettei tauti vaan tarttuisi muuhun porukkaan. Kyseessä on nimittäin erittäin herkästi tarttuva tauti, eikä mikään miellyttävä sellainen. (Artoon tarttui, mutta oireet alkoivat vasta kotona – aikuisella tämä tauti vasta onkin oikea karmeuksien karmeus!)

Friidulla tauti osoittautui onneksi todella lieväksi, eikä hän tuon ensimmäisen päivän jälkeen tuntunut olevan taudista moksiskaan, mutta yöt eivät tälläkään reissulla sujuneet sen paremmin kuin ensimmäiselläkään. Tai kotonakaan sen puoleen. Aamuöiset herätykset veivät meiltä vanhemmilta voimat, emmekä päivisin jaksaneet ihan siihen malliin kuin olisimme toivoneet. Suunnitellut päiväretket Rondaan ja Málagaan saatiin toteutettua (ihania paikkoja molemmat, näistä on tulossa juttua myöhemmin!), mutta kumpaankin jäi tosi vähän aikaa perillä ja se jäi harmittamaan. Ja olo oli väsynyt koko ajan.

Ronda_silta

Ronda_terassi2

Ronda_suukko

Täydellinen katastrofi matka ei toki ollut, vaan siinä oli paljon hyvääkin. Ja nyt kun aikaa on kulunut, muistot matkasta alkavat kallistua reilustikin plussan puolelle. Parasta oli aika ystävien kanssa, retki henkeäsalpaavan kauniiseen Rondaan, tunnelmallinen ilta Mijasissa sekä tyttöjen ja poikien illat Fugen “yössä”. Näistä kaikista kerromme myöhemmin lisää.

Mijas_maisema

Mijas_perhe

Mijas_kuvaussessio

 

Neljän päivän reissusta meni lopulta niin iso osa sairastamiseen ja huonosti nukuttuihin öihin, että kotiin palattuamme vannoimme, ettei ikinä enää. Olimme ihan poikki. Ystäviä oli ihana nähdä, ja monet näkemämme ja kokemamme asiat tekivät vaikutuksen, mutta Aurinkorannikosta olisimme mielellämme nauttineet enemmänkin. Nyt jäi vähän sellainen fiilis, että olisihan nuo enterot ja valvomiset voinut lusia kotonakin.

Oli tietenkin todella huonoa tuuria, että noinkin ikävä tauti sattui iskemään juuri matkan ensimmäisenä päivänä, eikä sitä olisi voinut mitenkään ennustaa tai ennaltaehkäistä. Huonot yöunet olivat tiedossa ennakkoon, mutta eipä niillekään olisi ollut juuri mitään tehtävissä. Tämä kokemus oli ehkä muistutus siitä, että aina reissut eivät mene ihan putkeen, ihan vain huonosta tuurista ja sattuman oikuista johtuen. Joskus näinkin.

Ikävillä kokemuksilla on onneksi taipumus unohtua nopeasti, ja niinhän siinä kävi, että meilläkin oli uusi reissu tulilla alta aikayksikön. Ja siitä reissusta tulee kuulkaa eeppinen! Sitä ennen täytyy ehkä kuitenkin pistää nuo uniasiat kuntoon…

Näiden kahden reissun (plus sen kesäisen Porin-matkan!) myötä koemme olevamme aikamoisia konkareita vauvan kanssa matkustamisessa, joten lähiaikoina on luvassa hyviä käytännön vinkkejä vauvan ensimmäistä matkaa suunnittelevalle. Jos sulla siis on mielessä aiheeseen liittyvä kysymys johon erityisesti haluaisit vastauksen, nyt on hyvä hetki toivoa!

Fuge_smoothiet

{ 2 comments… add one }
  • ♥ ♥ ♥ ♥

    Me taisimme onneksi päästä vähän pienemmällä entero suhteen, ja kokonaisuudessaan oli aivan ihanaa kun te olitte täällä! Aika jäi kyllä niin lyhyeksi että pakkohan tää on ottaa uudestaan. Että koskas olette taas tulossa? 🙂

    • Cocoa etsimässä 4.2.2019, 15:10

      Oli ihana nähdä teitä ja tutustua teidän Espanja-arkeen! Nämä haasteethan olis ollu paljon pienempiä, jos meillä olis vaan ollut enemmän aikaa. Eli eikun mietintämyssyyn uusi reissu! Tälle talvelle ei ehdi enää, mutta onhan noita talvia! 😀

Leave a Comment