Kaatosade piiskasi uudenvuodenviettoon valmistautuvaa Phnom Penhia. Pohdimme pikkuruisessa huoneessamme miten juhlistaisimme vaihtuvaa vuotta. Moisella koiranilmalla kun ei huvittanut lähteä kauas keskustan hulinoihin, eihän ilotulitusten ihailustakaan tulisi sadesäässä mitään. Toisaalta huoneeseen jääminenkin tuntui tylsältä vaihtoehdolta.
Olimme aiemmin päivällä nähneet kävelymatkan päässä sijaitsevan brittipubihenkisen baarin. Se sai kelvata biletyspaikaksi. Eipä meillä edes ollut halua tai tarvetta pitkän kaavan törpöttelyyn, mutta toki vuoden vaihtumista piti vähän päästä juhlistamaan, tai ainakin näkemään kuinka paikalliset sen tekevät.
Baarissa oli alkuillasta jo täysi hulina päällä. Kaipaamiamme paikallisia ei juuri näkynyt, mutta meitä travellereita senkin edestä – suurin osa kännissä kuin käet, osalla ehkä vaikuttavana aineena muukin kuin alkoholi. Joka tapauksessa kalja virtasi ja jengi kaatoi paukkuja kaksin käsin naamariin. Sen verran rehvakkaalla tuulella olimme mekin, että tilasimme oluiden kylkeen ihan vodkapaukut. Baarin nurkasta kulmasohvalta löytyi sopivasti paikat, ja istahdimme juominemme alas.
Seurasimme mielenkiinnolla ympärillämme juhlivaa kansaa. Harvoin, tai oikeastaan ikinä emme olleet nähneet näin peittelemätöntä toimintaa huumeiden kanssa. Kauan ei aikaa kulunut kun sätkä kiersi meidänkin pöydässämme. Siis semmoinen savukääryle, joka näillä meidän pohjoisilla leveyksillämme on kiellettyjen nautintoaineiden listalla. Passasimme tämän ja kerroimme tyytyvämme oluihimme – ja niihin vodkapaukkuihin. Saimme osaksemme ihmettelyä. Eikö tosiaan pilvi maistu?
Olimme toki huomanneet alueen varsin avoimen kamarallin jo aiemmin. Kauppiaat kävivät jo alkuillasta päälle kuin hyeenat kylänraittia tarpoessamme. Parin metrin välein sai olla häätämässä katufarmaseuttia kimpustaan. Ehkä Arton etäisesti frankzappamainen tyyli antoi ymmärtää väärin mielitekomme?
Eikä kauppa jäänyt kadulle. Baarin avoimesta oviaukosta kurkki kiiluvat silmät tasaisin väliajoin. Mies heilutti pilleripussia ovensuussa, hymyili viekkaasti ja osoitti sitten pussia kuin kysyäkseen ”Ette nyt kuitenkin haluaisi laittaa pollaa hieman sekaisin?”
Me emme halunneet edelleenkään, mutta vierustoverimme tarttuivat tarjoukseen. Pian pillerit sujahtivat kurkusta alas ja parivaljakko asettautui puolittain makaamaan sohvalle.
5-4-3-2-1! Hyvää uutta vuotta ja turvallista matkaa!
Hieman tärähtänyt kuva uudenvuoden viettoon valmistautuvasta Frank Zapasta… Eiku siis Artosta.
No nyt kun Artoa katsoo tuossa kuvassa niin en ehkä ihmettele, jos joku arveli pilven maistuvan – on meinaan Arto ollut harvinaisen täyshipin näköinen kaveri noihin aikoihin! 😀 Mutta tarjotaan sitä kamaa kyllä muutenkin, tai sitten mäkin näytän hipiltä ihan tänä päivänä. Viimeksi kesällä Alicantessa tuli joku jannu jotakin tyrkyttämään keskellä päivää liikennevaloissa. Phnom Penhistä en muista tuollaista meininkiä, kun oltiin siellä pari vuotta sitten. Ehkä ei vain osunut kohdalle tai sitten ei vain jäänyt mieleen. Oltiin kyllä reppureissaajien alueella. Pitää ehkä tarkistaa matkapäiväkirjan muistiinpanot!