≡ Menu

Voiko matkabloggaamisella tienata?

[Arna]

Me ollaan tähän asti pitäydytty tiukasti matka-aiheissa, ja aiotaan tehdä niin jatkossakin, mutta tähän väliin tulee nyt kurkistus matkabloggaamisen kulisseihin pienen sisältömarkkinointipohdinnan muodossa. Seuraava juttu on taas puhtaasti matkajuttu, we promise!

Sain kunnian osallistua maaliskuun lopulla ensimmäistä kertaa järjestettyyn PING Helsinki -tapahtumaan sisällöntuottajan eli content gurun ominaisuudessa. Tapahtuma kokosi lauman eri alojen sisällöntuottajia (=bloggaajia, tubettajia ja instaajia), yrityksiä ja seuraajia pohtimaan yhdessä sisältömarkkinoinnin nykytilaa ja tulevaisuutta.

Pitkä päivä oli täynnä kiinnostavaa ohjelmaa, josta sain valtavasti inspiraatiota ja uusia ideoita blogimme kehittämiseen. Tutustuin myös huipputyyppeihin, joiden kanssa tulee toivottavasti oltua yhteydessä jatkossakin. Päivä antoi enemmän kuin osasin odottaa ja haluankin välittää kiitokseni vielä tätäkin kautta tapahtuman järjestäneelle supernelikolle Marinella Ruususelle, Inna-Pirjetta Lahdelle, Aku Varamäelle ja Sanna Salovuorelle sekä tietysti kaikille uusille PING-kavereilleni!

Olen nyt jo toista viikkoa yrittänyt pohtia, mitä minulle jäi tapahtumasta sisällöllisesti päällimmäisenä mieleen – kaiken intoilun ja ideoinnin ja hauskanpidon ja uusiin ihmisiin tutustumisen lisäksi siis. Tykkään nimittäin valita seminaareista ja koulutuksista aina yhden johtoajatuksen, jonka sitten pyrin viemään osaksi käytännön työtäni tai arkeani, tai mistä kulloinkin onkaan kyse. PING meinasi tältä osin aiheuttaa päänvaivaa (tuli niin paljon ajatuksia!), mutta nyt kun melkein pari viikkoa itse tapahtumasta on kulunut, huomaan ajatusteni vaeltavan aina vaan takaisin otsikossa esitettyn kysymykseen: Voiko matkabloggaamisella tienata?

No pitääkö sillä tienata, saattaa joku kysyä. Eikö tätä tehdä intohimosta ja rakkaudesta lajiin, ei himosta rahaan? Toki, mutta olisihan se nyt hienoa ja suorastaan tavoiteltavaakin, että rakkaasta harrastuksesta, johon tulee sijoitettua niin ajallisia (paljon!) kuin rahallisiakin resursseja, voisi tehdä itselleen edes sivutoimisen tulonlähteen, eikö?

Mutta sitten se olennaisin kysymys: MITEN matkabloggaamisella voi tienata? Siis ei tuotteita tai hyvää mieltä vaan ihan riihikuivaa rahaa? Sellaista, jolla voi maksaa asuntolainaa ja ostaa ruokaa?

Kaukokaipuu-matkablogin Marinella Ruusunen veti päivän ensimmäisen työpajan otsikolla “Miten kasvatan oman mediani arvostusta?”, jossa keskusteltiin sisältömarkkinoinnin hinnoittelusta. Tapahtumaa seuranneen some-pöhinän perusteella osallistujien verkkokalvoille tuntui piirtyneen parhaiten tämä kuva, johon Marinella oli kerännyt esimerkkejä todellisista sisältöyhteistyöpalkkioista, tarjotuista tai maksetuista.

Tämän verran sisältömarkkinoinnista maksetaan

Osa palkkioista vaikuttaa ihan päteviltä, mutta osa ei vastaa lähellekään halutun sisällön vaatimaa työmäärää. Vai mitä sanotte vaikkapa kotimaan matkakohteesta kirjoitetusta artikkelista, josta on tarjottu (toivottavasti ei sentään maksettu?) 150 euroa? Tuollaisen jutun tiedonhankintaan ja kirjoittamiseen sekä itse juttukeikkaan menee vähintään kaksi työpäivää (sijainnista ja jutun laajuudesta riippuen enemmänkin), jolloin varsinaisista tuntipalkoista ei voida enää edes puhua. Jos siis halutaan laadukasta sisältöä, ja siitähän näissä yhteyksissä aina puhutaan.

Eli. Yritykset tarvitsevat laadukasta sisältöä. Sisällöntuottajilla taas on intoa ja osaamista – monilla ihan rautaista ammattitaitoakin – tuottaa laadukasta sisältöä. Toisella osapuolella on tarjota sitä mitä toinen osapuoli tarvitsee, ja liiketalouden perusteiden mukaan tässä välissä pitäisi liikkua rahaa. Tarpeiden pitäisi kohdata, mutta jostain syystä ne eivät kohtaa.

Mistä tämä sitten johtuu? Sisällöntuotantobisnes on vasta lapsenkengissä. Yhteiset toimintatavat ja pelisäännöt puuttuvat, joten yritykset eivät maksa eivätkä sisällöntuottajat vaadi. Niin kauan kuin löytyy ilmaisen työn tekijöitä, löytyy myös sen teettäjiä. Mutta saako halvalla hyvää? Väitän, että ei saa. Eikä vuokraa makseta huulipunapuikoilla tai matkalaukuilla.

Me ei olla toistaiseksi ryhdytty sisältöyhteistyöhön, koska ei totta puhuen oikein tiedetä miten siihen pitäisi suhtautua. Meillä on kyllä intoa, ideoita ja osaamista tuottaa laadukasta matkailuaiheista sisältöä erilaisiin kaupallisiin tarpeisiin. Meillä on viestintä- ja markkinointiosaamista, meillä on sana hallussa, meillä pysyy kamera kädessä, meillä on uteliaisuutta, mielikuvitusta ja pilkettä silmäkulmassa. Ja on meillä jonkin verran yleisöäkin.

Että ei sillä, etteikö meitä sisältöyhteistyö kiinnostaisi. Kiinnostaa kyllä. Mutta ei millä tahansa ehdoilla. Sen oikean kumppanin kanssa me heittäytyisimme kiinnostavien projektien pyörteisiin oikeinkin intoa puhkuen, mutta lopputuloksen pitäisi olla kummallekin osapuolelle win.

Kun sanon win, tarkoitan sisällöntuottajan näkökulmasta oikeudenmukaista palkkiota tehdystä työstä. Riihikuivaa rahaa. En tuotenäytteitä tai mainostavaraa. En edes vaelluskenkiä tai matkalaukkua. Enkä varsinkaan mahdollisuutta osallistua arvontaan tai kilpailuun ottamallani valokuvalla tai suunnittelemallani kiertomatkalla, jolle saattaisin päästä mukaan tekemään lisää ilmaista työtä, jos sattuisin voittamaan.

Yritykselle win merkitsee laadukasta sisältöä, joka tavoittaa sisällöntuottajan äänellä halutut kohderyhmät. Väitän, että tällaista lopputulosta ei voi saada ilmaista työtä teettämällä.

Me toivoisimme, että voisimme istua potentiaalisten yhteistyökumppaneidemme kanssa saman pöydän ääreen keskustelemaan siitä, mitä me voisimme tarjota heille. Ja mitä he voisivat tarjota meille. Reilusti ja avoimesti. Viestinnän ammattilaisena mottoni kuuluu, että ”viestinnän vaikuttavuus edellyttää tavoitteellisuutta” ja tätä voinee soveltaa myös sisältömarkkinointiin. Tavoitteiden asettaminen – puolin ja toisin – lähtee sieltä yhteisen pöydän äärestä.

Sisällöntuottajien on aika alkaa arvostaa omaa mediaansa, omaa osaamistaan ja omaa työtään. Yritysten on aika alkaa arvostaa sisällöntuottajien brändilleen tuomaa lisäarvoa. Toivottavasti tämä on suunta, johon sisältömarkkinointi on menossa.

Matkabloggaajista PINGissä olivat mukana muun muassa Panun matkat, Palmuasema, Live now dream later, Veera Bianca ja Reissuesa, iltaristeilyllä seuraamme liittyi myös Tämä matka. Ja tietysti järjestäjien ominaisuudessa myös jo mainittu Kaukokaipuu sekä Lapsiperheen matkat. Joista kaikki ovat jo tainneet julkaista jotain PINGistä, joten käykäähän kurkkaamassa heidän blogejaan, jos haluatte tietää mitä muuta siellä oikein tapahtui. Meiltä on tulossa myöhemmin vielä toinen PING-aiheinen postaus, joka sisältää pari hyvää Tallinnan-matkavinkkiä.

Lue myös nämä:

Maija Ilmoniemen Mailife-blogi: Sisältömarkkinointi tarvitsee faceliftin – on aika puhua rahasta!

Rouva Sana: Sisällössä tärkeintä on ammattimaisuus ja laatu eli terkkuja PING Helsingistä!

Toimittaja Sanna Ukkola: Kun media möi sielunsa

Aku Varamäki: (Sosiaalinen) media on luottamusbisnestä

Ja vielä toinen Rouva Sanalta: So sorry, journalismi muuttuu – myös sisällöntuottamiseksi

{ 10 comments… add one }
  • Olenkin jo innolla odottanut sun PING-postausta! 🙂 Olen kyllä niin samoilla linjoilla näiden ajatusten kanssa. Päällimmäisenä PINGistä jäi käteen aivan tajuton innostus ja ideamäärä. Pari päivää kun sulatteli ajatuksiaan, se muuttuikin hämmennykseksi. Paljon uutta ja ihmeellistä mahtui yhteen päivään. Mutta oli kyllä mahtava reissu, ja oli kiva tutustua teihin molempiin ihan kasvotusten. Toivottavasti nähdään taas pian!

    • Cocoa etsimässä 9.4.2015, 08:06

      Jee, kommentti! Ajattelin, että tämä postaus kirvoittaisi enemmänkin kommentteja, mutta olit eka!

      Mun blogiyhteistyöhämmennys on parissa viikossa onneksi jäsentynyt jo jonkinlaiseksi loogiseksi näkemyksentapaiseksi, ja se tapahtuman aikaansaama järjetön innostus on edelleen pinnassa. Onnistunut tapahtuma, kun siitä jäi näin paljon käteen!

      Mutta siis joo, oli ihan mahtava tutustua, ja treffataan ehdottomasti kun tuut taas Helsinkiin, ja jos mekin päästäis sinne Raumalle =D.

  • Pirkko / Meriharakka 9.4.2015, 08:12

    Olen tässä viimeksi kuluneen puolen vuoden mittaan, kun tähän aiheeseen liittyviä keskusteluja eri yhteyksissä olen seurannut, miettinyt analogiaa (matka)bloggaamisen ja mallintöiden välillä. Seurasin jo vuosia sitten sisarentyttäreni aloittelevaa uraa mallimaailmassa ja kun näytöksiin pääsyistä kilpailtiin ja muutenkin esilläolo oli mallikilpailua tai missikilpailua niin järjestäjät saivat tyttöjen tekemän työn ilmaiseksi, voittaja saattoi sitten saada vaikka alusasusetin tai jotain muuta ei-rahallista. Ja ne olosuhteet, odotat vuoroasi vähissä vaatteissa vaikka kylmässä porraskäytävässä. Mutta jos haluat mukaan, ehtoihin pitää suostua, sillä tulijoita on jonoksi asti. Paljonko niitä uusia blogejakin perustetaan joka päivä …

    • Pirkko / Meriharakka 9.4.2015, 18:07

      Kiitos Anna juttuinspiraatiosta – kirjoitin minäkin sitten aiheesta otsikolla Harrastuksena antoisia – ammattina haastavia

      • Cocoa etsimässä 10.4.2015, 06:39

        Kiva että inspiroiduit jutusta!

        Ei tuo analogia bloggaamisen ja mallintöiden välillä ole kovin kaukaa haettu. Kysynnän ja tarjonnan kohtaamisestahan tässäkin on kyse. Blogeja on valtavasti, ja lisää syntyy joka päivä, joten yrityksillä on potentiaalisten yhteistyökumppaneiden suhteen suoranainen runsaudenpula. Toinen asia on sitten, kuinka monella bloggaajalla on resursseja tuottaa sitä kaivattua laadukasta sisältöä, tämä on varmasti jo huomattavasti pienempi joukko. Iso silti.

        Itse en edes haaveile, että bloggaamisesta voisi koskaan tulla minulle kokopäiväinen työ, mutta sivutoiminen kyllä. Työskentelen viestintä- ja markkinointitehtävissä (myös freelance-toimittajana), joten bloggaaminen täydentäisi kivasti ammatillista palettiani. Sitä kohti siis! Kyllä hyville aina töitä löytyy, kuuluu toinen mottoni 🙂

  • Rouva Sana 9.4.2015, 09:27

    Oiva kirjoitus ja hyvää pohdintaa Arna :)!

    Väitän, että vuoden, kahden kuluttua tilanne sisällöntuottajilla on tyystin toisenlainen kuin nyt, eikä se ole nykyistä huonompi. Ammattitaitoisia ja yhteistyökykyisiä sanataitureita ja kameran käyttäjiä tarvitaan tulevaisuudessa tässä sanojen ja visuaalisuuden täyttämässä globaalissa maailmassa.

    Yhteistyökumppani-puoli unohtuu usein sisällöntuottajien keskusteluista, mutta sinä muistit sen. Laadukas ja ammattimainen sisältö todellakin tavoittaa kumppanin kohderyhmät ja vie viestin perille. Siksi siitä kannattaa maksaa.

    • Cocoa etsimässä 10.4.2015, 06:54

      Kiitos Rouva Sana! Oli kiva tavata PINGissä, blogisikin päätyi jo seurattavien listalle 🙂

      Kyllä minäkin näkisin, että sisältömarkkinointi kehittyy nopeasti, ja varmasti parempaan päin. Kunhan vain sen hyötyjä ja vaikuttavuutta opitaan paremmin analysoimaan ja alan toimintatavat vakiintuvat. On itse asiassa varsin kiinnostavaa “olla mukana” tässä kehitysvaiheessa, tulee samalla opittua yrityksen ja erehdyksen – oman ja muiden – kautta.

      Minusta jo yhteistyö-sana sisältää olettamuksen siitä, että työ tehdään yhdessä ja se hyödyttää molempia osapuolia. Siksi on erikoista, että monet toimijat, sekä sisällöntuottajat että yritykset, lähestyvät asiaa puhtaasti omasta näkökulmastaan, eli miten MINÄ voisin hyötyä tästä “yhteis”työstä. Blogeja lueskellessa tulee todella usein törmättyä postauksiin, joissa lätistään jotain aivan tyhjänpäiväistä, ja kun jutun lopussa seisookin se “tätä postaus on toteutettu yhteistyössä sen ja sen kanssa” tulee ihan miettineeksi, että mitähän hyötyä tästäkin sille yhteistyöyritykselle oli. Tai sisällöntuottajalle sen puoleen.

      Osut naulan kantaan todetessasi, että laadukkaasta ja ammattimaisesta sisällöstä kannattaa maksaa. Niin minkäkin ajattelen, ja niin uskon monen ammattimaisesti toimivan mainostajankin ajattelevan.

  • Veera Bianca 9.4.2015, 22:21

    Kiva lukea muiden ajatuksista PINGiin ja sisältömarkkinointiin liittyen! Itselleni matkablogi tuo sivutuloja, hyvin vaihtelevissa määrin ja kaikki nykyään tekemäni muu työ, liittyy blogiini ja on sieltä jotenkin lähtöisin 🙂 Aiemmin en osannut hinnoitella tekemääni työtä, mutta nykyään pyrin sisältöyhteistöistä myös rahastamaan, kunhan vaan tiedän että voin tarjota molemminpuolista hyötyä! 🙂 Toki edelleen on poikkeuksia näissäkin kun vastaan tulee joku ‘aivan tosi siisti’ tuote 😀

    • Cocoa etsimässä 10.4.2015, 07:02

      Minäkin toivoisin, että voisin tulevaisuudessa tehdä työtä (/töitä), joissa voin yhdistää bloggaamisen, toimittajan (ja muut viestintäalan) työt ja matkailun. Se olkoon tavoitteena!

      Kyllä minäkin ehkä mahdollisesti voisin kuvitella hyväksyväni palkkion tuotteena JOS se olisi minulle rahanarvoinen, eli olisin muutenkin hankkimassa juuri ko. tuotteen, tai siitä olisi minulle muuten todella suurta iloa tai hyötyä. Esim. lentolippuina tai elektroniikkana tai urheiluautoina =D. Mutta noin periaatteessa ajattelen, että työstä pitää maksaa rahapalkkaa. Jos yritys/brändi tienaa rahaa minun työlläni, miksi minulle ei kuuluisi siivu siitä.

Leave a Comment