≡ Menu

Vuosi kotiinpaluusta – kuulumisia ja fiiliksiä

Maailmanympärimatka kotiinpaluu

Aika kuluu todella nopeasti. Joko siitä on vuosi (ja rapiat päälle), kun laskeuduimme unelmiemme reissusta kotimaan kamaralle? Ennen reissuun lähtöä meitä jännitti luonnollisesti itse matka, mutta todella paljon mietitytti myös se, miten tulemme sopeutumaan normaalielämään niin poikkeuksellisen vuoden jälkeen. Kun suurista suurin, vuosia vaalittu, välillä mahdottomaltakin tuntunut unelma on toteutettu, mitä jää jäljelle? Mikä saa jaksamaan arkista puurtamista päivästä toiseen? Miten käytännön asiat kuten työt ja asuminen saadaan järjestettyä? Näitä pohtii ehkä moni muukin vastaavaa reissua suunnitteleva, joten ajattelimme hieman raottaa omalta osaltamme sitä, miten arki on lähtenyt rullaamaan ja mitä fiiliksiä reissu – ja sieltä paluu – ovat herättäneet näin jälkikäteen.

vuosikotiinpaluusta_näkymä_web

Takatalvi iski viime viikolla Helsinkiin, mutta se ei haittaa, koska kevät tulee ihan varmasti ennemmin tai myöhemmin! Kuva on otettu meidän olkkarin ikkunasta.

Oma koti kullan kallis

Ensin käytännön asioihin ja niistä tärkeimpään eli asumiseen. Meillähän oli ennen reissua omistusasunto, jonka möimme matkan rahoittamiseksi. Luovuimme samalla suurimmasta osasta huonekalujamme ja muuta irtaimistoamme järjestämällä kotikirppiksen, hyödyntämällä nettihuutokauppaa ja viemällä tavaraa hyväntekeväisyyteen ja kierrätykseen. Jäljelle jäi vain tärkeimmät käyttötavarat ja muistoesineet, joille vuokrasimme pienen irtaimistovaraston.

Ensimmäinen päänvaiva oli siis kodin löytäminen ja sen kalustaminen, mutta asia ratkesikin melkein itsestään jo maailmalta käsin. Pääsimme nimittäin pariksi ensimmäiseksi viikoksi Arnan siskon sohvalle ja sen jälkeen pariksi kuukaudeksi erään tuttumme kalustettuun kotiin hänen ollessaan puolestaan pidempään matkoilla.

Reppuelämä siis jatkui vielä tovin, tosin reppujen, matkalaukkujen, laatikoiden ja pussukoiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti ihan hujauksessa…

Vappuna me vihdoin muutettiin omaan vuokra-asuntoon, joka ei sitten lopulta tuntunutkaan kodilta, joten muutettiin pari kuukautta sitten uudelleen, tällä kertaa unelma-asuntoon vanhoille hoodeille Hakaniemeen. Ollaan kalustettu ja sisustettu kotia pikku hiljaa tässä vuoden varrella, ja reissua edeltävän tyhjennysoperaation jäljiltä voi ainakin sanoa, että meidän kodissa ei ole (juuri) mitään turhaa. Asumisen suhteen asiat järjestyivät välivaiheiden kautta siis varsin mallikkaasti!

vuosikotiinpaluusta_kuvaseinä_web

Ollaan suunniteltu jo vuosia ripustavamme matkakuvia seinälle, ja nyt vihdoin uudessa kodissa saatiin projekti aluilleen! Kuvien ääreen on aina mukava ohi kulkiessa pysähtyä muistelemaan ikimuistoisia hetkiä maailmalla.

Duunii, duunii

Asumisen jälkeen seuraavaksi tärkein asia – mikäli ei ole sattunut syntymään kultalusikka suussa tai onnellisten lottotähtien alla – on tietysti toimeentulo eli duuni. Tämä mietityttänee irtiottoa suunnittelevia, erityisesti nykyisessä huonossa työllisyystilanteessa, ja asiaa kannattaakin puntaroida joka kantilta jo etukäteen.

Meille asia ei aiheuttanut valtaisaa päänvaivaa, sillä Arna oli sapattivuoden ajan omasta vakityöstään vuorotteluvapaalla, joten ainakin yksi kuukausipalkka oli tiedossa heti kotiinpaluun jälkeen.

Arto oli ennen reissua joutunut irtisanoutumaan omasta pitkäaikaisesta työpaikastaan, mutta meille kävi lopulta niin hyvä munkki, että siellä samaisessa työpaikassa sattui juuri kotiinpaluumme aikoihin vapautumaan juuri Artolle sopiva ja mieluinen homma, joten kuukauden päästä Suomeen saapumisesta me oltiin molemmat jo vakituisessa kokopäivätyössä.

Työasiat järjestyivät siis paremmin kuin hyvin ja takaisin oravanpyörään tuli sujahdettua sutjakkaasti.

Uusia tuulia

Pari isoa muutosta matka ja sieltä paluu ovat tuoneet tullessaan. Ensimmäinen niistä on ihan uusi pieni perheenjäsen! Arnan sisko nimittäin synnytti esikoisensa meidän viettäessämme vielä reissun viimeisiä päiviä New Yorkissa. Kotiinpaluu oli siis varsin tunteikas, kun saatiin tavata perhettämme pitkästä aikaa, ja erityisesti tätä uutta perheenjäsentä ihan ensimmäistä kertaa. Saimme suuren kunnian ryhtyä tytön kummeiksi (ilman kirkollisia seremonioita tosin), ja tuo maailman ihanin pieni tyttö on kyllä valloittanut sydämemme ihan täysin!

Toinen suuri muutos sai alkunsa matkan aikana, kun Arna alkoi haaveilla uusista urakuvioista, tai oikeastaan olemassa olevaa uraa täydentävistä kuvioista. Selvittelytyö alkoi jo maailmalla, ja heti kohta paluun jälkeen hakupaperit kouluun oli pistetty sisään. Hakuprosessi oli työläs mutta suotuisa, joten Arnan neljän vuoden aikuisopiskelutaival alkoi jo heti syksyllä. Opinnot vievät todella paljon aikaa, käytännössä kaiken liikenevän vapaa-ajan, mutta antavat niin paljon mielekästä sisältöä ja uusia kokemuksia tilalle, että vaihtokauppa kannatti ehdottomasti!

Aika paljon oli muuten Suomessakin tapahtunut meidän poissa ollessa. Siis ihan meidän lähipiirissä. Kaikki selittelivät toki, että “eihän meille mitään, mitäs täällä, sitä samaa sitä samaa”, mutta yksi oli vaihtanut työpaikkaa, toinen aloittanut opinnot, kolmas ja neljäs tullut raskaaksi, yksi ehti synnyttääkin, ja viides oli palannut hoitovapaalta töihin. Että ei se elämä vain rullaile aina samaa rataa, vaikka siltä tuntuisikin.

Mikä on muuttunut?

Arki on siis taas täällä taas, ja se on lähinnä työtä, opiskelua, harrastuksia, perheen ja ystävien tapaamista, koti-iltoja. Ulkoisesti samanlaista kuin ennen matkaakin, mutta henkisellä puolella on tapahtunut paljon.

Ennen reissua elämä oli arkista puurtamista. Työt, kotityöt, hoidettavat asiat ja velvollisuudet veivät kaiken ajan ja energian. Elämä oli oikeastaan odottamista. Kesäloman, talviloman, joulun, juhannuksen, viikonlopun, sen ja sen festarin, sen ja sen bändin keikan, perjantain, ylihuomisen, illan. Maanantaina odotettiin perjantaita, sunnuntaina odotettiin että alkava viikko kuluisi mahdollisimman nopeasti. Loman jälkeen odotettiin seuraavaa lomaa.

Me ei oikein osattu olla läsnä, elää tässä hetkessä. Välillä tuntui melkein siltä, että joku ulkopuolinen voima olisi heittänyt meidät tähän elämään, tähän maahan ja tähän ilmastoon, tylsään ja puuduttavaan arkeen, eikä me muka voitu asialle mitään. Niin, turha kai mainitakaan, että Suomen ilmasto ei ole oikein meille mieleen.

Mutta mitä ihmettä, matka toi muutoksen tähän kaikkeen, vaikka mitään muutosta ei oikeastaan tapahtunut. Edelleen on töitä, kotitöitä, hoidettavia asioita ja velvollisuuksia, ja edelleen on yhdeksän kuukautta paskavuodenaikaa ja kolme kuukautta epävakaista kesää, mutta elämä onkin nyt kivaa ja nautinnollista, ihan joka päivä. Jopa talvella, hemmetti soikoon. Ihme on tapahtunut! Ennen matkaa vallitseva tilanne tuntui pakolta, nykytilanne tuntuu omalta valinnalta. Siinä ero.

Nyt kun meillä on kerran ollut rohkeutta lähteä, kanttia toteuttaa hullultakin tuntunut unelma, meistä tuntuu siltä, että mikä tahansa on mahdollista. Jos me halutaan lähteä vaikka uudelle maailmanympärimatkalle, me voidaan se tehdä. Jos me halutaan muuttaa pysyvästi ulkomaille, mikä on yksi meidän pitkäaikaisista unelmista, se on ihan mahdollista. Niiden aika voi hyvinkin olla joskus myöhemmin, mutta nyt me halutaan elää just tätä elämää. Tuntuu hienolta!

Kun on vuoden elänyt arjetonta elämää kaukana kotoa, sitä osaa myös eri tavalla arvostaa tiettyjä arkisia juttuja. Vielä näin vuoden jälkeenkin. Esimerkiksi säännöllistä kuukausipalkkaa, omaa viihtyisää kotia jossa on omat tavarat omilla paikoillaan, puhtautta, oikeaa vessaa ja hyvää suihkua, kuntokeskuksen jäsenyyttä, telkkari-iltoja, tiettyjä ruoka-aineita kuten maitorahkaa ja kunnon leipää ja tuoreita vihanneksia. Hyvää sänkyä.

Ja kyllä se niin on, kuten kliseessä sanotaan, että sitä pitää matkustaa kauas nähdäkseen lähelle. Perhe ja ystävät ovat nousseet ihan arvoon arvaamattomaan, heidän läheisyyttään ja läsnäoloaan ja seuraansa arvostaa nyt ihan eri tavalla kuin ennen matkaa. Aikaa tuleekin nyt vietettyä rakkaiden ihmisten kanssa niin paljon kuin mahdollista, sillä se on elämässä kallisarvoisinta.

Matkahan se on aina mielessä

Meidät voi saada pois maailmalta, mutta maailmaa ei saa pois meistä, ei sitten millään! Matkakuume on suorastaan polttava, ja ajatuksia erilaisista reissuista risteilee meidän ajatuksissa ja keskusteluissa jatkuvasti. Sekä lomapäivien että matkabudjetin rajallisuus ovat kuitenkin pitäneet huolen siitä, että kuluneen vuoden aikana ei olla reissattu muutamaa pikku pyrähdystä lukuunottamatta.

Kesällä käytiin perhelomalla Tallinnassa ja kaverilomalla Pietarissa, ja joulun alla vietettiin pitkä viikonloppu Lontoossa. Kivoja reissuja kaikki, mutta haaveillaan tällä hetkellä kovasti vähän kauemmas suuntautuvasta matkasta. Tulevana kesänä pukkaa taas täydet lomat, joten eiköhän sitä taas johonkin kauemmas päädytä. Puhuttu on Hong Kongista, Japanista, New Yorkista (kesäinen New York on must!), Balkanin kierroksesta, Italiasta, Islannista ja vaikka mistä. We’ll see, we’ll see.

vuosikotiinpaluusta_tallinnassa_web

Tallinnan modernin taiteen museossa Kumussa, heinäkuu 2013.

vuoskotiinpaluusta_pietarissa_web

Pietarissa Iisakinkirkossa, elokuu 2013.

vuosikotiinpaluusta_lontoossa_web

Lontoossa Towerin kulmilla, taustalla Tower Bridge. Joulukuu 2013.

error
{ 4 comments… add one }
  • maailmaonsun 23.3.2014, 17:06

    Ai, että oli mukava lukea teidän kuulumisia! Mahtavaa, että elämä rullaa entistä mielekkäämpänä ja paluu aikuistenoikeestielämään on sujunut suosiollisesti!
    Meillähän paluu on viiden päivän päästä (mihin se vuosi menikään) ja kovasti jännittää se kotona odottava elämä. Toisaalta fiilikset on korkealla paluusta, uudet työt, uusi koti, uudet kuviot, mutta myös ne vanhatkin odottavat ja toisaalta taas reissaustakin voisi vielä jatkaa. Onneksi huvenneet rahavarat tekevät stopin matkalle ja kotiin on palattava. Toivottavasti meidänkin paluu tapahtuisi yhtä mukavasta kuin teidänkin. Ja jos uusi, kaikille avoin blogi näkee päivänvalon joskus, niin ilmoitelkaa ehdottomasti, olisi mukava lukea teidän tarinoita tulevaisuudessakin!

    Terkuin,

    Maiju

    • Cocoa etsimässä 24.3.2014, 13:44

      Mahtavaa, että olet jaksanut edelleen käydä lueskelemassa näitä meidän höpinöitä :). Joko se teidänkin vuosi meni? Hupsista! Paluu sujuu varmasti oikein mukavasti, kyllä tämä arkikin on vaihtelun vuoksi ihan mukavaa ja antoisaa, uskokaa pois. Tervetuloa siis takaisin Suomeen, mutta ottakaa vielä viimeisistä päivistä kaikki irti!

  • Pingviinimatkalaiset 31.3.2014, 16:53

    Hih, olipas hauska lueskella taas teidänkin kuulumisista 🙂 Kovin on saman sorttisia lomasuunnitelmia maiden suhteen teillä, joten tiedä vaikka joskus maailmalla nuo tiemme vielä risteäisivät. Tää Helsinki varsinkin kun on niin suuren suuri että 😀 -Milla

    • Cocoa etsimässä 6.4.2014, 06:53

      No kylläpäs onkin lomasuunnitelmat samansuuntaisia, tosiaan! Ja siis Norja on ollut kyllä meilläkin mielessä, se taisi tuosta meidän listasta jäädä nyt pois. Hulluilla päivillä olisi tarjolla Bangkokia ja Singaporea, ne kutkuttelevat tällä hetkellä aika lailla, kaipuu Kaakkois-Aasiaan on kova. Heh, Helsingissä olis kyllä aika hyvät saumat törmätä vaikka ihan sattumaltakin :).

Leave a Comment