≡ Menu

Yöllisiä vieraita hotellihuoneessa

Tarinoita maailmalta

Saavuimme Makassariin, Etelä-Sulawesin pääkaupunkiin alkuillasta pitkän bussimatkan jälkeen. Olimme matkanneet Indonesiassa ristiin rastiin jo toista kuukautta, joten pitkät bussimatkat olivat tulleet tutuiksi.

Vaikka tämänkertainen etappi olikin varsin onnistunut siirtymä, matkapäivät tahtovat aina ottaa voimille ja perille päästyä sitä halajaa yleensä heti illallisen jälkeen majapaikkaan chillailemaan. Varsinkin tässä tapauksessa kun matkamme jatkuisi jo heti seuraavana aamuna. Emme olleet löytäneet juurikaan kiinnostavia kämppiä Makassarista, joten tyydyimme normaalista poiketen Lonely Planetin suositukseen, Hotel Lestariin.

Huone ei ollut kummoinen, vähän nuhjuinen ja nukkavieru, mutta ajaisi asiansa yhden yön kotina varsin mainiosti.

Kävimme syömässä aikaisen illallisen ja päätimme painua huoneeseemme lukemaan ja lepäilemään.

Pian huomasimme, ettemme olleet yksin. Torakka perkele! Ja jos niitä on yksi, niin… Arto painui respaan ilmoittamaan asiasta.

Respan kundi oli selvästi kuullut kutsumattomista vieraista ennenkin. Nyökkäsi vain ja nappasi tiskin alta suurimman hyönteismyrkkypumpun mitä olimme ikinä nähneet. Tiedättehän, sellaisen mörssärin, jolla sarjakuvissa sumutetaan kutsumattomia ötökkävieraita? No, tällaisen raskaan aseistuksen kera sankarimme lähti torakkajahtiin.

Kaveri tiesi mihin osoittaa kemiallisen häätöilmoituksensa. Tuonne oven taa kunnon turaus, sitten pöydän alle samanmoinen, verhoihin hieman kevyempi lasti ja lopulta totaalipumppaus sängyn alle. Lopuksi kaveri veti taskustaan pienemmän suihkepullon, jonka tarkoitus oli kai häivyttää myrkkypilven haju, mutta tämä ”kukilta tuoksuva” raikaste sai meidät epäilemään sen olevan varsinainen myrkky.

Jäimme päät pyörällä seisomaan myrkkypilven valtaamaan huoneeseen. Makuuhuoneeseemme. Torakkaa ei enää näkynyt. Homma hoidettu, ajattelimme. Otaksuimme, että ikkunattomassa kaasukammiossamme ei mahtaisi olla järin terveellistä nukkua, mutta väsymys veti pidemmän korren ja painuimme pehkuihin.

Pimeyden laskeuduttua jostain alkoi kuulua rapinaa. Valot päälle ja eikös näitä pieniä vihulaisia juoksennellut pitkin lattiaa. Totaalisen väsyneinä emme jaksaneet tehdä asialle enää mitään. Myrkky ei näyttänyt auttavan, eikä huoneen vaihtamisesta taitaisi tällaisessa tapauksessa olla hyötyä.

Yritimme jatkaa unia.

Pian Arto tunsi pienten jalkojen vipeltävän pitkin rintaansa. ”No voi jumalauta, nyt niitä on sängyssäkin!”

”No ei ne nyt sentään sänkyyn tule…”

Lopulta uni tuli, kenties torakatkin painuivat lopulta nukkumaan.

Aamulla nousimme anivarhain jatkaaksemme matkaamme. Torakoista ei ollut enää tietoakaan – paitsi Arton selän alta löytyi yksi liiskaantunut yksilö.

”Ai ei ne nyt sentään sänkyyn tule, vai?”

Makassar_hotelli_Lestari

Reissumme halvimmasta ja nuhjuisimmasta hotellihuoneesta ei tullut räpsäistyä kuvan kuvaa, mutta vasemmalla hurmaavan torakkahotellin Lestarin julkisivu.

Lue lisää Sulawesista

Kohti Sulawesin Suurta Seikkailua

Veriset hautajaiset Tana Torajan tapaan

Perkeleellinen bussimatka

Tentena – lepakkoa lautasella

Poya Lisa – Togeanien paratiisi

Uintireissulla meduusajärvellä

error
{ 2 comments… add one }
  • matkailija92 16.12.2016, 11:58

    Aloin täs lukee näitä teijän joulukalenteripostauksia, kiva idea tää kalenteri. 🙂

    Ihan hirvee yö ollu teillä torakoiden kanssa! Toinen yhtä painajainen on nukkua luteiden kanssa! Hyi hitto. Tämäkin sattui Indonesiassa. Joskus klo 00 aikaan mentiin nukkumaan, reissukaverit oli jo onnellisesti untenmailla kun mä havahduin luteisiin. Siirtelin sänkyä, nostin patjaa jne. Niitä oli sängyssä missä mun ois tarkotus nukkua.. Ja niitä oli verhoissa. Koska kello oli jo niin paljon ja kaverit nukku jo, kömmin kans petiin mutta arvata saattaa, että ei uni aivan hetkessä tullut.

    2 yötä oltiin majapaikasta maksettu ja koska eka yö oli jo nukuttu luteiden kanssa niin kyllähän se toinenkin menee..

    Näin tän reissun jälkeen niin monta painajaista luteista mutta onneks niitä ei kotiin asti tullut kunnon tavaroiden saunotuksen ja pitkän pakastuksen jälkeen. 🙂

    • Cocoa etsimässä 16.12.2016, 12:06

      Yööööööh! Luteiden kanssa me ei ollakaan jouduttu koskaan tekemisiin – onneksi! Nyt kun tarkemmin ajattelee niin torakat on loppupeleissä aika harmittomia veijareita luteisiin verrattuna…
      Ja kiitos, kiva että viihdyt joulukalen parissa!

Leave a Comment