Lautta tömähtää laituriin. Vastassamme on graffitein koristeltuja talonrähjiä. Astumme laivasta betonikäytävälle ja suuntaamme kulkumme rannan myötäisesti oikealle kohti valtamerta.
Olemme tulleet noin kymmenen minuutin merimatkan Lissabonista Tejo-joen yli tänne vastarannalle Almadaan, vajaan 175 000 asukkaan kaupunkiin. Almada mielletään usein osaksi Lissabonia, vaikka onkin oma itsenäinen alueensa.
Almada tunnetaan parhaiten Jeesusta kuvaavasta Cristo Rei -patsaastaan. Pysyäksemme hetken raamatullisissa aiheissa mainittakoon myös, että monen Barça-fanin “rakastama” entinen jalkapallotähti Luís Figo on syntyjään Almadasta. Miksi raamatullisissa? Noh, katalaanit kutsuivat aikoinaan verivihollisen leiriin siirtynyttä Figoa leikkisästi Juudakseksi…
Emme ole täällä kuitenkaan Luísin vuoksi, emme edes kristuspatsaan, vaikka se onkin syli avoinna valmis vastaanottamaan meidät.
Me olemme täällä Ponto Final -ravintolan takia.
Kävelemme pitkin varastonröttelöiden reunustamaa rantakäytävää. Raihnaiset laiturit saavat vetää hetken henkeä aaltojen iskuista näin laskuveden aikaan. Hylättyjen rakennusten kätköistä kurkkaa viirusilmäpari. Silmänräpäyksessä katti katoaa takaisin mörskän uumeniin. Kalastajat virittelevät välineitään varjon alla, suojassa polttavalta auringolta. Valtava meduusa ajelehtii rannan tuntumassa verkkaisesti. Tällä puolen jokea kaikki käy hitaammin kuin Lissabonissa. Meidän lampsimistahtimmekin on asetettu lomatempoon.
Muutaman sadan metrin käppäilyn jälkeen näemme valokuvista tutut kirkkaankeltaiset ravintolakalusteet.
Valitsemme pöydän veden ääreltä. Aallot lyövät laiskasti kivitörmään. Parvi kaloja väijyy ruokailijoilta tippuvia herkkupaloja. Jostain pöydästä sattumaa päätetään avittaa heittämällä pala leipää veteen. Parvi syöksyy palan perään.
Aurinko hehkuu valkoisena, Lissabon paistattelee keskipäivän helteessä joen toisella puolen. Punainen 25 de abril -silta seisoo ylväänä sivummalla. Voiko mahtavampaa lounaspaikkaa kuvitella! Ateriamme koostuu grillatuista sardiineista, perunasta, turskakakuista, herkullisesta papupadasta ja valkoviinistä. Yksinkertaista ja herkullista ruokaa! Nam!
Juttelemme laiskasti, kuuntelemme välillä aaltojen vienoa liplatusta ihan hiljaa. Kevyt tuuli hyväilee juuri sopivasti. Päätämme olla menemättä Cristo Rei -patsaalle, emmekä jaksa lähteä käyskentelemään edes Almadan kaupunkiin.
Tässä on hyvä. Tässä on täydellistä.
