≡ Menu

Kahden reissaajan seuraan on liittynyt kolmas

Vauva matkablogi

Aurinkoisena kevätlauantaina testitikkuun piirtyi kaksi viivaa. Kehon läpi tulvahti onnen aalto, joka muuttui hetkessä hapuilevaksi toivonplkahdukseksi ja sitten kuristavaksi peloksi. Saisimmeko pitää tämän?

Positiivisia raskaustestejä olimme nimittäin nähneet aikaisemminkin, lukuisia jopa, mutta yhdestäkään niistä emme olleet saaneet omaa pikkuista syliin asti. Tilanteen teki entistä epätoivoisemmaksi se, että yksikään raskaus ei ollut saanut alkuaan luonnollisesti, eikä meillä ollut enää monta mahdollisuutta jäljellä. Lapsitoivetta oli takana vuosia ja raskaita hoitoja enemmän kuin kenenkään pitäisi joutua käymään läpi. Ennuste biologiselle lapselle oli niin huono, että julkinen puoli oli jo aikoja sitten lakannut hoitamasta meitä.  Meissä toivonkipinä kyti edelleen, mutta toistuvien pettymysten myötä se oli alkanut hiipua.

Mutta nyt testiviivat olivat vahvemmat kuin koskaan. Ja ne vahvistuivat entisestään seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana. Toivo alkoi nostaa päätään.

Viikon päästä alkoi runsas verinen vuoto. Ja vuolas itku. Ehdimme jo surra viidettä keskenmenoamme, mutta kuin ihmeen kaupalla aivan liian varhain tehdyssä ultraäänitutkimuksessa näkyikin pieni ihmisen alku. Huokaisimme hetkeksi helpotuksesta, mutta rintaa puristava vanne ei hellittänyt.

Runsas vuoto roikutti meitä löysässä hirressä aina raskausviikolle 11 asti, mutta jokaviikkoiset paniikkiultrat osoittivat, että pikkuinen sissimme kasvaa ja kehittyy normaalisti kohdussa vuotavasta verenpurkaumasta huolimatta. Ruudulla vilkkuva vahva sydämensyke hälvensi huoltamme ja valoi meihin uskoa.

Ensimmäisen raskauskolmanneksen – ja tuon kauhua kylvävän verenvuodon – jäätyä taa saimme hetken aikaa nauttia seesteisestä odotusajasta. Matkustimme pitkäksi viikonlopuksi Tukholmaan ja osallistuimme herkulliselle pressimatkalle Costa Bravaan. (Näistä on ollut tarkoitus kirjoittaa blogiin, mutta emme ole saaneet aikaiseksi.) Vietimme aktiivisen lähimatkailuloman Helsingissä. Nautimme kesästä – sateista ja hyytävistä lämpötiloista huolimatta.

Raskaus ei kuitenkaan päästänyt meitä edelleenkään helpolla, vaan kesän jälkeen uudet ongelmat seurasivat toisiaan. Huolta riitti. Matkailu sai jäädä ensimmäisenä, seuraavaksi harrastukset ja muut vapaa-ajan menot, lopulta Arnan osalta myös työ. Raskausviikolla 29 Arna joutui sairaalahoitoon ennenaikaisesti uhkaavan synnytyksen takia, ja kahden viikon sairaalajakson jälkeen vuodelepo jatkui kotona. Matkoista ei jaksanut edes haaveilla, blogille ei riittänyt energiaa, mielessä pyöri vain huoli vauvasta. Arto huolehti työpäiviensä päälle kaikista kotihommista sekä kantoi Arnalle ruoka-annokset, vissytuopilliset ja lohtusuklaat sohvan nurkkaan. Laskimme päiviä.

Päivä päivältä, viikko viikolta huoli hälveni, ja kun raskaus oli huonosta ennusteesta huolimatta edennyt turvallisille viikoille, saimme vihdoin huokaista helpotuksesta. Aloimme jälleen uskoa tulevaisuuteen, jossa olisimme kolmehenkinen perhe.

Kun saimme pienen tyttäremme syliin, varhain joulukuisena aamuna, kaikki vaikeudet ja vastoinkäymiset haihtuivat savuna ilmaan. Hän oli siinä. Ja hän oli täydellinen. Hartaasti odotettu pieni prinsessamme. Kallisarvoisin aarteemme.

Nyt opettelemme uudenlaista elämää lapsiperheenä. Matkailu ei ole päällimmäisenä mielissämme, mutta pikku hiljaa olemme alkaneet pyöritellä suunnitelmia ensimmäisestä matkastamme vauvan kanssa (siitä lisää aivan pian). Blogikin alkaa heräillä eloon pitkähköksi venähtäneen tauon jälkeen.

Tuleeko tästä nyt vauvablogi? Tuskin. Perhematkablogi? Vaikea sanoa. Olisi varsin epärealistista väittää, että mikään ei muutu, mutta kuinka paljon matkojemme ja tämän blogin sisältö vauvan myötä muuttuvat, sen vain aika näyttää.

{ 36 comments… add one }
  • Tanja / Tanjan matkassa 24.1.2018, 19:11

    Onnea vielä tätäkin kautta pienokaisesta! Mä en tajunnut edes samalla reissulla, sen verran hyvin piditte salassa.

    Toivottavasti raskaasta odotusajasta huolimatta jaksatte nauttia nyt vauva-arjesta, reissuun ehtii myöhemminkin.

    Ja kyllä prinsessa aina blogin edelle menee ❤❤❤

    • Cocoa etsimässä 25.1.2018, 11:01

      Kiitos Tanja! Sen verran epävarmat fiilikset oli vielä kesäkuussa, että haluttiin pitää asian suhteen matalaa profiilia :).

  • Minna 24.1.2018, 19:17

    Nämä uutiset saivat sydämen hypähtämään onnesta ja ennen kaikkea ilosta teidän puolesta. Nauttikaa ❤️

    • Cocoa etsimässä 25.1.2018, 11:00

      Kiitos Minna, sen teemme! <3

  • Pirita | Matkailoja 24.1.2018, 19:26

    Pitkän ja mutkikkaan tien päässä on onneksi joskus valoa. Hyvän ystäväni surua vierestä seuranneena tämä kirjoitus toi kyyneleet silmiin.

    Onnea elämän mittaiselle matkalle kolmestaan!

    • Cocoa etsimässä 25.1.2018, 11:00

      Kiitos Pirita! Lapsettomuus on todella raskas asia ja koskettaa yllättävän montaa. Toivottavasti ystäväsi suru hellittää, tavalla tai toisella.

  • Kirsi 24.1.2018, 19:32

    Kiitos upean rehellisestä kertomuksestanne, onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin. Omasta kokemuksesta tiedän, kuinka raskas matka teillä on ollut vanhemmuuteen. Nauttikaa pienestä prinsessasta, kyllä me jaksetaan odottaa ja toivottavasti kuullaan ainakin vähän prinsessankin kuulumisia❤

    • Cocoa etsimässä 25.1.2018, 10:57

      Kiitos Kirsi! <3
      Aihe on hirmuisen henkilökohtainen ja kipeäkin, mutta halusimme tällä kirjoituksella "tulla kaapista", sillä lapsettomuudesta ei juuri puhuta. Toivottavasti tästä on apua/lohtua muille asian kanssa painiskeleville.

  • Ansku BCN 24.1.2018, 19:49

    Myös täällä nousi kyyneleet silmiin, olen niin onnellinen teidän puolestanne <3! Paljon, paljon onnea vielä kerran!

    • Cocoa etsimässä 25.1.2018, 10:53

      Kiitos Ansku! <3

  • Palmuaseman Sanna 24.1.2018, 20:14

    Ihanin kirjoitus hetkeen! <3 Super-paljon onnea ja ihania hetkiä kolmen hengen perheenä!

    • Cocoa etsimässä 25.1.2018, 10:53

      Kiitos paljon Sanna! <3

  • Paula / Tripsteri 24.1.2018, 20:30

    Ihana kirjoitus! Olette kyllä tehneet rankan matkan ja päässeet vihdoin ansaittuun määränpäähän <3 Onnea superihanille vanhemmille supersuloisesta tytöstä! Kotimaan ja nojatuolimatkailukin on aika jees ja pianhan sitä pääsee halutessaan reissaamaan pidemmällekin. Nauttikaa täysillä (kuten teettekin)!! <3 🙂 Halit!

    • Cocoa etsimässä 25.1.2018, 10:51

      Kiitos Paula! <3
      Matka on ollut hurjan rankka, mutta onneksi meille kävi lopulta hyvin. Vaikka matkakuumetta on jo hieman ilmassa, niin yllättävän hyvin me viihdytään nyt ihan kotonakin, pikkuista ihmetellen ja tulevia matkoja fiilistellen. Reissata ehtii kyllä vähän myöhemminkin (se Costa Brava on tässä kyllä edelleen sunnitteilla, mutta kenties syksyllä...).

  • Emma 24.1.2018, 22:04

    Kyllä hän on kallisarvoinen <3 Aivan valtavasti onnea uudelle reissuperheelle!

    • Cocoa etsimässä 25.1.2018, 10:48

      Kiitos paljon! <3

  • Viherjuuria 24.1.2018, 22:09

    Oikein paljon onnea! 😍
    Ikävä kuulla, että tie on ollut raskas ja kivikkoinen mutta onneksi palkinto on nyt sylissä. Tämä teksti tuo myöskään toivoa meille, joille eivät ole vielä noin onnekkaasti käynyt 😊 Kaikki aikanaan, tavalla tai toisella. Ihanaa perhe-elämän opettelua sinne!

    • Cocoa etsimässä 25.1.2018, 10:48

      Kiitos paljon! <3 Tie on tosiaan ollut raskas, mutta näin jälkikäteen on helppo sanoa, että todellakin kaiken sen arvoista. Toivomme mitä eniten onnea ja jaksamista myös sinne. Meille toi raskaan matkan aikana toivoa se, että useimmat lopulta onnistuvat, ja että tapoja on tosiaan monia.

  • Jael 24.1.2018, 22:55

    Paljon paljon onnea pienen prinsessan johdosta,ja ihanaa että ikävien koettelemusten jälkeen saitte ihanan pienen nyytin🌷🌷

    • Cocoa etsimässä 25.1.2018, 10:45

      Kiitos paljon! On tämä kyllä suuri onni :).

  • Tiia(ntai) 24.1.2018, 22:58

    Oi, hieno juttu, onnea! 🙂

    • Cocoa etsimässä 25.1.2018, 10:45

      Kiitos! 🙂

  • Sanna Wallenius 24.1.2018, 23:19

    Voi Arna ja Arto! <3 Olen kyllä niin onnellinen teidän puolesta. Ihan mahtavaa, että olette päässeet kokemaan vanhemmuuden. En osaa edes kuvitella, miltä nuo jatkuvat pettymykset ja pelot ovat tuntuneet. Meillä kun meni kaikki päinvastoin: tulin raskaaksi kaksi kertaa putkeen heti.

    Mutta siis… onnea huikeimmasta reissusta! Perheen kanssa reissaaminen on mahtavaa!

    • Cocoa etsimässä 25.1.2018, 10:45

      Kiitos Sanna! Onneksi useimmat eivät joudu käymään läpi tällaista taivalta kuin me, ja useimmat lapsettomuudesta kärsivätkin onnistuvat yleensä vähän nopeammin. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Ja nyt tosiaan alkaa toisenlainen matka (/toisenlaiset matkat), joita odotamme suurella innolla!

  • Onnea vielä kerran rakkaat. Täälläkin silmänurkka kostui aamukahvin äärellä juttua lukiessa. Oli ihana nähdä Arna niin jumalaisen hehkuvana Matkamessuilla, onneksi kaikki suru ja tuska lopulta palkittiin. 💜

    • Cocoa etsimässä 25.1.2018, 10:43

      Kiitos! Vai että oikein hehkuvana, nyt punastuttaa vähän :), mutta hyvä jos en näyttänyt ainakaan väsymykseen räjähtäneeltä :D. -Arna

  • Katja / Lähtöselvitetty 25.1.2018, 08:46

    Ihanaa, kun kaikki on nyt hyvin! Ja kyllä se oma tapa matkustaa lapsen kanssa löytyy ennen pitkää. Terveisiä telttamajoituksesta srilankalaisessa viidakossa kolmen apinan kanssa!

    • Cocoa etsimässä 25.1.2018, 10:42

      Niin on, me oltiin onnekkaita <3. Teidän reissuja onkin hauska seurailla, mahtaa kolmen kanssa matkatessa olla vielä erilaiset, en sano haasteet vaan, huomioon otettavat seikat kuin yhden kanssa :).

  • Kaarina 25.1.2018, 13:17

    Hei ja onnittelut!
    olen lähdössä ystäväni kanssa syksyllä Cairnsiin ja sinne lähialueelle ja googlettelin tietoa eri hakusanoilla. Päädyin matkablogiinne ja ihastuin. Luin pitkään eri tarinoita eri reissuista ja sitten huomasin tuon vauvauutisen. Lämpimät onnittelut! Ja kiitos ihanasta blogista. Uskon, että matkustatte vielä paljon vauvan kanssa – kohden uusia seikkailuja. t. Kaarina

    • Cocoa etsimässä 26.1.2018, 09:59

      Hei Kaarina ja kiitos aivan ihanasta kommentistasi, joka oli todellinen päivän piristys! Se lämmittää aina, kun uusi lukija löytää juttujemme pariin ja vieläpä viihtyy :). Ja kiitos onnitteluista myös. Toivotamme sinulle ystäväsi kanssa mitä antoisinta reissua Australiaan, ja kysy ihmeessä jos kaipaat vielä lisää vinkkejä!

  • Sonja | FIFTYFIFTY 26.1.2018, 17:46

    Voi että, onneksi olkoon! <3 Onneksi vaikeuksista huolimatta kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti!

    • Cocoa etsimässä 1.2.2018, 12:52

      Kiitos Sonja! <3

  • Emma 26.1.2018, 21:04

    Voi kyyneleet❤onnea teille❤meidän ihme nukkuu tuolla viereisessä huoneessa❤

    • Cocoa etsimässä 1.2.2018, 12:53

      Kiitos paljon Emma! Kyllä nämä ihmeet ovat vain niin ihmeellisiä <3

  • Eveliina/Meiän matka 31.1.2018, 17:44

    Voi että tuli iha kyynel kun luin tämän ❤ onnea paljon teille vauvasta ❤ itse jouduin kanssa vuodelepoon ennenaikaisten supistusten takia, selvittiin tosiaan viikoille 30 kunnes synnytys käynnistyi estelyistä huolimatta 😔 sairaalassa jouduttiin olemaan 2kk keräämässä voimia mutta sen jälkeen päästiin kotiin ja nyt tosiaan reissussa. 😁 ! Näistä rakkaista saa kyllä jatkuvasti olla huolissaan milloin mistäkin !😟 mutta teille oikein oikein paljon onnea ❤❤

    • Cocoa etsimässä 1.2.2018, 12:55

      Kiitos Eveliina! Hui, teillä oli sitten vähän rankempi tie! Toivottavasti kaikki on nyt hyvin? Meilläkin näytti pitkään aika pahalta, mutta vauva viihtyi sitten kuitenkin mahassa täysiaikaisuuteen asti <3.

Leave a Comment