≡ Menu

Mahatautinen Kuala Lumpurissa

Tarinoita maailmalta

Se sai alkunsa Vietnamissa. Hanoilaisen neljän tähden hotellin aamiaisbuffetissa.

Paskatauti nimittäin.

Maailmanympärimatkamme Vietnamin-osuus oli lähestymässä loppuaan. Kuukauden päivät oli hujahtanut varsin tapahtumarikkaissa ja ristiriitaisissakin merkeissä, joten olimme etapin loppuhuipennukseksi päättäneet sijoittaa vähän parempaan hotelliin kaikilla herkuilla. Silloiseen matkabudjettiin nähden ökyhintainen sviittimme olikin oikein tyylikäs ja siisti, ja kokemuksen kruunasivat  iso parveke, komea näköala ja tilava poreamme. Ai että, kyllä reppureissarin kelpasi!

Sviitin hintaan sisältyi aamiainen, joka tarjoiltiin ekslusiivisesti meille vähän paremmille asiakkaille varatussa loungessa hotellin ylimmässä kerroksessa. Aamiaisella ei ollut ruuhkaa, vaan saimme nauttia buffet-pöydän antimista ja avarista näköaloista lähes ylhäisessä yksinäisyydessämme. Ja tässä saattoikin piillä ongelman ydin. Näin jälkikäteen on nimittäin helppo päätellä, että ehkäpä aamiaispöydän kananmunat majoneeseineen olivat saaneet lojua koskemattomina tovin liian pitkään ennen pääsyään kermaperseisen ruuansulatuksemme riepoteltaviksi…

Lähdimme aamiaisen jälkeen kaupungille, mutta emme ehtineet hengailla kauankaan kun Arnan olo nopeasti heikkeni. Nappasimme taksin ja pyysimme suharia kiirehtimään hotellillemme. Kotiin päästyä Arna linnoittautui saman tien hulppeaan kylppäriimme, mutta jo parin norjankielisen keskustelun ja runsaan nesteytyksen jälkeen olo alkoi kohentua.

Samaa tahtia kun Arnan olo parani, Arton huononi. Pian tavaraa tuli joka tuutista. Iltaa kohti mies oli todella heikkona, ja pahinta tässä oli se, että olimme jatkamassa seuraavana päivänä lentäen Kuala Lumpuriin, jossa meidän olisi määrä tavata Suomesta lomalle saapuva ystäväpariskuntamme.

Yön aikana Arton tila ei osoittanut kohentumisen merkkejä, joten lentomatkasta tuli juuri niin miellyttävä kuin se kovassa kuumeessa ja maha sekaisin voi olla. Jännitysmomenttia riitti: Yllättääkö maha matkaajan? Ja jos yllättää, niin kummasta päästä? Onko lentokoneen vessa vapaana silloin kun sitä tarvitaan? Iskeekö ripsa nousun tai laskun aikana, jolloin vessaa ei voi käyttää? Ei paljon naurattanut. Onneksi lento ei ollut kovin pitkä ja kaikki meni olosuhteisiin nähden hyvin.

Perillä Kuala Lumpurissa pääsimme etukäteen varattuun hostellihuoneeseemme kohtuullisen nopeasti. Sänky oli lähes koko huoneen kokoinen, mikä kertoo enemmän huoneen kuin sängyn koosta. Tässä ikkunattomassa kopperossa vatsataudin poteminen piti nyt sitten hoitaa, mutta onneksi huoneesta löytyi oma vessa. Ja telkkari, vaikkakin pieni sellainen. Arton voimat kun eivät tahtoneet riittää edes lukemiseen.

Arna oli toipunut omasta pakkitaudistaan ennätysaikataulussa, ja koska ystävämme Hanna ja Samu olivat saapuneet kaupunkiin, Arna riensi intoa puhkuen läheiselle pubikadulle heitä tapaamaan. Ystäviä! Suomen kieltä! Kuulumisten vaihtoa! Viiniä! Ihan pikkiriikkisen Arnan omaatuntoa kolkutteli jättää Arto yksin potemaan, mutta ystävien näkeminen pitkän tauon jälkeen vei lopulta voiton. Ja Arton mielestä olisi ollut sulaa hulluutta jäädä kämpille voivottelemaan toisen oloa, kun tarjolla oli parempaakin tekemistä. Hanna ja Samu olivat tietysti kovin pahoillaan Arton sairastumisesta, mutta sovittiin, että kehitellään seuraavalle päivälle jotain koko porukalla.

Samaan aikaan minihostellihuoneessa…

Tv:n ohjelmatarjonta osoittautui kehnoksi. Kaksi kanavaa näkyi välttävästi ja lopuissa sähköinen lumisade peitti lähes koko näkyvyyden. Toiselta mitenkuten toimivalta kanavalta tuli joku paikallinen visailuhupailu ja toiselta Piranha 3D -leffa – repeatilla. No, eipä jäänyt kauhukomedian juoni epäselväksi, vaikka vessassa joutuikin ramppaamaan vähän väliä. Hotellivaraussivustolla mainostettu wifikään ei toiminut, joten ainoaksi järkeväksi ajanvietteeksi jäi torkkuminen.

Muutaman tunnin kuluttua Arna palasi hilpeässä hiprakassa kotiin muassaan tuliaisia pakkipotilaalle: nesteytysjauhepusseja, paahtoleipää ja banaaneja. Pitelimme peukkuja, että tauti olisi seuraavana päivänä tiessään.

Mutta peukkujen pitely ei auttanut, vaan seuraavana päivänä Arto oli edelleen niin heikossa hapessa, ettei kaupungille ollut asiaa. Tässä vaiheessa olisi tietysti ollut fiksua käydä näyttäytymässä lääkärillä, mutta… Ei tullut mentyä.

Olimme edellisenä iltana sopineet Hannan ja Samun kanssa tärksyt Chinatowniin, ja kun Arna saapui tapaamispaikalle yksin, Hanna ja Samu naureskelivat, että näinköhän koko mies on enää matkassa mukana. Tästä tuli itse asiassa meidän yhteisen pariviikkoisemme vakiovitsi, jolle naureskellaan välillä vieläkin. Yhden version mukaan Arna oli kyllästynyt matkaseuraansa ja pistänyt tämän kilometritehtaalle, ja, no, muitakin versioita siinä muotoutui.

Onneksi pahinkaan pakkitauti ei kestä ikuisesti, vaan pikkuhiljaa Artonkin olo rupesi onneksi kohenemaan. Kolmantena päivänä koko remmi saatiin kasaan. Muutaman päivän makoilu ikkunattomassa huoneessa oli ajanut Arton lähes mökkihöperyyden partaalle, joten ilmoille heitetty ajatus drinkeistä Hannan ja Samun hotellin kattobaarissa tuntui houkuttelevalta, vaikka olo olikin vielä hieman hutera.

Ennen drinkeille menoa kävimme katsastamassa kavereiden kämpän, joka oli kuulemma viime hetken buukkauksen ansiosta maksanut vain hitusen enemmän kuin sympaattinen hostellikopperomme. Noh, jos hinnassa ei juuri eroa ollut, laadussa oli sitäkin enemmän.

Pacific Regency Suites -hotellin tilavassa sviitissä oli oma avokeittiö, erillinen makuuhuone, viihtyisä oleskelutila sohvaryhmineen ja näyttävä näköala kaupunkiin. Telkkarikin näytti toimivalta ja mikä parasta, vessassa oli hanuripesuri! Siinä muuten vehje, jota pakkitautinen arvostaa.

Korkkasimme kuohuviinin ja skoolasimme Arton toipumiselle ja yhteiselle lomalle. Kuohuvaa sviitin sohvannurkassa siemaillessa Arton mielessä saattoi viivähtää ajatus, että olisi sitä täälläkin voinut sairastaa, ja vain pari kymppiä kalliimmalla… (Vinkki! Kuala Lumpurista löytää helposti edullisia viime hetken hotellidiilejä, sillä kaupungissa on luksushotelleista ylitarjontaa. Jos siis maltat, jätä hotellivaraus viime tinkaan ja nappaa viiden tähden majoitus edullisesti.)

Kuohuviinipullon tyhjennyttyä painuimme drinkeille hotellin upeaan kattobaariin, mikä ei sekään mennyt aivan suunnitelmien mukaan… Lue lisää huomisesta joulukalenterista!

Pakkitautinen_KL

Lievästi huonovointisen näköinen Arto eväineen Hanoin lentokentällä

 

Lue lisää Tarinoita maailmalta

error
{ 8 comments… add one }
  • Meri 10.12.2016, 12:22

    Voi vitsi kurja kuulla, että olette joutuneet potemaan noin sitkeää tautia KL:ssa. Täältä löytyy tosiaan monia viimehetken tarjouksia ihan luksustason hotelleihin ja tietysti nähtävää on hurjan paljon, jos vain kynnelle kykenee. Toivottavasti saatte kuitenkin lomasta edes vähän irti – keskustan ostoskeskuksissa (esim. Pavilion, Farenheit88, Lot10, Sungei Wang, Berjaya Times Square, Suria KLCC) on tällä hetkellä tosi kauniit koristeet ja erityisesti viikonloppuisin paljon ohjelmaa & promotapahtumia – ja ihan ok vessat, eli jos ei pakki kestä vielä puistoja tai pidempiä visiittejä lähiympäristöön / nähtävyyksille, niin nekin saattaa olla ihan ok 😀

    • Cocoa etsimässä 14.12.2016, 12:34

      Kiitos Meri kommentista ja vinkeistä! Tämä vatsatauti on tosiaan podettu jo neljä vuotta sitten, mutta kiitos kommenttisi, huomasimme, että näissä joulukalenterissa ei lukenut missään selvästi, että kyse on vanhoista matkatarinoista. Nyt moka on uusimpiin joulukalenterijuttuihin korjattu :).

      Mutta Kuala Lumpuriin olisi kyllä kiva päästä uudestaan! Me käytiin tuolloin 2012 kaupungissa kahteen otteeseen, ja jälkimmäinen pätkä saatiin onneksi viettää ilman vatsatautia. Pakko myöntää, että KL ei hurmannut meitä (vaikka ei siinä mitään suoranaista vikaakaan ollut, mutta se ei vain erityisemmin sytyttänyt), mutta nyt muutaman vuoden jälkeen olisi kyllä taas kiva palata. Asutko kenties KL:ssa?

      • Meri 15.12.2016, 23:25

        Häämatkailimme reilut puoli vuotta ensin Kaakkois-Aasiaa ristiin rastiin ja palasten loksahdellessa kohdalleen kuin itsestään, muutimme 1,5 vuotta sitten tänne Kuala Lumpuriin 🙂 Mieheni työskentelee kansainvälisessä yrityksessä ja itse opiskelen tällä hetkellä yliopistolla.

        Olen samaa mieltä siitä, että reissatessa täällä viihtyy ehkä viikon verran, eikä mitään hurjan säväyttävää ole, koska mm. kulttuuri on niin nuori. Lähinnä KL on shoppailua lukuisissa kauppakeskuksissa ja huipputasoista (mutta silti kohtuuhintaista) ruokaa monipuolisesti maailman eri keittiöistä (sekä näin ekspaatin näkökulmasta tietty hurjasti maan kolmen eri kulttuurin juhlapyhiä ja kun tästä lennähttää puoli-ilmaiseksi lähes minne vaan lähimaihin, niin ei todellakaan valiteta :D) Neljässä vuodessa keskusta-alue on muuttunut aika paljon edukseen ja jos tänne päätätte jossain vaiheessa uudelleen suunnata, niin mielelläni annan käyttöönne kokoamamme vinkkipatteriston vaikka spostilla 🙂

        • Cocoa etsimässä 16.12.2016, 09:21

          Asuinpaikkana K-L ei varmasti ole sieltä huonoimmasta päästä, erityisesti Kaakkois-Aasian isoista kaupungeista. Se on tarpeeksi kehittynyt ja “länsimainen”, mutta samalla myös vähän eksoottinen. Ruokahan on Malesiassa ihan jumalaista ja K-L:ssä on tietty parhaat apajat, kun tarjontaa on niin paljon ja monipuolista. Kyllä me sinne varmasti vielä eksytään, joten pidetään vinkkitarjous mielessä, kiitos!

  • Jenni / Unelmatrippi 11.12.2016, 18:22

    Kovasti tulivat mieleen omat kokemukset Thaimaan “vähän paremmasta” resortista, jonka jääkahveista sairastuimme molemmat todella pahaan vatsatautiin, joka kesti päivätolkulla. Huoh. Aina ei voi voittaa. Onneksi tosiaan pahinkaan vatsatauti ei kestä ikuisesti… 🙂

    Ps. Blogissani on teille Blogger recognition award.

    • Cocoa etsimässä 14.12.2016, 12:42

      Ihanaa, kiitos Jenni tunnustuksesta! Tuntuupa hyvältä tällaiset huomionosoitukset :). Laitetaan työn alle kunhan tästä joulukalenterista päästään :D.

      Meidänkin vatsatautikokemukset ovat pääosin sellaisia, että pöpö on saatu jostain hienommasta hotellista tai sitten länkkäriruokaa tarjoavasta ravintolasta. Paikallisten suosimista katuruokapaikoista ei ole koskaan tullut mitään.

  • Kati / Lähinnä Kauempana 14.12.2016, 23:10

    Voi ei, mikä tauti! Ja ajoitus! Mä en voi sille mitään, mutta jostain syystä mä rakastan kertoilla reissujen paskatautikertomuksia. Mä sain muutamia vuosia sitten ärhäkän turistiripulin Kambodzasta ja sen kourissa meni helkkari 3 viikkoa. Onneksi vointi oli koko ajan hyvä, joten yhtään reissupäivää se ei pilannut.

    Pikkasen repeilin nimitykselle “hanuripesuri” 😀

    • Cocoa etsimässä 16.12.2016, 09:16

      Paskatautijutut on erittäin hauskoja – jälkeenpäin kerrottuna! Ilmeisesti ihmiset tykkäävät myös lukea niitä, nimittäin nämä parit aihepiiriä käsittelevät jutut on olleet ehdottomasti tämän joulukalen suosituimpia :D.

      Ja kyllä vain, hanuripesuri on paitsi mukava asia myös hauska sana :D.

Leave a Comment