≡ Menu

Muutoksen tuulia ja muita kuulumisia

Koronaelämää on takana kohta puolitoista vuotta. Sinä aikana koko maailma on mullistunut, eikä matkailun saralla monikaan asia ole todennäköisesti pitkään aikaan – ehkä koskaan – niin kuin ennen.

Puolentoista vuoden ajan myös tämä blogi on elänyt hiljaiseloa. Matkailu ei ole ollut meillä juurikaan mielessä, eikä matkablogin päivittäminen ole tuntunut millään lailla mielekkäältä. Totta puhuen me pohdimme matkablogin kohtaloa ajoittain jo ennen pandemiaa, sillä bloggaaminen oli alkanut maistua puulta, mutta viimeistään matkailun ja melkein koko muunkin elämän täydellinen seisahtuminen pandemian myötä tyrkkäsi meidät ottamaan blogin kanssa kunnon aikalisän. Juuri ennen koronarajoitusten jalkautumista Suomeen viime maaliskuussa ehdimme aloittaa juttusarjan toissakesän Amerikan-matkasta, mutta runosuoni tyrehtyi yhtä aikaa rajojen sulkeutumisen kanssa.

Aivan kuollutta tällä kanavalla ei sentään ole ollut koronan aikanakaan. Pitkät viikot kotona neljän seinän sisällä synnyttivät viime vuoden huhtikuussa hassunhauskan Twin Peaks -henkisen kirsikkapiiraspostauksen, joka on muuten ollut varsin suosittu. Heinäkuussa muistelimme vuodentakaista 4th of July -juhlintaa Seattlessa. Joulukuussa julkaisimme joulukalenterin muodossa matkailjahoroskoopin koronatwistillä. Tammikuun alussa putkautimme ulos kokonaisen Tallinna-aiheisen juttusarjan, johon on kerätty paikallisten vinkkejä Kalamajan ja Nõmmen kaupunginosiin. Juttusarja oli osa Arnan erästä apurahaprojektia, joten julkaisuajankohta määrittyi apurahan myöntäjän ohjeiden mukaan. Tallinnan-matkailun kannalta ajankohta ei ollut paras mahdollinen.

Mutta sen jälkeen… syvä hiljaisuus. Olemme silloin tällöin suoneet blogille ajatuksen tai pari, mutta sen pidemmälle nuo ajatukset eivät ole kantaneet. Mielessä on ollut niin paljon muuta – ja niin vähän matkailua – että motivaatio ei ole riittänyt.

No mitäs meillä sitten on ollut mielessä? Kuulkaa, vaikka mitä! Jos koronan myötä koko maailma on mullistunut, niin viimeisen puolentoista vuoden aikana myös meidän elämä on käynyt läpi melkoisia mullistuksia. Voisi melkein sanoa, että se on ottanut täysin uuden suunnan.

Auringonkukkatyttö

Työelämän turbulenssia

Arnan yritystoiminta koki koronakeväänä 2020 kovan kolauksen, kun asiakasyritykset laittoivat viestinnän alihankintoihin suunnatut rahahanat kiinni. Sovittuja projekteja ei peruuntunut, mutta kaikki suunnitteilla olevat pistettiin jäihin.

Viime vuosi oli taloudellisesti haastava, sillä meillä oli samanaikaisesti kaksi asuntoa maksettavana ja vain yhdet tulot, mutta loppuvuonna alkoi onneksi helpottaa ja alkuvuonna Arnan työtilanne oli jo palautunut normaaliksi.

Puolentoista vuoden aikana myös pari lupaavaa start up -hanketta kariutui, mikä vei energiaa. Tulipa Arnan kokeiltua tänä keväänä palkkatöitäkin, mutta se jäi lyhyeksi kokeiluksi. Nyt työrintamalla on jälleen aurinkoista ja tyyntä, jos sallitte matkailuhenkisen kielikuvan.

Arton vakituinen palkkatyö on jatkunut koronan läpi normaalisti ja sen ansiosta emme ole olleet missään vaiheessa suuressa pulassa.

Kahden asunnon loukussa

Edellisessä kappaleessa viitattiin kahteen asuntoon, ja tosiaan, meillä oli koko viime vuoden ja hyvän matkaa tämän vuoden puolelle maksettavana kaksi hintavaa asuntoa Helsingin Vallilassa. Olimme muuttaneet joulukuussa 2019 vuokralle hieman isompaan asuntoon ja laittaneet oman asunnon Airbnb-vuokralle, ja voitte kuvitella, että hyvin alkanut Airbnb-toiminta tyssäsi kuin seinään maaliskuussa 2020.

Yhtäkkiä meillä oli käsissämme vuokra-asunto, josta ei päässyt irti ennen vuoden määräaikaisuuden täyttymistä, ja kalustettu omistusasunto, johon ei löytynyt lyhytaikaisia vuokralaisia, koska kukaan ei matkustanut mihinkään. Iso stressi!

No, siitäkin selvittiin. Kesällä ja syksyllä kotimaanmatkailijoita oli liikkeellä sen verran, että Airbnb-asunnon kulut saatiin jotakuinkin katettua, ja joulukuussa päästiin eroon vuokra-asunnosta muuttamalla takaisin omaan asuntoon rakkaaseen Puu-Vallilaan.

Airbnb-asunnon ylläpitäminen oli muuten yksi meidän pitkäaikaisista haaveista ja perin hauskaa touhua niin kauan kuin sitä kesti. Nyt jälkikäteen voi sanoa, että tulipahan kokeiltua. Varsin työlästä se nimittäin oli, joten lyhyt kokeilu riitti. Bucket list -> Airbnb-hostaus -> check.

Puu-Vallila

Airbnb

Pienimuotoista kotimaanmatkailua

Vaikka alussa kerroimme, että matkailu ei ole juuri ollut mielessä, ollaan me sentään kotimaassa reissattu, kuten koko muukin Suomi. Seuraava kommentti on varmasti veren kaivamista nenästä, mutta sanomme sen silti: Niin kauniita ja kivoja paikkoja kuin Suomessa onkin, kotimaanmatkailu ei meistä tunnu samalla tavalla matkailulta kuin ulkomaanmatkailu. Se ei anna meille niitä asioita mitä juuri me matkailulta kaipaamme, vaikka tämän ja viime kesän reissut ovatkin olleet oikein mukavia. Noin, tulipahan sanottua. Mutta ei mennä siihen nyt syvemmin, sillä aihe vaatisi oman postauksensa.

Mutta niihin kotimaanmatkoihin!

Viime kesänä suuntasimme useamman kerran Kotkan ja Haminan seudulle pressimatkojen merkeissä. Kotka osoittautui superihanaksi kesäkaupungiksi! Erityisesti sieltä jäi mieleen kauniit puistot ja merikeskus Vellamo. Ystävien kanssa käytiin viime kesänä myös muutaman päivän reissulla Mathildedalissa, joka on yksi korona-ajan hittikohteista kotimaassa. Ihana paikka!

Tänä kesänä meidän “iso” kesälomamatka suuntautui Tammisaareen, jossa lomailimme samaisten ystävien kanssa muutaman päivän. Lisäksi teimme päiväreissuja muun muassa Tuusulanjärvelle, Porvooseen, Lohjalle, Fiskarsiin, Naantaliin ja tähän Helsingin ympäristöön. Tämä kaikki oli kerrankin mahdollista, koska meillä oli parin kuukauden ajan vuokra-auto käytössä. Kyllä auto vaan on näppärä! Bucket list -> osta auto -> in progress.

Lammas

Paavolan_tammi

Muumi

Arto_Kasvihuoneilmiö

Fiskars

Metsuriparran hautajaiset

Kun puolentoista vuoden kuvia selaa läpi, yksi muutos on silmiinpistävin. Arton parta. Kun vuosien päästä katsomme taaksepäin koronavuoteen, muistamme vain parran. “Ai niin, korona, se oli sitä aikaa kun iskällä oli se metsuriparta!”

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

IMG_3665

IMG_0299

Muutto unelmien kotiin

Vaikka metsuriparran sujahtaminen historian kirjoihin on viimeisen puolentoista vuoden muutoksista silmiinpistävin, se ei suinkaan ole merkittävin.

Me ollaan nimittäin pari kuukautta sitten muutettu meidän unelmien kotiin! Emmekä nyt siis puhu siitä joulukuun 2019 muutosta emmekä myöskään joulukuun 2020 muutosta, vaan The Muutosta!

Taakse jäi rakas kerrostaloyksiö Puu-Vallilassa ja tilalle tuli omakotitalo Pakilassa. Kyllä, omakotitalo! Eikä mikä tahansa omakotitalo, vaan ihanan tunnelmallinen 50-luvun puutalo natisevine lautalattioineen, perinteisine pinkopahveineen ja värikkäine paperitapetteineen. Puusaunoineen, pihavajoineen ja puutarhoineen. Paljon tilaa, paljon tunnelmaa, täysin uusi asuinalue.

Tämä muutto on vaatinut meiltä hurjasti työtä ja suuria uhrauksia. Ja jonkinlaisen identiteetin päivityksen myös. Korona aiheutti meissä sen, että aloimme pohtia kodin merkitystä ihan toisella tavalla. Ennen meille oli tärkeää, että koti on keskellä kaikkea, lähellä palveluita ja kulttuuritarjontaa, koska elämä keskittyi pitkälti kodin ulkopuolelle eikä neliöillä ollut niin väliä.

Koronakevät pakotti meidät kotiin, neljän seinän sisälle, mikä asetti kodille ihan uudenlaisia vaatimuksia. Yhtäkkiä tarvittiin työtilaa, harrastustilaa, omaa henkilökohtaista tilaa kaikille perheenjäsenille. Pihaa! Sillä alkoi olla merkitystä, millainen koti on, mitä siellä voi tehdä, millainen tunnelma siellä vallitsee, miten se auttaa palautumaan arjesta. Syntyi haave omakotitalosta, aivan tietynlaisesta omakotitalosta, jonka löytyminen oli työn ja tuskan takana.

Ja siihen, ystävät, suurin osa meidän ajasta on mennyt viimeisen puolentoista vuoden ajan. Kodin etsimiseen.

Mutta nyt me ollaan kotona.

PSSST: Arna on perustanut meidän uudelle kodille oman IG-tilin, joten jos meidän kotiasiat, remontti- ja sisustusaiheet sekä muut sekalaiset lifestyle-henkiset jutut kiinnostaa, kannattaa pistää Julmahuvilan Instagram-tili seurantaan. Siellä on jo mukava määrä seuraajia ja kiva pöhinä.

IMG_20210820_170052-01

IMG_20210820_192712-02

Blogin tulevaisuus?

Entä miten käy Cocoa etsimässä -blogille?

Meillä on iloisia uutisia – ainakin jos olet tämän blogin ystävä. Aiomme nimittäin herätellä blogin hiljalleen henkiin. Kirjoitusinspiraatio on jälleen syttynyt, ja meillä on kova halu jakaa matkatarinoita teille ja teidän kanssanne.

Luvassa on ainakin juttusarja toissakesän Amerikan-matkasta sekä poimintoja näiden kahden koronakesän kotimaanmatkoista. Lisäksi suunnitteilla on matkailuun liittyviä ruokajuttuja ja yleistä pohdintaa matkailualasta ja sen kehityksestä. Ehkä. Tai sitten ihan jotain muuta! Mistä nyt tekeekään mieli kirjoittaa!

Uusia (ulkomaan)matkoja ei tällä hetkellä ole näköpiirissä eikä edes alustavissa suunnitelmissa, ei ennen kuin tämä koronatilanne tästä rauhoittuu. Siihen asti muistelemme vanhoja matkoja, mutta onneksi niissä riittää muisteltavaa.

GoldenGateBridge
{ 4 comments… add one }
  • Mukavaa, että teillä pyyhkii hyvin!

    Olen tuosta kotimaanmatkailusta kyllä ainakin osittain samaa mieltä. Itselläni luonto on yksi suurimmista kiinnostuksen aiheista matkailunkin osalta, niin sen saralta kotimaastakin löytyy kyllä upeita kohteita, mutta juuri kun on katsonut esim. kuviamme Raja Ampatinn koralleista, niin eipä sellaista täältä löydy.

    Täytyy toivoa, että “tämä koronatilanne tästä rauhoittuu”. Välillä tuntuu, että tämä on seuranamme vielä todella pitkään.

    • Cocoa etsimässä 30.8.2021, 08:46

      Kiva kun kävit kommentoimassa! Ja nyt tosiaan pyyhkii hyvin, mutta viime vuosi oli hankala, niin kuin niin kovin monelle. Tämä korona on kyllä melkoinen vitsaus. Ei sitä uskalla oikein ennustaa tai toivoa, milloin tilanne voisi rauhoittua.

      Täytyy avata tuota kotimaanmatkailuajatusta jossain postauksessa enemmän, ettei se aiheuta väärinymmärryksiä. Ei ole tarkoitus sanoa, että ulkomaanmatkat olisivat parempia kuin kotimaanmatkat, saati että ulkomailla olisi paremmin kuin kotimaassa, vaan että niitä asioita, joita me matkoilta kaipaamme, kotimaa ei valitettavasti tarjoa. Tähän liittyy muun muassa ruokakulttuuri, palvelukulttuuri, sää ja eksotiikka. Tuo eksotiikka on meille tärkeää: nähdä, kokea, kuulla, haistaa, maistaa jotain uutta, vierasta. Siihen kilpistyy meille matkailun suurin anti, erilaisuuden ja vieraiden kulttuurien kohtaamiseen. Suomi on liian tuttu. Mutta tämä on tosiaan kokoaan oman postauksen aihe, joten palataan siihen!

      Hyvää syksyn jatkoa!

  • Mahtavaa, että Cocoa etsimässä jatkuu! Hetken jo ehdin pelätä pahinta. Hiljaiseloa on viettänyt oma bloginikin, eilen laskin, että olen kokonaista 7 postausta kirjoittanut tänä vuonna. Onkohan tässä syksyssä jotain, kun kirjoitushalut ovat heränneet täälläkin? Tosin jonkinlaista muutosta ja blogiremppaa se vaatii. Muutoksen tuulet ovat muutenkin puhaltaneet täälläkin, sillä toinenkin pikkuisistani muutti pois kotoa. Onnea uusille aluille!

    • Cocoa etsimässä 8.9.2021, 11:56

      Oi, kiitos ihanasta ja pitkästä kommentista! Se on varmasti tämä korona-aika, joka on aiheuttanut hiljaiseloa yhdessä sun toisessa matkablogissa. Moni on joutunut miettimään matkailuakin ihan uusiksi, tai yrittänyt olla kokonaan miettimättä, joten bloggaaminen ei välttämättä ole ollut päällimmäisenä mielessä. Syksy on aina sellaista kutkuttavaa uuden edessä olemista. Ehkäpä ne kirjoitushalut kumpuavat juuri sieltä. Ja siis mitä, joko ne on molemmat lentäneet pesästä, ääk! Lapset on pieniä niin kamalan lyhyen aikaa, että ihan hirvittävää! Onnea ja tsemppiä sinnekin kirjoittamisen äärelle – ja uudelle elämälle, jossa lapset eivät enää asu kotona!

Leave a Comment