≡ Menu

Phu Quoc 2009 – kun ei löytynyt sijaa majatalosta

Tarinoita maailmalta

Hailukan pinkit seinät on tapetoitu poppareiden kuvilla, kansainväliset ja paikalliset tähdet tuikkivat niissä rinta rinnan. Nurkassa olevasta korituolista meitä tuijottaa outo karvainen otus, joka osoittautuu pehmoleluksi. Ikkunan edessä olevalle pikkupöydälle voi melkein kuvitella pinon koulukirjoja ja kasan värikkäitä tusseja. Teinien huoneet taitavat olla joka puolella maailmaa samanlaisia.

Oven takaa kuuluu vaimeaa vinkunaa. Sen lähteeksi paljastuu labradorin ja pystykorvan sekoitukselta näyttävä koira, jonka ilme on utelias mutta kysyvä: Keitä te olette? Ja miksi te olette täällä?

On uudenvuoden aatto. Saavuimme muutama tunti sitten lautalla saaren satamaan, jossa vastassa oli liuta tuktuk-kuskeja kyytejä tarjoamassa. Me olimme vailla paitsi kyytiä myös majoitusta, joten pyysimme yhtä kuskeista auttamaan majapaikan järjestämisessä. Ajankohdasta johtuen tilanne näytti huonolta, mutta kaveri soitti muutaman puhelun ja lähdimme liikkeelle. Asia saattaisi kyllä järjestyä, kuski vakuutteli.

Ensimmäinen yritys tuotti vesiperän: ”Sorry, meillä on täyttä.” Sama laulu toisessa ja kolmannessa paikassa. Näinköhän sitä päädyttäisiin ensimmäistä kertaa niin sanottuun rantamajoitukseen, tuumasimme.

Olihan meitä varoitettu. Phu Quoc on erittäin suosittu uudenvuodenviettopaikka ja majapaikan varaamista etukäteen oli suositeltu kaikissa lukemissamme matkaoppaissa. Emme kuitenkaan olleet ottaneet varoitusta kuuleviin korviimme, vaan olimme päättäneet luottaa siihen, että kyllä jotain aina löytyy. Me kun ei olle ronkeleita.

Neljännessä paikassa toivonkipinä heräsi. Meitä ei käännytty pois heti, vaan kuskimme ja majapaikan isäntä kävivät kiivasta keskustelua hyvän tovin. Välillä nyökkäiltiin, sitten osoiteltiin ja lopuksi leviteltiin käsiä. Tulkitsimme tämänkin majatalon olevan täynnä, mutta sitten meille esitettiin tarjous. Huomenna vapautuisi huone ja tämän yön saisimme nukkua respan lattialla. Kuskimme suositteli lämpimästi tarttumaan tarjoukseen, sillä tämän parempaa mahdollisuutta ei todennäköisesti tule, mutta me kiitimme ystävällisesti ja päätimme jatkaa etsintää.

Seuraava paikka näytti mukavalta. Sympaattisia, hieman parempitasoisen näköisiä mökkejä melkein rannalla. Täällä kyllä kelpaisi asustella! Mutta jälleen saimme kuulla jo tutuksi tulleen lausahduksen: ”Sorry, meillä on täyttä.”

Mutta sitten isäntä keksi! Kelpaisiko meille perheen teini-ikäisen tyttären huone? Toki se ei vedä vertoja viihtyisille rantabungaloweille, isäntä pahoitteli, mutta saisimme sen edulliseen kymmenen dollarin hintaan. Tyttö voisi muuttaa olohuoneen sohvalle siksi aikaa, että meille vapautuisi uudenvuoden juhlinnan jälkeen oma bungalowi. Tartuimme tarjoukseen oitis. Kävipä tuuri!

Perheen tytär saattoi tosin olla kanssamme hieman eri mieltä…

Joulukalenteri_PhuQuoc

Emme muuten koskaan vaihtaneet bungalowiin, vaan viihdyimme kymmenen dollarin huoneessamme koko loman ajan. Rekkukin ehti tottua meihin, se oli aina häntä heiluen vastassa kun tulimme kotiin ja naama tällä lailla rutussa kun lähdimme reissuillemme.

 

Lue lisää Tarinoita maailmalta

error
{ 0 comments… add one }

Leave a Comment