≡ Menu

Selkäkivun kanssa matkalla

Selkäkipu ja matkustaminen

[Arna]

Krooninen selkäkipu on viheliäinen matkakumppani. Kumppani, josta tahtoisi kipeasti eroon, mutta jonka kanssa on vain opittava elämään. Ja matkustamaan.

Itse olen kärsinyt kroonisesta selkäkivusta vuosia. Kroonisella tarkoitetaan pitkäaikaista tai toistuvaa, ja minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että en ole nähnyt selkäkivutonta päivää sitten vuoden 2011.

Voisin kirjoittaa selkäkivuistani, niiden oireista ja syistä, tapaamistani lääkäreistä, saamastani hoidosta, saamatta jääneestä hoidosta, röntgen- ja magneettikuvista, syömistäni lääkkeistä, kokeilemistani terapioista (fysioterapia, OMT-fysioterapia, osteopatia, kiropraktiikka, urheiluhieronta, faskiahieronta, akupunktio…), saamistani diagnooseista (ja “diagnooseista”), testaamistani liikuntalajeista (kävely, kuntosali, kotijumppa, jooga, fustra, syvävenyttely…) sekä lusimistani sairauslomista vaikka kirjan, mutta säästän teitä katkeralta tilitykseltä.

Viimeisen vuoden on mennyt hyvin, erittäinkin hyvin olosuhteet huomioon ottaen. Sain vuosien lääkärillä ramppaamisen jälkeen vihdoin diagnoosin (välilevyrappeuma kuulostaa pahemmalta kuin onkaan – se on itse asiassa varsin yleinen tila, ja oikein hoidettuna voi olla melko oireetonkin) sekä oikeanlaiset hoito-ohjeet, eikä toimintakyvyn täysin lamaannuttavia kipukausia ole enää ollut.

Arjessa olen oppinut elämään heikon selkäni kanssa. Välillä se on parempi ja välillä huonompi, oikein hyvinä päivänä en ajoittain edes muista sen olemassaoloa. Liikunta auttaa, sillä mitä paremmin keskivartalon lihakset tukevat selkää, sen vähemmän se oireilee (asia ei toki ole niin yksinkertainen, että selkäkivuista pääsisi eroon tuosta vain vatsa- ja selkälihasharjoituksia tekemällä – kokeiltu on! – vaan taustalla on vuosia jatkuneet virheasennot, lihasepätasapainot ja -kireydet, heikentynyt motorinen kontrolli, ahdas lonkka, yliliikkuvat nivelet ja vaikka mitä, mutta en mene niihin nyt tarkemmin). Huonoja päiviä varten minulla on nykyään pari kikkakolmosta, joiden avulla saan taitettua kivulta pahimman terän (lihaskalvorullaus ja lonkankoukistajavenytys!).

Kovimmille minun ja selkäkipuni myrskyisä suhde joutuu matkoilla. Minun on erittäin vaikea hyväksyä sitä, että heikko selkäni estää minua tekemästä asioita. Haaveilen eeppisistä patikointireissuista, mutta en pysty kävelemään pitkiä aikoja putkeen, sillä puolen tunnin jälkeen selkä tekee stopin. En pysty kokeilemaan surffaamista tai kalliokiipeilyä, sillä kropassani ei ole tarpeeksi voimaa eikä liikkuvuutta. En pysty menemään kyykkyyn tai poimimaan asioita maantasosta. Tunnelit ja luolat ova ehdoton no-no, sillä en pysty kävelemään kumarassa, saati ryömimään. En todellakaan pysty hyppelemään backflippejä purjeveneen kannelta Turkissa.

Pakko myöntää, että kyllähän se vituttaa.

Selkakipu1

Jouduimme pysähtymään venyttelemään kesken pyöräretken. Dalat, Vietnam 2012.

Mutta optimisti minussa ajattelee, että tällä hetkellä en pysty. Vaikka olen oppinut tulemaan toimeen heikon selkäni kanssa, en ole luovuttanut sen suhteen, ettenkö voisi saada selkääni vielä kuntoon ja itseäni kunnon tikkiin. Olenhan edistynyt paljon viimeisen vuoden aikana, miksen siis myös seuraavan. Ja sitä seuraavan!

Minähän perkele kokeilen vielä sitä surffausta! Ja teen sen Annapurnan-vaelluksen! Backflippiä en mene lupaamaan…

Välilevyrappeumalle en voi mitään, mutta kroppani kunnolle voin. Tiedän, että minun pitää vahvistaa motorista kontrollia, kehittää jalkojen ja keskivartalon lihaksia sekä parantaa lonkan alueen liikkuvuutta. Tiedän myös, että edistysaskeleet tulevat olemaan – kuten ovat olleet tähänkin asti – pieniä ja hitaita, mutta kylläpä nämä vaivatkin ovat ottaneet 30 vuotta kehittyä. Uskon (ja toivon tietäväni), että kovalla työllä selkäongelmat on mahdollista selättää. Tiedän varsinkin, että ratkaisu ei löydy niksauttajalta tai naksauttajalta, vaan minusta itsestäni.

Olen kokeillut kaikenlaisia liikuntalajeja, joista jokaisessa on hyvät ja huonot puolensa. Selän kannalta tehokkaimmaksi on osoittautunut fustra, joka korjaa kehon virheasentoja, vahvistaa heikkoja lihaksia ja avaa kireyksiä (lähde: www.fustrafinland.fi). Fustran huono puoli on hinta, sillä sitä harjoitetaan ainoastaan henkilökohtaisen valmentajan kanssa, mikä on toisaalta myös sen etu, sillä valmentaja korjaa virheasentoja koko ajan harjoituksen ajan. Tässä elämäntilanteessa en pysty sijoittamaan fustraan, mutta heti kun talous antaa periksi, palaan sen pariin.

Seuraavaksi aion kokeilla pilatesta, joka niin ikään vahvistaa keskivartalon lihaksia ja parantaa kehonhallintaa. Lajin vaikutuksesta selän terveyteen ei kaiketi ole liiemmin tieteellistä näyttöä (en tosin tiedä onko tutkimustakaan – ilmeisesti ei), mutta käytännön kokemukset ovat osoittaneet metodista olevan apua selkäpotilaille (tuossa artikkelissa on muuutenkin kerrottu hyvin selkäongelmista ja pilateksen toimintamekanismeista – kannattaa lukea jos aihe yhtään kiinnostaa!).

Laji ei ole minulle sinänsä uusi, sillä olen käynyt käynyt kuntokeskukseni pilates-tunneilla jo pitkään. Ja olenpa muuten joskus vuosia vuosia sitten, kun selkäongelmat eivät olleet vielä ilmoitelleet itsestään, käynyt pilatesguru Jarmo Ahosen peruskurssilla, josta pidin kovasti. Kerron mielelläni myöhemmin miten pilates on vaikuttanut selän kuntoon. Oletan, että tämänkin blogin lukijoissa on selkävaivoista kärsiviä, sillä terveyskirjaston mukaan niistä kärsii joka kolmas suomalainen.

Onko sinulla selkävaivoja tai joku muu fyysinen rajoite, joka haittaa matkustamista? Miten olet sen kanssa pärjännyt?

PS. Kaikkien selkävaivaisten kannattaa muuten tutustua Selkäkanavaan. Sieltä löytyy paljon matskua selkäkivuista ja niiden hoidosta ja ennaltaehkäisystä. Selkäkanavan Facebook-sivu kannattaa myös laittaa seurantaan, sieltä pukkaa aina välillä kiinnostavaa knoppitietoa selkäkivuista sekä hyödyllisiä jumppaohjeita.

selkakipu2

Näyttää ehkä meditoinnilta, mutta todellisuudessa teen lantionhallintaharjoitusta. Cat Ba Island, Vietnam 2012.

error
{ 4 comments… add one }
  • Mia / Elämää ja Matkoja 5.11.2015, 20:53

    Voi miten tutulta kuulostaakaan elo päivittäisen kivun kanssa. Minulla mm. selkä on sen verran risa, että se rajoittaa matkustettaessa pitkiä istumisia esim. lennolla ja joudun suunnittelemaan matkareitin sen mukaan.
    Selän varaosien ollessa vielä utopiaa yritän pärjätä mm. venyttelyillä / pilateksella ja matkustettaessa on istumisen välillä päästävä jaloittelemaan säännöllisesti.
    Moni on saanut apua myös vesijumpasta.

    • Cocoa etsimässä 8.11.2015, 17:41

      Kovasti tsemppiä sinullekin risan selän kanssa reissaamiseen! Pitkistä lennoista/juna-/bussimatkoista ei meikäläisenkään selkä tykkää, mutta en ole toistaiseksi antanut sen vaikuttaa matkasuunnitelmiin. Onneksi on keinoja (just vaikka jaloittelu ja venyttely), jolla selkää voi vetreyttää pitkillä matkoilla ja niiden jälkeen. Vesijumppa on tosiaan varsin selkäystävällinen laji, itse en tosin ole siihen hurahtanut, vaikka kokeillut olenkin. Selkäongelmaisille sopivia lajeja löytyy onneksi jokaiseen makuun, pääasia että liikkuu.

  • Elina | Vaihda vapaalle 6.11.2015, 08:05

    Isosti tsemppiä! Sulla on ainakin asenne kohdallaan ja kiva, kun jaat vinkkejä. Mulla on ikävä kyllä myös vähän turhan paljon kokemusta selkä- ja niska- ja muista nivelkivuista. En minäkään voi tehdä voltteja mihinkään suuntaan, en voi olla kyykyssä, enkä edes uskaltaisi enää lähteä rinkka selässä reissuun, joten matkalaukku on mun kaveri. Mutta onneksi on aika älyttömän paljon juttuja, joita voi siitä huolimatta tehdä. 🙂

    • Cocoa etsimässä 8.11.2015, 17:44

      Kiitti! Asenne on loksahdellut kohdalleen tässä viimeisen vuoden, parin aikana. Jossain vaiheessa, ennen tutkimuksia ja diagnoosia oli kyllä niin epätoivoiset oltavat, että positiivisia ajatuksia ei juuri irronnut. Olet aivan oikeassa, älyttömän monia asioita voi tehdä selkäkivuista huolimatta, ja tuskin mä oikeesti niitä voltteja heittelisin, vaikka selkä olisi kunnossakin :). Isosti tsemppiä myös sulle!

Leave a Comment